Titanic-elokuva itkettää – Syynä surun luoma yhteenkuuluvuuden tunne

Jaa artikkeliLähetä vinkki
© UpperCut Images
Surulla voi olla positiivisia vaikutuksia, koska se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Elämässä riittää niin paljon suruja, että useimmat meistä välttelevät surullisia tilanteita. On kuitenkin yksi poikkeus: surulliset elokuvat. Monet ihmiset janoavat niitä ja suorastaan heittäytyvät murhemielen vietäviksi nenäliinat valmiina taskussaan. Miksi?

Vastaus on, että surulla on yllättäviä positiivisia vaikutuksia – ainakin jos suru on itse valittua, kuten elokuvia katsoessa.

Yksi viime vuosien itkettävimmistä elokuvista on Titanic. Jos kävit katsomassa sen elokuvateatterissa – ja jos pidit siitä – muistatko millainen oli tunnelma, kun väkijoukko poistui salista. Elokuva oli koskettanut ihmisiä, ja monet pyyhkivät kyyneleitä poskiltaan.

Tunsit luultavasti yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa. Tässä on tutkijoiden mukaan yksi surullisten elokuvien tärkeä positiivinen vaikutus.

Kipukynnys nousee

Oxfordin yliopiston tutkijoilla on myös katetta sanoilleen. He julkaisivat viime vuonna tutkimuksen, jossa tarkasteltiin nimenomaisesti surullisten elokuvien psykologista vaikutusta mieleen.

Inspiraationa tälle tutkimukselle toimivat aiemmat tutkimukset, joissa oli tarkasteltu tanssimisen ja yhteistyön psykologisia vaikutuksia. Niissä havaittiin, että tanssi ja yhteistyö lisäävät endorfiinien tuotantoa keskushermostossa.

Endorfiinit aiheuttavat ihmisessä lievän euforisen tilan ja myös nostavat kipukynnystä. Endorfiinien vaikutuksen alla ihminen siis kestää enemmän kipua.

Uusimmassa tutkimuksessa tutkijat laittoivat yli 150 vapaaehtoista katsomaan elokuvan Stuart Shorterin takaperoinen elämä, joka on traaginen silmäkulmankostuttaja.

Verrokkeina oli lähes 70 vapaaehtoista, jotka katsoivat kaksi enemmän tai vähemmän pitkäveteistä dokumenttielokuvaa.

Ennen ja jälkeen ohjelmien katsomista kaikki vapaaehtoiset vastasivat testiin, joka mittasi heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan muihin katsojiin. Toisessa testissä heidän taas piti istua seinään nojaten niin kauan kuin he kykenivät. Tämä roomalaisena tuolina tunnettu asento tuntuu nopeasti jalkalihaksissa.

Tulokset osoittivat, että surullista elokuvaa katsoneet erottuivat selvästi verrokeista. He jaksoivat istua roomalaisessa tuolissa keskimäärin kaksikymmentä kertaa pidempään kuin verrokit.

Tutkijoille tämä oli merkki siitä, että endorfiinit olivat koholla ja ihmiset kestivät kipua enemmän. He tunsivat myös huomattavasti enemmän veljellisiä tunteita muita vapaaehtoisia kohtaan, vaikka nämä olivat heille tuntemattomia.

Valheen tunnistus

Surullisten elokuvien viehätys voi olla siinä, että ne palauttavat meidät so-siaalisille juurillemme.

Tutkimus ei ole ainoa, jossa surulla on havaittu positiivisia psykologisia vaikutuksia.

Vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessa huomattiin, että lievästä masennuksesta kärsivät tuntevat enemmän empatiaa toisia ihmisiä kohtaan.

On myös havaittu, että suru voi peräti terävöittää hoksottimia. Surun tilassa ihmiset eivät niele kaikkea, mitä heille sanotaan, ja eräässä tutkimuksessa he erottivat valheen totuudesta kontrollihenkilöitä paremmin.

X