Kiehtova Vietnam

Jaa kaverilleTilaa Seura
Vietnamissa voi viettää rentouttavan rantaloman, sillä sieltä löytyy upeita rantoja.

Jos haluat kokea jatkuvan elämänvirran, niin parkkeeraa itsesi Vietnamin suurimman kaupungin, Ho Chi Minhin iltapäiväruuhkaan. Yhdeksän miljoonan asukkaan metropolin – jota kutsutaan edelleen Saigoniksi – neljä miljoonaa mopoa lähtevät liikennevaloista ärhäkkäästi kuin häiritty ampiaisparvi pesästään.

Mopoista on tullut uuden Vietnamin symboli. Kypärät ovat pakolliset, paitsi lapsilla. Paikalliset uskovat kypärän häiritsevän lasten aivojen kehitystä.

Kadun ylittäminen kaupungissa vaatii elämää suurempaa rohkeutta. Liikennevaloja ei ole kaikissa risteyksissä, ja kadut ovat todella leveitä. Nyrkkisääntö kadun ylityksessä näyttää olevan se, että kävele kylmän rauhallisesti. Näin mopot voivat väistää.

Opas oli varoittanut Saigonissa leveämpää leipää tavoittelevista mopovarkaista. Matkamme ensimmäisenä iltana, ennen kuin ehdin edes tajuta, oli laukkuni lähtenyt motskarivarkaan matkaan.

Saigon on silti yleisesti varsin turvallinen kaupunki jopa yksin matkaavalle naiselle.

Saigonin yleisilme on yllättävän siisti. Leveiden katujen varsilla on upeita muotiliikkeitä ja tasokkaita ravintoloita.

Kaupungin keskellä sijaitseva Cong Vien Van Hoan -puisto on vehreä keidas täynnä valtavia trooppisia puita. Siellä näkee lenkkeilijöitä varhain aamulla ja myöhään illalla. Keskipäivän kuumuudessa eivät paikallisetkaan jaksa urheilla.

Leveä Saigon-joki kiemurtelee kaupungin halki. On mukava istahtaa joenrantakahvilaan seuraamaan laivojen liikennettä, jonka seassa kelluvat valtavat vesihyasinttilautat.

Saigonin kiinalainen kaupunginosa Cholon ei jätä ketään kylmäksi. Jos luulet jo kokeneesi maailman suurimman hässäkän, niin käy alueen markkinoilla. Kapeat kujat pullottavat tavaraa, ihmisiä ja mopoja.

Ystävälliset myyjät jaksavat antaa tilaa ehtymättömälle ruuhkalle. He hymyilevät turistille, eivät liioin sano mitään, ja kummastelevat eurooppalaisia jättiläisiä.

Kaaos ei haittaa ketään eikä kellään näytä olevan kiire. Pääasia tuntuu olevan, että elämä menee eteenpäin.

Phan Thietin lomaparatiisi

Saigonista viiden tunnin bussimatkalla länsirannikolle, Phan Thietin lomakohteeseen, on hauska katsella ohikiitäviä pikkukyliä ja niiden verkkaista elämänmenoa.

Joku heittelee vapaasti kirmaaville kanoilleen jyviä pihamaallaan. Toinen kantaa päänsä päällä valtavaa kalakoria. Kauempana mies kykkii polviaan myöten märällä riisipellolla tuttu vietnamilainen riisinviljelijän hattu päässään.

Phan Thietin kylässä on kilometrien pituinen hiekkaranta. Lapset ja myös aikuiset viihtyvät matalassa vedessä.

Ranta on varsin siisti, eivätkä aurinkotuolit ole vallanneet koko aluetta. Leveää hiekkaa riittää kaikille. Onnellinen turisti voi nukahtaa aaltojen kohinaan aivan aaltojen tuntumassa.

