Terrakotta­sotilaitten Xi’an

Jaa kaverilleTilaa Seura
Terrakotta-armeijaa kutsutaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Se kuuluu UNESCON maailmanperintölistalle. Kuva: Finnair.

1. Trendit ja terrakottasoturit

Neljä limenvihreää trenditossua vipattaa polkimilla, kun silminnähden rakastunut nuoripari viilettää tandempyörällä Xi’anin kaupunginmuurilla.

Ming-dynastian aikaiselta 14 kilometriä pitkältä muurilta avautuu näkymä kahdeksan miljoonan asukkaan kaupungin sydämeen. Maailman kahdeksannen ihmeen nähdäkseen on matkustettava 40 kilometriä itään näiltä tossunsijoilta. Bussimatkalla voi bongata satoja nostokurkia rakentamassa uutta Kiinaa.

Vuonna 1974 maanviljelijä Yang Junpeng etsi kaivonpaikkaa tiluksillaan, kun lapio kalahti savesta muovattuun ihmispään kappaleeseen. Sittemmin luonnollisen kokoisia terrakottasotureita ja -hevosia on koottu sirpaleista jo yli 8 000. Yang nauttii valtiolta kuulemma hyvää eläkettä ja piirtää täällä museossa nimikirjoituksiaan elämäkertaansa. Muutamalla kolikolla hän antaa ikuistaa itsensä turistin kanssa.

Maailman suurimman palapelin kokoaminen jatkuu turistien silmien edessä. Alue on valtava. Lisää aarteita löytyy koko ajan. Juuri nyt arkeologi rapsuttaa puhtaaksi ennennäkemätöntä soturinnenää tai hevosenhäntää. Hallissa on hämärää. Salamavalon käyttö on kielletty. Kukaan ei tottele.

Kurinalaiset sotilaiden rivit kylmäävät. Loputtomasti kasvoja, kaikki erilaisia. Ilmeet ovat tutkimattomia.

Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shi Huangdi (259–210 eaa.) yhdisti seitsemän sotivaa valtiota keisarikunnaksi. Hän päätti hallita myös Linnunrataa ja koko maailmankaikkeutta ja rakennutti satoja palatseja tähtien sijainnin perusteella määriteltyihin paikkoihin. Ylellisimmän palatsin terassille mahtui ylhäällä tuikkivaa valtakuntaa ihailemaan 10 000 kyläilijää.

Qin piti itseään yhdenvertaisena jumalan kanssa. Kuoleman välttääkseen hän määräsi rakennettavaksi jäljennöksen valtakunnastaan. Sadattuhannet työläiset veistivät, kaiversivat ja takoivat savesta, puusta ja pronssista tätä ikuista palatsia keisarin tuonpuoleista elämää varten.

Keisari kuoli 49-vuotiaana. Murhaajaepäiltyjä vilisi lähipiirissä.

Varsinaista hautaa ei ole vielä kaivettu esiin. Emme tiedä, mitä sieltä löytyy.

Sata vuotta suuruudenhullun keisarin kuoleman jälkeen Han-dynastian historioitsija kuvaili hautaa: ”Sata jokea, Keltainen joki ja Jangtse sekä meri muotoiltiin elohopeasta niin, että ne virtasivat.” Terrakotta-armeijasta hän ei maininnut mitään.

Maaperän on havaittu sisältävän runsaasti elohopeaa.

2. Asenne ja aarrekammiot

”Tervetuloa Xi’aniin, laskeudumme hetken kuluttua.” Pikkutyttö parahtaa itkuun. Kiinalaismummi kaappaa hänet syliinsä ja lähtee juoksuttamaan jyrkässä laskukaarrossa ylämäkeen lentokoneen vessaan. Kohta pyörät hipovat kiitorataa. Kiinalaisen liikemiehen kännykkä kilkuttaa iloista melodiaa. Paikallislennon henkilökunta ei turhasta hermostu, vaikka Finnairiin tottunut matkustaja haukkoo henkeään. Kukaan ei sentään sytytä hermosavuja.

