Häkämyrkytys oli viedä mökillä Paulin ja läheistensä hengen – ”Jos olisimme nukkuneet pidempään, emme olisi tässä”
Iiläisellä Pauli Klasilalla, hänen tyttärellään Heta Klasilalla ja sukulaistyttö Lilja Klasilalla oli hengenlähtö lähellä, kun mökin kamiinan piippu lähti vetämään väärään suuntaan.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Pauli Klasilalle hengenpelastusmitalin, joka luovutettiin hänelle Rovaniemellä 6.6.2023. ”Kun kuulin saavani mitalin, jalkani menivät veteläksi. Olen todella otettu sen myöntämisestä”, Pauli Klasila kertoo. © Teija Soini
Elettiin syysloma-aikaa syksyllä 2021, kun Pauli Klasila lähti iltamyöhäisellä ajelemaan Iistä Enontekiölle, Muotkajärven rannalla sijaitsevalle mökilleen.
Matkakavereina hänellä oli tytär Heta Klasila ja pikkuserkun tytär Lilja Klasila. Mökille oli tarkoitus viedä puukuorma.
Mökkeily loppui kuitenkin lyhyeen, kun matalapaineen johdosto piippu johdatti savut ja häät sisälle tupaan yöunien aikana. Paulin ja tyttöjen henkiinjääminen oli hyvin pienestä kiinni.
”Oloni oli kummallinen, päätä särki ja oksetti”
”Olimme perillä mökillä kolmen aikaan aamuyöstä. Laitoimme tulet kamiinaan. Kun kämppä alkoi olla lämmin, kävimme nukkumaan.
Lilja herätti minut puoli kahdeksan maissa aamulla, ja sanoi, että Hetalla on jokin ongelma. Oloni oli kummallinen, päätä särki ja oksetti. Tajusin heti, mistä on kysymys: häkämyrkytys. Yläsängyllä nukkuva Heta yritti tulla alas, mutta ei onnistunut.
Aukaisin heti kaksi ikkunaa ja ulko-oven ja kaappasin Hetan alas sängystä. Hän oli jo tajuttomana, kun vedin hänet olkapäälleni ja nostin sohvalle kylkiasentoon. Kysyin Hetan vieressä nukkuneelta Liljalta, pääseekö hän alas. Lilja yritti, mutta hänkin pyörtyi kerrossängyn portaille. Koppasin myös Liljan olkapäälleni ja laitoin kylkiasentoon makaamaan.
Pieni Toivo-villakoira, joka oli nukkunut jalkopäässäni, käveli sekin mutkitellen häkämyrkytyksen kourissa.
Vaikka varsinainen tuli oli jo uunista sammunut, siellä oli vieläkin muutamia savuavia puita. Tytöt olivat välillä tajuissaan, ja kerroin heille, että olemme saaneet häkämyrkytyksen. Itse makasin ulko-oven vieressä lattialla pää ulkona. Ulkona oli alkanut pakastaa. Lilja lähti tulemaan auttamaan minua, mutta pyörtyi uudestaan matkalla. Tytöt alkoivat olla horkassa johtuen sisään tulvivasta pakkasilmasta. Peittelin heidät peitoilla.
Tajuntani taso oli hyvin matala, mutta ymmärsin, että tilanne on vakava. Ajattelin, että olen meistä kolmesta parhaassa kunnossa, ja minun on yritettävä olla loukkaamatta itseäni.
En heti ymmärtänyt soittaa 112:een vaan googletin häkämyrkytystä. Kun tytöt sanoivat, että soita terveysasemalle, hoksasin, että on tietenkin soitettava hätänumeroon ja saatava ambulanssi paikalle.”
Hengenvaarallinen häkämyrkytys
”Kun ambulanssi tuli, Heta oli meistä ylivoimaisesti huonoimmassa kunnossa. Ambulanssiporukka talutti ensin Hetan vessan kautta ambulanssiin, sitten Liljan ja lopuksi minut ja koiran.
Ambulanssissa ensihoitajat mittasivat ensitöikseen meidän jokaisen häkäpitoisuuden verestä. Hetan häkäpitoisuus oli 98, Liljan 89 ja minun 66. Hengenvaarallisen häkämyrkytyksen raja on 70.
Saimme ensiavuksi 100 prosenttista happea. Kun vähän tokenimme ambulanssissa, kysyin tytöiltä, voidaanko jo soittaa äideille. Luonnollisesti molempien tyttöjen äidit järkyttyivät, mutta oli siinä itkun paikka meillä kaikilla.”
”Ambulanssin happi riitti juuri ja juuri”
”Saavuimme Muonion terveysasemalle noin aamuyhdeksän aikaan, sitä ennen veimme vielä Toivo-koiran paikalliseen huskytarhaan hoitoon. Ambulanssin happi riitti juuri ja juuri matkan aikana meille kolmelle, ja terveysasemalla happihoitoa jatkettiin.
Tajusin tilanteen vakavuuden vasta, kun lääkäri totesi minulle ’Pauli, ymmärrätkö, miten kovassa paikassa olette olleet.’ Olimme olleet todella lähellä kuolemaa. Tuli olo, että mahtavaa olla elossa.
Saimme superhienoa hoitoa terveysasemalla. Siellä ollut Ylen Elossa 24 -ohjelman kuvausporukka haastatteli meitä.
Myöhemmin iltapäivällä lääkäri totesi, että vaara on ohi ja olemme kunnossa, joten meidät päästettiin lähtemään.
Huskytarhan ihmiset olivat käyttäneet myös Toivon eläinlääkärillä, ja myös sillä oli kaikki hyvin.”
Kylmiä väreitä ja ikuinen arpi
”Palasimme vielä yhdeksi yöksi mökille. Halusin, että mökillä olosta ei tulisi kenellekään meistä mitään peikkoa.
Häkämyrkytys johtui alueella vallitsevasta matalapaineesta, ja kun kamiinassamme oli vaakaveto, piippu ei jaksanut lämmittää vaan se lähti vetämään väärään suuntaan. Varsinaisia peltejä mökillä ei olekaan. Sittemmin mökin piippu on korjattu pystypiipuksi.
Minulla ja Liljalla oli noin kuukauden verran höntti olo tapahtuman jälkeen, mutta Hetalle jäi oireita vuodeksi. Hän pelaa aktiivisesti jalkapalloa, jota hän ei voinut treenata pitkään aikaa, sillä treenatessa tuli aina huono olo. Häntä tutkittiin perusteellisesti, mutta mitään ei löytynyt. Oireet vain pikkuhiljaa poistuivat.
Tapaus on edelleen pysäyttävä, ja aina kun puhun siitä, saan kylmiä väreitä. Tytöille tästä on varmaankin jäänyt ikuinen arpi. En voi olla miettimättä, että jos olisimme nukkuneet yhtään pidempään, emme olisi tässä.”
Voimavarani
© Pauli Klasilan kotialbumi
”Saan paljon voimaa ja virtaa ihmisistä. Olen mukana erilaisissa vapaaehtoistöissä. Organisoin esimerkiksi joka toinen vuosi järjestettävän Haukiputaan traktorinäyttelyn, jossa esitellään myös vanhoja autoja, mopoja, moottoripyöriä ja maansiirtokoneita. Lopuksi ajamme hiljaa letkassa kylän läpi ihmisten ihaillessa koneitamme.”