Alkoholismi vei Annan, 25, jo vuosia sitten: ”Jos ratkean juomaan, kuolen – olen vain yhden ryypyn päässä päihdehelvetistä”
Anna, 25, kärsi ahdistuksesta ja lääkitsi itseään alkoholilla, mutta se olikin viedä häneltä hengen. Syöksy alkoholismin pohjalle oli jyrkkä ja nopea.
Anna haaveilee normaalista ”tylsästä” arjesta, parisuhteesta ja lapsista sekä siitä, että saisi pysyä terveenä. © Sara Pihlaja
Alkoholismi ei ole vain keski-ikäisten miesten sairaus. Annalle alkoi tulla ylilyöntejä alkoholin kanssa jo yläasteen jälkeen. Siirryttyään opiskelujen jälkeen työelämään Anna alkoi lääkitä itseään satunnaisesti alkoholilla pystyäkseen rentoutumaan.
Alkoholi otti naisesta ylivallan ja aiheutti paljon pahaa. Vakava sairastuminen oli pohjakosketus, josta oli vain yksi tie ylös.
”Kun antabuksen kanssa juo alkoholia, luulee kuolevansa mutta join silti”
”Kun valmistuin lähihoitajaksi, sain heti työpaikan. Kärsin kuitenkin ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden peloista, ja ne vain pahenivat. Niinpä aloin juoda alkoholia arkenakin. Se ei ollut enää sellaista, että mentiin porukalla baariin, vaan join itsekseni kotona.
Vuonna 2019 join todella paljon, pahimmillaan litran väkeviä päivässä. Kuvioihin tulivat myös bentsodiatsepiini ja kannabis, mutta alkoholi oli se pahin. Olin itsetuhoinen, minulle sattui kaikenlaisia tapaturmia ja voin hyvin huonosti.
Silloinen avopuolisoni joutui tulilinjalle ja kärsi, mutta hän yritti kaikin tavoin auttaa ja tukea minua. Myös perheeni sai tietää juomisestani, ja he olivat hyvin huolissaan minusta.
Yritin moneen kertaan lopettaa. Kokeilin myös antabusta, mutta join senkin kanssa. Kun antabuksen kanssa juo alkoholia, luulee kuolevansa, mutta join silti.”
Hoitoja ja retkahtamisia
”Jouduin useita kertoja sairaalahoitoon. Minulla oli hoitosuhde päihdehoitajiin ja A-klinikalle. Ne eivät kuitenkaan johtaneet raitistumiseen.
Olin töistä lähes koko ajan sairauslomalla, kunnes syksyllä 2019 jäin kokonaan pois ja menin Minnesota-laitoshoitoon. Olin siellä kuukauden verran. Kotilomajaksollani retkahdin juomaan ja hoitoni keskeytyi. Juomiseni jatkui ja paheni.
Päätin kuitenkin yrittää Minnesota-hoitoa uudestaan, ja tällä kertaa olin siellä koko jakson loppuun. Olin raitistumisen tiellä ja fiilis oli hyvä. Mutta minulla ei ollut työkaluja, miten elää kotona raittiina. Kun palasin kotiin, aloin taas juoda.
Eräänä päivänä isäni ja hänen puolisonsa paukkasivat kotiini ja sanoivat, että nyt lähdetään hoitoon. He veivät minut A-klinikalle, ja sain laitoshoitopaikan Kankaanpäästä. Tiesin kuitenkin jo siellä ollessani, että hoito ei tule onnistumaan.
Kun palasin kotiin, aloin taas juoda.”
Haimatulehdus pysäytti
”Juomiseni jatkuin aina juhannukseen 2020 asti, jolloin sairastuin haimatulehdukseen.
Olin 23-vuotias. Minua hoidettiin kaksi viikkoa Taysissa. Elimistöni oli todella huonossa kunnossa ja kävin lähellä kuolemaa.
Kun palasin sairaalasta kotiin, käytin kaikki oppimani parhaat palat saamistani hoidoista ja kuntoutuksista. Niiden ja vertaisten ihmisten tuella pääsin irti alkoholista ja muista päihteistä. Tiesin ennen haimatulehdusta, että tapahtuu jotain hirveää ennen kuin raitistun. Haimatulehdus oli se pysähdys, jota tarvitsin.”
Raitistuminen ainoa tie – ”Haluan elään, en kuolla”
”Olen ollut raittiina vähän yli kaksi vuotta. Aloitin aikuislukion ja palasin töihin. Keväällä 2022 minulla todettiin kilpirauhassyöpä. Se leikattiin onnistuneesti, mutta kuntoudun siitä edelleen.
Olen saanut keskusteluapua ja lääkehoitoa ahdistuneisuuteeni, ja ne ovat auttaneet minua paljon. Raitistuminen on vaatinut paljon työskentelyä, mutta koska tiedän, että juominen veisi hengen, raitistuminen oli ainoa tie. Haluan elää, en kuolla.
Kesäkuussa kävin vertaisohjaajan koulutuksen, ja minulla on nyt valmius ohjata erilaisia vertaistukiryhmiä. Tällä hetkellä työskentelen Selvä elämä –vertaisvalmentajana. Työ vahvistaa omaa raittiuttani. Ymmärrän, että olen itsekin vain yhden ryypyn päässä päihdehelvetistä.”