Kun elämästä katoaa ilo - Seniorin masennus jää helposti huomaamatta

Vanhuksen masennus voi jäädä diagnosoimatta. Seniorin oireet on helppo kuitata ikään liittyvinä ongelmina, vaikka oikeasti ne voivat olla masennuksen oireita.

Vanhus jää liian usein murheiden kanssa yksin

Arviolta 1−4 prosenttia ikäihmisistä potee masennusta. ”Ikäihmisen masennus jää herkästi huomaamatta, sillä iäkkäät oireilevat eri tavalla kuin nuoremmat, ja moni asuu yksin”, psykiatrian erikoislääkäri Kaija Järventausta Tampereen yliopistollisesta sairaalasta kertoo. Vanhuuteen liittyy monenlaisia luopumisia ja menetyksiä: toimintakyky ja terveys heikkenevät, ja läheisiä alkaa menehtyä. Murheiden kanssa ei kannata jäädä yksin, jottei matalasta mielestä tule pysyvää seuralaista.

”Pitkään jatkuvaan alavireisyyteen tulee suhtautua vakavasti, sillä hoitamaton vanhuksen masennus lisää itsemurhan vaaraa. Toisin kuin nuoremman henkilön, ikäihmisen itsemurha jää harvoin yritykseksi.”

Iäkkäillä mielen sairauksiin ja avuttomuuden tunteisiin liittyy usein häpeää, ja häpeä voi estää tai viivyttää hoitoon hakeutumista. ”Häpeä kannattaa unohtaa, sillä mitä varhaisemmassa vaiheessa masennus todetaan, sitä nopeammin ilo palaa elämään. Hoitamaton masennus altistaa myös muille sairauksille, kuten sepelvaltimotaudille.”

Vanhuksen masennuksen oireet

Kun elämä koettelee, jokaisen mieli mustuu hetkeksi. Ihmisestä tulee hymytön, puhti on poissa eikä mikään kiinnosta: harrastukset ja ystävät jäävät. Normaali alavireisyys laimenee kuitenkin hiljalleen.

Mutta jos mieliala on muutaman viikon ajan suurimman osan päivästä masentunut, ja paha olo vain syvenee, tarvitaan apua.

Ikäihmisellä masennukseen liittyy monesti myös fyysisiä oireita, kuten vatsakipua, päänsärkyä ja huimausta.

Masennus jaetaan oirekuvan perusteella lievään, keskivaikeaan, vaikeaan ja psykoottiseen masennukseen.

Lievässä masennuksessa toimintakyky on tallella, mutta vaikeassa masennuksessa ihminen saattaa eristäytyä kotiinsa ja lähinnä maata vuoteessa.
Harhat ja itsetuhoisuus kuuluvat psykoottiseen masennukseen.

Vanhuksen masennus tutkitaan näin

Masennuksen diagnosoinnin avuksi on kehitetty erilaisia mielialaa mittaavia kysymyssarjoja. Potilaan huolellinen haastattelu on silti tärkein tapa todeta masennus.

Vastaanotolla lääkäri kysyy potilaalta asumisesta, nukkumisesta ja syömisestä sekä elämäntilanteesta, ystävistä, harrastuksista ja elämässä viime aikoina tapahtuneista muutoksista. Lisäksi hän haluaa tietää, mitkä asiat tuottavat potilaalle mielihyvää.

Iäkkäälle voidaan tehdä myös muistitestejä, sillä joskus masennus voi olla muistisairauden ensimmäinen merkki.

Jos potilaalla on fyysisiä oireita, tarvitaan laboratoriokokeita. Monesti potilas tulee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle fyysisen vaivan vuoksi, ja masennus paljastuu, kun syytä alkuperäiseen vaivaan ei löydy.

Vastaanotolle kannattaa tulla lähiomaisen kanssa, sillä omaisen huomioista on lääkärille apua.

Yleisimmät masennukseen liittyvät pelot

Mieleltään sairastunutta ihmisistä nimitetään puheissa usein hulluksi. Masennus ei tee kenestäkään hullua, sillä kyseessä on parannettavissa oleva mielenterveyden häiriö.

Masennuksen hoito kuitenkin vaikeutuu, mitä pidempään ihminen on siitä kärsinyt. Hoitamaton masennus voi kroonistua.

Valtaosa masennuspotilaista hoidetaan avohoidossa. Sairaalahoitoa tarvitaan, kun arki ei suju yksin tai potilas sairastaa psykoottista masennusta.

