Sydäninfarkti voi uusia – Pienennä riskiä! Lääkäri neuvoo, miten infarktin jälkeen lääkehoito, kuntoutus ja elintapojen korjaaminen ovat tarpeen

Sydäninfarkti voi uusia, siksi elintavoilla ja oikealla jatkohoidolla on merkitystä kuntoutumisessa sydäninfarktin jälkeen.

Millaista jatkohoitoa ja säntillisyyttä elämäntavoissa infarktin kokenut vaatii? Näin vastaa kardiologian erikoislääkäri ja Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala.

1. Kun sydäninfarkti on hoidettu, onko ihminen taas ihan terve?

Ei ole. Suurin osa ihmisistä saadaan pallolaajennuksen jälkeen täysin oireettomiksi, mutta infarktin aiheuttanut sepelvaltimotauti on ja pysyy. Useinhan infarkti on ensimmäinen oire sepelvaltimotaudista. Kyseessä on krooninen sairaus, joka ei parane sillä, että sydämen valtimoon tullut tukos on hoidettu. Tukos voi tulla uuteen paikkaan.

2. Infarktin uusiutuminen – kuinka suuri osa ­sen kokee uudelleen?

Suomalaisen rekisteri­tutkimuksen mukaan valtimo­tautia sairastavista sydän- tai aivoinfarktin saaneista yli 40 prosentilla infarkti uusiutui. Näistä yli puolet menehtyi viiden seurantavuoden aikana. Uuden infarktin riski oli korkeimmillaan ensimmäisen puolen vuoden aikana kohtauksen saamisesta.

Ruotsalaisen ison seurantatutkimuksen mukaan ikä ja riskitekijät ennustavat infarktin uusiutumista. Jos on alle 72-vuotias ja riskitekijät eli korkea kolesteroli, verenpaine ja verensokeri on saatu hallintaan, ennuste on aika hyvä. Mutta jos on yli 72-vuotias ja riskitekijät eivät ole hallinnassa, ennuste on paljon huonompi.

3. Infarktin jälkeen lääkäri­ määrää ison kasan­  lääkkeitä. Miksi?

Sepelvaltimotauti on saatava hallintaan, jotta infarkti ei uusiudu. Potilas saa pysyvän ja määräaikaisen verenhyytymää estävän lääkityksen lisäksi verenpaine- ja kolesterolilääkityksen sekä usein nitrot yllättävien oireiden varalle.

Kolesteroli ja verenpaine on sepelvaltimotautia sairastavilla pidettävä normaalia alempana. Kolesterolin tavoiteraja on todella tiukka: huonon eli LDL-kolesterolin lukema pitää olla alle 1,4 mmol/l, kun perusterveillä sama lukema on alle 3.

Usein infarktin saaneella on lisäksi kakkostyypin diabetes, joten lääkkeisiin kuuluu myös verensokeria alentava lääke.

4. Pitääkö kaikkia ­lääkkeitä syödä?

Pitää. Haasteena on se, että kaikki eivät sitoudu lääkehoitoon. Joku voi ajatella, että kyseessä on kuuri ja lopettaa lääkkeet muutaman kuukauden jälkeen. Joku taas ei hae ensimmäistäkään lääkereseptiä apteekista.

Statiineihin eli kolesterolilääkkeisiin liittyy edelleen vahvoja ennakkoluuloja väitettyjen rankkojen haittavaikutusten vuoksi. Haittavaikutuksia voi toki tulla sekä kolesteroli- että verenpainelääkkeistä, mutta silloin on mahdollista vaihtaa lääkettä. Valinnanvaraa onneksi on.

Lue myös: Turvallinen lääkehoito vaatii valppautta – Päivitä lääkityslista, ajasta puhelimeen lääkkeiden ottaminen, varmista lääkeaineen teho syömällä oikein

5. Onko vain potilaan syy, jos infarktin jatko­hoito ei onnistu ja riski­ infarktin uusiutumiseen kasvaa?

Ei se todellakaan johdu pelkästään potilaasta. Jatkohoidon toteutuminen on iso haaste monin tavoin.

Me ammattilaiset olemme keskittyneet ehkä liikaa infarktin akuuttihoitoon ja jatkohoidon on oletettu toteutuvan melkein itsestään. Lääkärin voi olla vaikea asettua potilaan asemaan: herkästi ajatellaan, että pelkkä kehotus lääkkeiden käyttöön, tupakoinnin lopettamiseen ja painon pudotukseen riittää. Elämäntapamuutokset varsinkaan eivät ole helppoja, vaan niihin tarvittaisiin tukea.

Tiedon jakamisessa on myös puutteita. Pallolaajennuksen jälkeen sairaalassaoloaika jää lyhyeksi, ja ihminen on usein niin sekaisin sairastumisesta, että tiedon vastaanottaminen voi olla vaikeaa. Kysymyksiä herääkin usein vasta kotona.

Vikaa on myös rakenteissa: hoitopolku katkeaa herkästi potilaan siirtyessä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, jonka vastuulle infarktin jatkohoito ja seuranta kuuluvat.

