Paavo Martikainen, 74, sai jo kolmekymppisenä tylyn tuomion – Sepelvaltimotauti ei estänyt huimaa liikuntasuoritusta

Sepelvaltiotautia sairastava Paavo Martikainen, 74, käveli kesällä 2020 Nuorgamista Kotkaan. Aktiivisen miehen tahtia ei sairaus hidasta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lammassaaren luontopolku Imatralla on yksi Paavo Martikaisen lempipaikkoja kävellä. Siellä sielu lepää ja sydämen syke tasaantuu. © Mikko Nikkinen

Sepelvaltiotautia sairastava Paavo Martikainen, 74, käveli kesällä 2020 Nuorgamista Kotkaan. Aktiivisen miehen tahtia ei sairaus hidasta.
Teksti: Tiina Suomalainen

Paavo Martikainen sai jo kolmekymppisenä tylyn tuomion työterveyshuollossa: hän ei eläisi edes kuusikymppiseksi vahvan sukurasitteen takia. Martikaisen isä oli 55-vuotias, kun hän sai sydänkohtauksen ja viisi vuotta myöhemmin hän kuoli. Martikaisen velikin on menehtynyt sydänkohtaukseen.

Martikainen päätti jo kolmekymppisenä, että ottaa ohjat omiin käsiinsä.

”Ihminen voi omilla elintavoillaan ja asenteellaan vaikuttaa paljon terveyteensä.”

”Katsoin ylös taivaisiin ja sanoin, että ota jos uskallat”

”Asuin Lapissa, jossa minulla oli tapana tehdä kävelylenkkejä tuntureilla. Aloin saada voimakkaita rytmihäiriöitä. Jouduin usein käymään hetkeksi selälleni makaamaan. Siellä minä pötkötin lumihangessa tai jäkälärinteessä, katsoin ylös taivaisiin ja sanoin, että ota jos uskallat.

Sykemittarilla seurailin sykkeitäni ja lukema saattoi joskus huidella jopa yli 200:ssa.

Sairaalasta saadulla Holter-laitteella seurattiin sydämen lyöntejä muutaman päivän ajan. No, eihän niitä rytmihäiriöitä tietenkään silloin tullut. Kaikki kunnossa, minulle sanottiin.

Kun olin sitten ystäväni kanssa lenkkeilemässä, jysähti taas. Onneksi hänellä oli mukana nitroja. Ei muuta kuin suihketta suuhun. Olin saanut myös sairaalasta laitteen, jolla pystyi nauhoittamaan sydämen rytmiä juuri silloin, kun rytmihäiriö oli päällä.

Vihdoin rytmihäiriö saatiin kiinni ja pääsin varjoainekuvaukseen ja rasituskokeeseen.

”Sepelvaltimotauti ei minua yllättänyt”

Varjoainekuvauksessa paljastui, että pari putkea oli vähän ahtaalla. Kardiologi tuumasi, että näille pitäisi ­tehdä jotakin. Oli vuosi 2016, kun minulle tehtiin pallolaajennus Lapin keskussairaalassa.

Sepelvaltimotauti ei minua yllättänyt. Päinvastoin, olin koko ajan tiennyt, että jokin siellä konehuoneessa reistailee. Uskon, että hyvä fyysinen kuntoni vaikutti siihen, että sairautta oli vaikea todeta.

Diagnoosin myötä sain myös verenpaine- ja kolesterolilääkkeet.

Muutin takaisin synnyinseudulleni Imatralle vuonna 2019. Olin aika stressaantunut Lapin talon myymisestä ja muuttorumbasta, ja rytmihäiriöitä oli taas enemmän. Aloin heräillä myös aamuöisin hiestä märkänä. Kävi ilmi, että sykkeeni laski välillä vaarallisen alas. Niinpä minulle laitettiin tahdistin.

Sydän on minun kaverini. Pelkoa en ole koskaan tuntenut. Ajattelen niin, että jos elämä oli tässä, niin sitten oli.

”Haastamalla itseään ja äärirajoille menemällä voi tutustua itseensä”

Muutin Imatralla asumaan pieneen kerrostaloasuntoon ja se ahdisti minua. Ahdistus helpotti, kun lähdin ulos ja aloin kävellä.

Syksyllä 2019 päätin: seuraavana kesänä kävelisin 1 600 kilometriä Nuorgamista Kotkaan. Kun kysyin lääkäriltä mielipidettä, hän vastasi, että kunhan et päivässä kävele.

Kävelin itseni puolesta ­itseäni vastaan. 75 päivää siihen meni. Matka sujui hyvin, mitä nyt alkumatkasta kädet hiertyivät sauvojen takia verille.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun harrastin ultraliikuntaa. Vuonna 2000 Kävelin Kittilästä Imatralle ja vuonna 2006 meloin Kittilästä Kotkaan. Vuonna 2009, kun täytin 60 vuotta, pyöräilin Suomen ympäri. Olen myös ajanut paukkupakkasessa moottorikelkalla Imatralta Leville ja takaisin.

Miksikö? Siksi, että olen aina ollut aktiivinen ja seikkailunhaluinen. Haastamalla itseään ja äärirajoille menemällä voi tutustua itseensä. Haluan oppia tuntemaan sen Paavon, kenen kanssa elän. Haluan olla myös esimerkkinä: jos tällainen vanha ukko tekee ”ihmejuttuja” niin kuka tahansa pystyy siihen.

”Liikkeelle pitää lähteä omilla ehdoilla, ei muihin vertaamalla”

Kävelen ja pyöräilen päivittäin. Kun käyn terveystarkastuksissa, kuulen aina olevani loistokunnossa. Syön terveellisesti, ja nyt pyrin syömään myös säännöllisesti, sillä haluan­ pudottaa hieman painoa.

Uskon, että saan jokaisesta fyysisestä koitoksesta viisi vuotta lisää elinaikaa.

Urheilukello ranteessa muistuttaa myös levon tarpeesta ja mittaa unta. Pyrin nukkumaan 6–9 tuntia yössä.

Terveyden perusta on se, että on itsensä kanssa tasapainossa. Hyvä olisi myös olla ystäviä, joiden kanssa voi jutella vaikka kissan kasvatuksesta tai kalastamisesta.

Kannustan sydänsairauksia sairastavia myös rohkeasti liikkumaan. Liikkeelle pitää lähteä omilla ehdoilla, ei muihin vertaamalla.

Lisäksi on hyvä muistaa, että lääkärin sana ei ole jumalan sana vaan se lääkäri on meidän jokaisen sisällä.”

Lue myös: 16 vinkkiä: Tunnista rytmihäiriö – Toimi näin kun sydämen rytmi muuttuu yllättäen

Voima­varani: Henkinen vahvuus

© iStock

© iStock

”Arvomaailma ja asenne ovat asioita, joilla on iso merkitys hyvin­vointini kannalta. Minun kolme tärkeintä arvoani ovat vapaus, terveys ja turvallisuudentunne. Näistä arvoista seuraa se asenne, jonka avulla olen päässyt sairauden yläpuolelle ja vapautunut sairaudentunteesta­.”

X