Belgrad – paluu kesäkaupunkiin
Kun kerroimme ystävillemme lähtevämme jälleen kesäksi Belgradiin, kysymys oli usein: Miksi Belgrad? Joku epäili paikan turvallisuutta ja toiset ihmettelivät, mitä niin ihmeellistä siinä kaupungissa ylipäätään on, että siellä tarvitsee alvariinsa ravata.
Saapuessamme kaksi vuotta sitten kesäkuussa Balkanin-kiertueellamme Belgradiin eivät omatkaan odotukset olleet korkealla. Käsitys serbeistä oli Balkanin hajoamissotien ja Kosovon sodan jälkeen huono, eikä meillä ollut mitään erityisiä odotuksia kaupungin suhteen.
Ensivaikutelma kaupungista ei myöskään ollut houkutteleva. Kömmimme junasta aamukuudelta. Aseman edessä kyllästyneen oloiset poliisit hätistelivät hilpeää juoppoa kauemmaksi. Viereisessä rinteessä nököttivät 60-70 -luvun kerrostalot. Ylittäessämme leveän Sava-joen vaelluksella kohti hostelliamme maisemat kieltämättä paranivat ja kauempana häämöttävä vanhakaupunki näytti lupaavalta.
Brankovin silta, alla Sava, taustalla Belgrad.
Tarvottuamme 60-luvulla rakennetun ison Novi Beogradin kaupunginosan ja sen loputtomien puistojen halki hostelliimme tunnelma alkoi kohota. Arka Barka on yksi Tonavan päällä kelluvista lauttahostelleista ja nauttiessamme talon tarjoamaa aamiaista sen terassilla ilmakin alkoi lämmetä. Ohi lentäviä haikaroita katsellessa alkoi tulla tunne, että ehkä täällä kuitenkin viihtyy. Olimme varanneet huoneen kahdeksi yöksi ja jo päivän päättyessä olimme venyttäneet oleskeluamme.
Parin päivän päästä lähdimme lopulta käymään jokirannan luonnonrauhan keskeltä keskustassa ja ihastumisemme kasvoi entisestään. Ainutlaatuinen arkkitehtuuri, ystävälliset ihmiset, lukemattomat viihtyisät terassit ja hieno kävelykeskusta ovat hyvä matkailuvaltti ainakin meille, eikä hintatasokaan pahastuttanut. Tuli tunne, että täältä ei ole kiire mihinkään – paitsi että oli, sillä koko Balkan oli vielä kierrettävänä. Kiiruhdimme siis kohti Sarajevoa.
Viime keväänä irtisanomiseni jälkeen mietimme Marokossa jatkosuunnitelmiamme. Olimme jo päättäneet mennä Espanjan jälkeen Suomeen vain käymään ja myymään tavaroitamme sekä vuokraamaan asuntomme. Meillä oli myös puolen vuoden kiertolaiselämän jälkeen tarve asettua hieman pidemmäksi aikaa johonkin, mutta minne? Kaipasimme lämpöä, kohtuullista hintatasoa, suhteellisen turvallista ympäristöä ja eurooppalaista tunnelmaa. Sitten syttyi lamppu päämme yläpuolella valaisten koko riadin: Belgradiin!
Skadarska on vanha taitelijakatu. (IL)
Löysimme AirBnb:stä sopivan kodin, varasimme halvat lennot Tallinnasta ja kesäkuun puolivälissä saavuimme tänne jälleen, sillä kertaa lähes kolmeksi kuukaudeksi. Belgrad on kaupunki, johon on todella helppo solahtaa asumaan. Kaikki toimii vähintään kohtuullisesti, palvelutaso on hyvä, kävellen on helppo liikkua, eivätkä paikalliset ihmettele ulkomaanelävää, vaikka meitä ei täällä kovin monta olekaan. Päätimme jo silloin palata tänä kesänä uudestaan ja niin me viime viikolla teimme, samaan tuttuun asuntoon tutuille kulmille.
Maahantulo oli niin joutuisa, että olimme asunnollamme tuntia ennen vuokranantajalle ilmoittamaamme aikaa. Lähdimme käymään läheisellä, viime kesältä tutulla terassilla. Tarjoilija tuli ihastuneena halaamaan ja kättelemään ja kysyi sitten: ”Punaviini ja pieni olut, niinhän se oli?”
Muutamaa päivää myöhemmin kävimme näköalaterassilla, jonne paikallinen ystävämme meidät viime kesänä vei. Kävimme siellä silloin kaikkiaan kolme kertaa. Kun nyt astuimme kattotasanteelle, tarjoilija vilkaisi meitä, alkoi hymyillä ja hihkaisi: ”Suomalaiset?” Ja seuraavaksi päiväksi meillä oli kutsu tuttavapariskunnan luokse puutarhakahveille.
Belgrad on meille hyvä paikka asua ja tehdä töitä ja tänne saapuminen tuntuu aidosti kotiinpaluulta. Sukulaisia ja ystäviäkin on tulossa kylään. Kun vielä lätkän MM-kisat jostain näkisi, niin olo olisi täydellinen.
Belgradista löytyy tunnelmallisia terasseja. (IL)