Leijalautailijat ovat vallanneet oman osansa rannasta. Phan Tiet on lajin harrastamiseen parhaita paikkoja Aasiassa, sillä alueella tuulee syksystä maaliskuuhun tasaisen voimakkaasti. Lajin harrastamisen voi myös aloittaa täällä. Opetusta annetaan miltei kymmenellä kielellä.

Eteläinen Vietnam on oiva paikka auringonpalvojalle juuri jatkuvan tuulen takia. Rannalla ei tule koskaan tuskaisen kuuma, vaikka elohopea kohoaa yli kolmenkymmenen asteen.

Raikas tuuli vilvoittaa, mutta se voi olla myös petollinen. Tuulen vuoksi turisti voi helposti polttaa itsensä, joten auringon kanssa kannattaa olla varovainen.

Rannalta ei tarvitse lähteä erikseen nauttimaan lounasta. Kaupustelijat käyvät myymässä turisteille esimerkiksi höyrystettyjä maissin tähkiä. Aluksi ne näyttävät hieman värittömiltä, mutta niiden maku on herkullinen.

Hedelmämyyjien korit notkuvat eksoottisia herkkuja, joille kaikille ei löydy edes suomenkielistä sanaa. Niistä löytyy unohtumattomia uusia makuelämyksiä.

Onnellisten maa

Phan Thietistä kannattaa matkustaa paikallisella bussilla Mui Neen pieneen ja idylliseen kalastajakylään. Matka kestää puolisen tuntia ja maksaa kolmekymmentä senttiä.

Vietnamissa voit herkutella kevyesti ja pienellä rahalla.

Vietnamissa voit herkutella kevyesti ja pienellä rahalla.

Bussi on usein täpösen täynnä, mutta matkanteko taittuu positiivisessa ja rennossa tunnelmassa. Ilmastointia ei ole, mutta vilvoittava tuuli tulvii sisään bussin avonaisista ikkunoista. Reitillä on merkityt pysäkit, mutta joustava kuski poimii matkustajia kyytiin pitkin teitä.

Mui Neen kalastajakylän tunnelma on ainutkertainen. Kaloja, katkarapuja, simpukoita, mustekaloja ja ostereita on joka puolella. Naiset irrottavat niitä rannalla pyydyksistä koreihinsa.

Kun lähtee vaeltamaan pitkin kylän syrjäisempiä kujia, voi huomata, että eurooppalainen turisti ei ole kylässä jokapäiväinen tuttavuus. Lapset saattavat lähteä nauraen seuraamaan muukalaisia. Joka puolella kuuluu: ”Hello, hello!”

Jos haluaa ottaa lapsista kuvan, niin hymyä heiltä ei tarvitse pyytää. Leikkikaluja ei liioin ole. Jalkapalloksi kelpaa kookospähkinä ja pelilaudan täyttävät rannalta kerätyt värikkäät kivet. Ihmiset ovat kadehdittavan onnellisia ja tyytyvät vähään.

Muutenkaan ei voi kuin ihmetellä vietnamilaisten ihmisten positiivisuutta ja lämmintä ystävällisyyttä. Julma ja raaka sota kesti pitkään, mutta siitä ei tunnu jääneen mitään näkyvää jälkeä.

Ruoka on tärkeä osa vietnamilaista elämäntapaa, ja se on myös voimakkaasti läsnä maan kulttuurissa ja taiteessa. Ruoasta kysellään aina. Oletko jo syönyt? Mitä söit? Nautitko ruoasta?

Vietnamilainen ruoka onkin juuri nyt suurimpia ruokatrendejä maailmalla. Maassa osataan yhdistellä loistavasti vaikutteita Kiinasta, Thaimaasta ja entisestä emämaasta Ranskasta.

Maa ja sen ihmiset ovat vielä aitoja, positiivisia ja aidon uteliaita. Kun ystävällinen ja hieman ujo tarjoilija kantaa pöytään värikästä ja herkullista vietnamilaista ruokaa, jo kaiken nähnyt kulinaristikin luulee olevansa taivaassa.

 

Tämä juttu on julkaistu Seurassa numero 5/2012.

X