Verinen ateria yllätti ja auttaa: Iilimadon vatsassa dna-arkisto säilyy kuukausia!
Tutkijat hyödyntävät vertaimevää otusta Aasian viidakoiden kartoittamisessa.
Aasialainen iilimato.
Minkä tahansa alueen eläimistön kartoitus on vaikeaa ja aikaa vievää työtä – etenkin, jos alue on vaikeakulkuista ja läpitunkematonta viidakkoa.
Monet eläimet viettävät piilottelevaa elämää, ja jotkut ovat niin harvalukuisia, että havaintojen tekeminen niistä on silkkaa onnenkauppaa.
Tähän asti tutkijat ovat koettaneet taistella näitä ongelmia vastaan keräämällä karva- ja ulostenäytteitä ja virittämällä eläinten poluille ansalangoilla laukeavia kameroita. Ne auttavat, mutta työ on silti hidasta.
Siksi tutkijat päättivät kokeilla, olisiko iilimadoista apua.
Iilimato imi verta jopa lepakosta!
Aasian eteläosien vaikeakulkuisista viidakoista saadut kokemukset osoittavat, että iilimadot ovat maastokartoittajan hyvä ystävä.
Tutkijat analysoivat Kiinasta, Kamputseasta ja Bangladeshista kerättyjen 750 iilimadon vatsojen sisällön ja etsivät dna-tunnisteita eläimistä, joiden verta madot olivat imeneet.
Tulosten perusteella iilimadoille kelpaa mikä tahansa eläin, jonka turkista tai höyhenpeitteestä ne saavat otteen.
Iilimatojen vatsasta löytyi dna:ta ainakin muntjakeista, luonnonvaraisista kissoista, monista eri jyrsijöistä ja viidakkohäristä.
Lisäksi iilimadot olivat imeneet verta useista eri lintulajeista ja yksi jopa lepakosta.
Näin iilimatoja analysoimalla voidaan saada alueen eläimistöstä parempi kuva kuin kuukauden maastotöissä – ja vieläpä eläimiä häiritsemättä.
Tutkijoita auttaa myös se, että arkisto on suhteellisen pitkäikäinen: ruokalajina toimineen eläimen dna säilyy iilimadon vatsassa useita kuukausia.