6. Kenen vastuulla­ on kontrolliajan varaaminen?

Se on potilaan tehtävä. Ensimmäinen kontrolliaika terveyskeskukseen tai työterveys­huoltoon pitäisi olla 1–2 kuukautta infarktin jälkeen. ­Potilas ei kuitenkaan välttä­mättä edes tiedä, että hänen täytyy varata seuranta-aika itse, vaan hän jää odottamaan yhteydenottoa. Kuitenkin vain kaikkein ­ongelmallisimmissa tapauksissa kutsutaan kontrollikäynnille erikoissairaanhoitoon.

Potilas jää ikään kuin heitteille, kun hän kotiutuu sairaalasta pallolaajennuksen jälkeen. Hänen pitäisi itse olla tosi aktiivinen, mikä tuossa elämäntilanteessa on aika paljon pyydetty.

Infarktin jälkeen kontrollikäynti pitäisi olla vuosittain tai ainakin joka toinen vuosi. Seuranta ei saa olla pelkkää ­reseptien uusintaa, vaan ­siihen pitää sisältyä myös ­laboratoriokokeita ja lääkärin tai sydänhoitajan vastaanotto.

Lue myös: Miten pitää elää, ettei joudu ohitusleikkaukseen tai pallolaajennukseen uudelleen? Lue erikoislääkärin ohjeet

7. Kenelle kaikille on ­tarjolla kuntoutusta sydäninfarktin jälkeen?

Kuntoutusta pitäisi olla tarjolla kaikille. Todellisuudessa kuntoutukseen pääsee vain pieni osa sairastuneista.

Terveyskeskuksissa toteutettava Sydänliiton Tulppa-valmennus on hyväksi todettu, mutta varsinkin pienillä paikkakunnilla voi mennä aikaa ennen kuin ryhmä saadaan kasaan. Jotta sydänvalmennus olisi tehokasta, siihen pitäisi päästä suht´ pian infarktin jälkeen.

Tulppa-verkkovalmennus on uusi lupaava vuorovaikutteinen kuntoutusmuoto. Tulevaisuudessa sitä voitaisiin toteuttaa yli aluerajojen niin, että saataisiin omat ryhmät esimerkiksi naisille, työssäkäyville miehille ja potilaille, jolla on vielä kouluikäisiä lapsia.

Monella alueella ei ole tarjolla kuin Kela-kuntoutusta, johon pääsee muutama sata ihmistä vuosittain.

Kuntoutus on tärkeää vertaistuen kannalta mutta myös siksi, että sairastunut sitoutuisi lääkehoitoon ja elämäntapamuutoksiin.

Lue myös: Hiljainen eteisvärinä, oireeton infarkti – Miksi sydänkohtaus yllättää terveeksi luullun?

8. Miten elämäntapoja pitäisi muuttaa infarktin jälkeen?

Tupakointi pitäisi lopettaa, ruokavalio muuttaa sydänystävälliseksi, liikuntaa lisätä ja painoa pudottaa. Kahdella kolmasosalla sydäninfarktin saaneista on keskivartalolihavuutta, ja painonhallinta olisi tosi tärkeää – mutta se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty.

Liikuntaa saattaa rajoittaa liikuntapelko, varsinkin jos sydäninfarkti on tullut liikuntaa harrastaessa tai sen jälkeen. Sepelvalimotautia sairastavat tarvitsisivat liikkumiseen paljon enemmän ohjausta ja tukea.

Lue myös: Terveellinen ruokavalio antaa virtaa ja pitää mielen kirkkaana – Ravitse kehoasi oikein! Lue neuvot arjen ruokailuihin

9. Hoidetaanko kaikki­ infarktit nykyään pallolaajennuksella?

Lähtökohtaisesti kyllä. Toimenpiteenä pallolaajennus on selvästi yleisempi kuin ohitusleikkaus. Toimenpiteistä yli 90 prosenttia on pallolaajennuksia. Pallolaajennus tai ohitusleikkaus voi olla myös etukäteen suunniteltu, jolloin sitä ei edellä infarkti.

10. Uskaltaako­ infarktin­ jälkeen­ elää, jos uusi kohtaus voi vaania nurkan takana?

Sairastumisesta huolimatta voi ehdottomasti elää täyttä elämää. Ja pitääkin, sillä turha stressaaminen ei tee hyvää. On vain otettava lääkärin määräämät lääkkeet ja noudatettava terveellisiä elämäntapoja.

Vertaistuki on monelle tärkeä voimavara. Toisetkin ovat selviytyneet.

Lue myös: Perinnöllinen FH-tauti moninkertaistaa sydäninfarktin riskin – Leenan äidin sisaruksista lähes kaikki kuolleet työikäisinä

Leena Vallin yrittää ottaa rennommin vakavan sairauskohtauksen jälkeen. Omia perintötekijöitä ei voi vaihtaa, mutta voi vaikkapa levätä kun väsyttää. © Tommi Tuomi / otavamedia