Näin seniorin masennusta hoidetaan

Masennusta hoidetaan terapialla eli keskusteluhoidolla ja lääkkeillä.

Terapia riittää useimmiten lievän masennuksen hoitoon. Keskivaikeassa ja vaikeassa masennuksessa se yhdistetään lääkehoitoon.

Masennus aiheuttaa muutoksia aivojen toiminnassa: hermokasvutekijöissä ja hermosolujen välisessä viestinnässä. Terapialla ja lääkkeillä voidaan vaikuttaa näihin muutoksiin myönteisellä tavalla. Molemmat lievittävät myös masennukseen kuuluvaa ahdistusta.

Lääkkeinä käytetään enimmäkseen serotoniinin takaisinoton estäjiä, joita on useita erilaisia.

Iäkkäällä on usein käytössään muita lääkkeitä, jotka vaikuttavat masennuksen hoitoon käytettävän lääkkeen valintaan.

Lääkkeiden teho ilmenee hitaasti, noin 2–4 viikon kuluessa, joten käyttäjältä vaaditaan malttia.

Fyysiset oireet, kuten univaikeudet, helpottavat ensin, ja mieliala kohoaa vasta viimeisenä.

Masennuslääkkeitä käytetään pitkään: ensimmäisen masennusjakson jälkeen yleensä kolme kuukautta. Jos on olemassa vaara sairauden uusiutumisesta, lääkkeitä voidaan käyttää estolääkityksenä pidempään, joskus jopa toistaiseksi.

Liikunta ja ystävät helpottavat ahdistusta

Säännöllinen, reipas liikunta 3–4 kertaa viikossa voi olla lääkkeen veroinen keino lievittää lievää ja keskivaikeaa masennusta.

Harrastukset, ystävät ja kaikki, mikä vie masentuneen ulos neljän seinän sisältä, helpottavat sairauteen liittyvää ahdistusta.

Masennus ei kuitenkaan ole tahdonalainen tila, joten masentunutta ei kannata kehottaa ottamaan itseään niskasta kiinni. Houkuttelu ja mukaan lähteminen sen sijaan auttavat.

Vanhuksen masennus – kauanko toipuminen kestää?

Lääkehoito voi alkuun huonontaa masentuneen oloa. Alkuvaiheesta selviää omaisten tuella, keskusteluavulla ja tarvittaessa ahdistusta lievittävillä lääkkeillä.

Masennuksen paranemiseen voi kulua kuukausia. Kun toipuminen on hyvällä mallilla, potilas ja terapeutti alkavat pohtia, mikä tai mitkä asiat laukaisivat masennuksen.

Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen auttaa jatkossa puuttumaan niihin ja saa potilaan hakeutumaan ajoissa hoitoon.

Lue myös: Talosta esteetön pienin muutoksin – Näin remontin ratkaisut huomioivat ikäihmisen

Vanhuksen masennus – riskitekijät

Vastoinkäymiset ja elämän kapeutuminen saattavat laukaista masennuksen, mutta ne eivät yksinään sairastuta ketään.

Perimä, synnynnäinen temperamentti ja oma persoonallisuus vaikuttavat siihen, kuka sairastuu masennukseen ja kuka ei.

Masennus on sairaus, jolla on taipumus uusiutua. Vakava masennus uusiutuu lievää herkemmin.

Vanhuksen masennus – näin siltä voi välttyä

Hyvät ihmissuhteet, myönteinen elämänasenne ja mielihyväkokemukset suojaavat mieltä. Jokaiseen päivään kannattaisi sisällyttää jotakin, joka tuottaa itselle iloa.

Liikunta paitsi hoitaa myös ehkäisee masennusta: se tuottaa mielihyvää, lievittää ahdistusta, saa ajatukset muualle ja vie kotoa muiden ihmisten pariin. Lisäksi se näyttäisi suojaavan hermosoluja.

Mielialaan voidaan vaikuttaa myös ruokavaliolla: folaatin puute on yhdistetty masennukseen.

Runsas alkoholinkäyttö lisää ja hankaloittaa ahdistusta ja voi siten laukaista masennuksen. Ystävien kanssa nautittu lasillinen silloin tällöin vaikuttaa päinvastaisesti.

Asiantuntijana LT, neuro- ja vanhus psykiatrian vs. ylilääkäri Kaija Järventausta, Tampereen yliopistollinen sairaala.

Viva 11/2015

Artikkelia on muokattu 19.9.2023 klo 12:06

Lue lisää: Saako ikäihminen ruuasta tarpeeksi ravintoa?

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti