Taide, historia ja ruoka hurmaavat Firenzessä

Firenze on tätä: ihmiset saavat modernin elämänsä sopimaan tyylikkäästi vanhoihin arvokkaisiin rakennuksiin ja kapeille kaduille.

Kävele sisälle historiaan

Tweed-takkiin pukeutunut mies ajaa skootterilla kovaa. Mutta ei niin kovaa, että tupakka sammuisi vauhdissa. Firenzessä tulee vastaan enemmän skoottereita ja polkupyöriä kuin autoja.

Firenzessä tuntuu, kuin kävelisi historiallisen näytelmän kulisseissa. Eikä missä tahansa kulisseissa vaan maailman kauneimmissa renessanssilavasteissa.

Turistille parasta Firenzessä on sen pienuus. Kaikki ihanuudet ovat kohtuullisen kävelymatkan päässä.

Tästä syystä Firenzessä on aina paljon turisteja. Jos haluaa välttyä pahimmalta tungokselta, matkaan ei kannata lähteä kesällä vaan mieluummin keväällä tai syksyllä. Kesällä voi olla 40 asteen helle. Talvisin Firenzessä on kylmää ja kosteaa. Joulu-helmikuussa saattaa tulla luntakin.

Medicien vaikutus näkyy Firenzen arkkitehtuurissa

Firenze nousi kukoistukseensa keskiajan päätteeksi 1400-luvulla. Se oli taloudellisesti vahva kaupunkivaltio, jota johti Medicien ruhtinassuku. Medicit tukivat kulttuuria ja panostivat taiteeseen. Näin he tulivat auttaneeksi renessanssina tunnetun tyylisuuntauksen syntymistä.

Medicien kauppiassuvun vaikutus näkyy vahvasti Firenzen arkkitehtuurissa, muun muassa Uffizin galleriassa, Pittin palatsissa, Bobolin puutarhoissa ja Belvederen linnoituksessa.

Juuri nyt aurinko on painumassa mailleen ja aurinko värjää kaupungin vanhimman sillan, Ponte Vecchion, kullan väriseksi. Myös ilmassa väreilee kullan hehku. Ihmiset pysähtyvät niille sijoilleen ja kaivavat kännykkäkamerat esille.

Ponte Vecchio on yksi Firenzen kuuluisimmista nähtävyyksistä. Silta rakennettiin 1333, kun vanha tuhoutui kaupungin läpi virtaavan Arno-joen tulvassa.

Sillalla on aina ollut kauppiaita, mutta 1500-luvulla löyhkäävät ja rottia houkutelleet lihakojut ajettiin siltä pois. Siitä lähtien vain kultasepät ja jalokivikauppiaat ovat saaneet myydä sillalla olevissa kojuissa.

Sillan itäreunalla kojujen päällä kulkee katettu käytävä, joka yhdistää joen eri puolilla sijaitsevat palatsit toisiinsa. Käytävä oli vain hallitsijoiden käytössä. Sitä pitkin pääsi liikkumaan huomaamattomasti ja pakenemaan vihollisia – tai kansaa.

Ponte Vecchio oli ainoa Firenzen silloista, jonka natsit toisen maailmansodan aikana jättivät tuhoamatta vetäytyessään kaupungista.

Nyt sillalla kaikuu Arno-joesta kuuluva rytmikäs huuto ja sitä komppaava rummutus. Kilpasoutajien venekunnat halkovat joen tyyntä pintaa.

Seuraavana päivänä seisomme parisataa metriä pitkässä jonossa. Olemme seisseet jo tunnin, ja jono on edennyt kolme metriä. Moni muukin haluaa nähdä Firenzen tuomiokirkon, Duomon, kupolin sisä- ja ulkopuolelta. Sinne päästäkseen on kiivettävä 463 askelmaa ja sama alaspäin. Hissiä ei ole.

Edessämme jonottaa kanadalainen rouva, joka on aiemmin käynyt kupolissa.

Hän kertoo, että rappuset kiivettyään pääsee kupolin sisäpuolta kiertävälle parvekkeelle. Sisäparvekkeelta pääsee kapeaa käytävää pitkin kupolin läpi, ulos näköalaparvekkeelle. On helppo uskoa rouvan kuvausta maisemien upeudesta. Paikka ei tosin ole omiaan huonojalkaisille tai ahtaanpaikankammoisille.

Joudumme tyytymään rouvan kuvaukseen, sillä jono ei liiku ja nälkä kurnii. Kupolijonoon kannattaakin mennä hyvissä ajoin ennen kuin kirkko aamukymmeneltä aukeaa tai vasta iltapäiväruuhkan jälkeen.

Firenze –Taidetta kaikkialla

Taide on itsestään selvä syy tulla Firenzeen. Arvioiden mukaan 60 prosenttia maailman taideaarteista on Italiassa ja puolet niistä Firenzessä.

Siksi kuuluisimmissa museoissa on tungosta. Tunnetuimmassa, Uffizin galleriassa, on tuntien jonot vuoden jokaisena päivänä.