Kaupunginmuuri on 14 kilometrin mittainen. Kuva: Finnair.

Kaupunginmuuri on 14 kilometrin mittainen. Kuva: Finnair.

Paikalliset ovat kyllästyneet tottelemaan.

Etuilu ja töniminen lyövät kättä lämpimän vieraanvaraisuuden kanssa. Kadun yli ei pääse kuin xianilaisen käsikynkässä, mutta hotelliyöpyjän leivosta koristaa marsipaanista taiteiltu Suomen lippu.

Shaanxin historian museon uumenissa hentoinen vanharouva nousee varpailleen ja nostaa kasvonsa viiden sentin päähän omistani nähdäkseen paremmin isonenäisen jättiläisblondin. Kiinalaiset matkaoppaat huutavat vieri vieressä kilpaa omalle lippalakkijengilleen.

Pilvenpiirtäjiä taivaalle kohottava Xi’an oli keisarillinen pääkaupunki yli 1 000 vuoden ja 13 dynastian ajan. Se oli silkkitien toinen päätepiste ja maailman suurin kaupunki. Soturit, historian museon suunnattomat aarteet, Tang-dynastian aikainen tornitemppeli Pienen ja Suuren villihanhen pagodi, Banpon kivikautinen kylä ja muut nähtävyydet imevät Xi’aniin turisteja, mutta hurjasti laajeneva kaupunki tunnetaan myös avaruustutkimuksesta ja softabisneksestä.

Mukavuudenhaluisille on tarjolla mieletöntä luksusta, mutta mielenkiintoisimmat maisemat aukeavat sivukujilla.

3. Muslimikorttelit ja katupöhinä

Kop kop, ganbei! Pikkuruinen riisiviinilasi kolahtaa pöydän pintaan. Lämmin maitomainen viinitilkka solahtaa vatsaan. Ateria on Kiinassa aina elämys, jos ymmärtää kiertää laimeat, länsimaalaisille räätälöidyt luksusravintolat.

Xi’an oli muinaisen Kiinan keski­piste. Nyt kaupunkiin tuovat turismin ohessa rahaa softa­teollisuus ja  avaruus­tutkimus. Kuva: Kirsti Salokangas.

Xi’an oli muinaisen Kiinan keski­piste. Nyt kaupunkiin tuovat turismin ohessa rahaa softa­teollisuus ja avaruus­tutkimus. Kuva: Kirsti Salokangas.

Pyöreän pöydän keskellä pyörii kulhoja kukkuroillaan herkkuja, joilla höystetään höyryävä riisi- tai nuudeliannos. Lootuksenjuurta, kanaa, muita maukkaita lihoja, joiden alkuperää voi vain arvailla, papuja, sieniä, tofua, rapsakkaa vesikastanjaa, kaiken kanssa vihreää teetä ja lopuksi keittoa. Ruoka on tulista, kasvispitoista eikä aiheuta ähkyä. Oudointa suomalaiselle lienee se, että yksi Tsingtao-olutpullo saatetaan jakaa yhdeksän janoisen kesken.

Lähipöydässä möykkäävä seurue käyttäytyy kiinalaisittain kohteliaasti: mitä enemmän meteliä, sitä kivempaa seuraa, maukkaampaa ruokaa ja paremmat bileet. Mykkänä nuudeliaan purevat korkeintaan aikaeron uuvuttamat eurooppalaiset.

Shoppailijoille löytyy kaikkea mitä kuvitella saattaa mielikuvituseläinten taljoista pelkästään kännyköitä pursuavaan ostoskatuun. Suosittuja törsäysalueita ovat Shu Yuan Men -taidekatu ja Xi’anin antiikkimarkkinat. Ikiaikaisen kiinalaista katuvilinää näkee Muslimikortteleissa. Siellä käärme sihisee mausteliemessä ja yrttisalvalla on tiikerin voimat.

 

Juttu on julkaistu Seurassa 24/2013.

[nggallery id=87]

X