Uffizissa järjestettävän opastuksen jälkeen museoon voi jäädä loppupäiväksi ihailemaan Botticellin, Leonardo da Vincin, Raffaellon, Caravaggion ja Giotton töitä. Elvytystä saa Uffizin katolla sijaitsevasta kahvilasta, josta on hieno näköalat.

Palazzo Pittissa jonot ovat huomattavasti lyhyemmät. Palazzo Pittin yhteydessä sijaitsee myös Bobolin puutarha, joka on Firenzen kauneimpia paikkoja ja josta aukeavat upeat näkymät kaupungin yli.

Kolmas taiteenystävän must-paikka on Galleria dell’Accademia. Sieltä löytyy alkuperäinen yli viisimetrinen Michelangelon David-patsas. Akatemian taidemuseoonkin tulee helposti tungosta, sillä Davidia käy vuosittain katsomassa 1,3 miljoonaa ihmistä.

Jos ei halua jonottaa museoon, voi Davidin patsaan kopiota ihailla sen alkuperäisellä paikalla Piazza della Signorialla. Alkuperäinen siirrettiin jo 1800-luvulla museoon suojaan ilmansaasteilta. Aukiolla on vaikuttava kokoelma muitakin patsaita.

Lisää renessanssiajan veistoksia näkee Bargello-museossa. Täällä on huomattavasti väljempää kuin Akatemian taidemuseossa eikä sisään tarvitse jonottaa. Myös täällä on nähtävänä Michelangelon töitä. Yksi tunnetuimmista on nuoruudentyö Bacchus.

Firenzessä on 50 museota, mutta nähdäkseen taidetta ei tarvitse mennä museoon. Koko vanha keskusta on kuin taideteos. Se onkin Unescon maailmanperintökohde.

Myös katutaiteilijat ovat täällä omaa luokkaansa. Taideopiskelijat ansaitsevat ropoja piirtämällä maahan liidulla jäljennöksiä klassikko- teoksista, vaikka koko upeus tuhoutuu seuraavassa sateessa.

Turistit voivat teettää katutaiteilijoilla vartissa kuvan itsestään.

Firenze – Italian jäätelöpääkaupunki

Jos missä, niin Firenzessä kannattaa maistaa  jäätelöä.

Firenzeä kutsutaan Italian jäätelöpääkaupungiksi. Jäätelöbaareja ja -kojuja on kaupungissa tuhkatiheään. Jos jäätelömyymälän, gelaterian, seinällä on kyltti, jossa lukee ”produzione propria”, se tarkoittaa, että jäätelö on paikassa itse tehtyä.

Huonoa jäätelöä Firenzestä tuskin saa, mutta huippulaadukasta jäätelöä saa maailmankuulusta 1930-luvulla aloittaneesta Vivolista ja hieman uudemmasta Gromista.

Lue myös: Mamma mia, mitä jäätelöä jo 100 vuotta! Magin veljekset toivat italialaisen jäätelön taian Suomeen – Helsingin Jäätelötehdas perustettiin vuonna 1922

Täytetyt focacciat hurmaavat

Kun suolaisen nälkä yllättää, toscanalainen pikaruoka, focaccia-leipä, auttaa. Täytettyjä leipiä myydään aamuvarhaisesta iltamyöhään kioskeissa ja pienissä ravintoloissa. Erityisen hyvä focaccia-paikka on All’Antico Vinaio lähellä Uffizin taidemuseota. Jos täytteitä on vaikea valita ylitsepursuavasta valikoimasta, myyjä auttaa löytämään suussa sulavan yhdistelmän.

Toscanalainen keittiö on makumaailmaltaan yksinkertainen ja selkeä. Se perustuu papuihin, kasviksiin ja lihaan. Tavallisen possun-, naudan- ja kananlihan lisäksi tarjolla myös esimerkiksi villisikaa, jänistä ja kania.

Firenzeläinen ylpeys on Bistecca alla Fiorentina, kilon painoinen, perinteisin menetelmin kasvatettu ja kypsennetty punertava t-luupihvi.

Mieleeni jäivät erityisesti Le Antiche Carrozze -ravintolassa syömäni villisikafettuchinit. Villisika on riistaisen maukasta, mutta pasta kevensi annoksen raikkaaksi ja vivahteikkaaksi.

Jos haluaa hypistellä ja tuoksutella italialaisia raaka-aineita, kannattaa suunnata paikallisten suosimalle pienelle ruokatorille Mercato Sant’Ambrogiolle tai suurempaan Mercato Centrale -kauppahalliin.

Siellä on rentouttavaa uppoutua myyjän kanssa vaikkapa tomaatin valintaan – vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Olisiko pullea, kiiltävän punainen lajike makeampi kuin tuo lilaan vivahtava poimuinen? Vai pitäisikö sittenkin ottaa kauniin pyöreitä kirsikkatomaatteja?

Firenze on yltäkylläinen nautinto kaikille aisteille.