Mirvan, 33, syy vatsavaivoihin selvisi – koliitti laittoi arvot uusiksi
Mirva Vilokkinen sairastaa haavaista paksusuolentulehdusta, joka tunnetaan myös nimellä koliitti. Mirva kärsii lähes päivittäin vatsakivuista.
Mirva Vilokkinen on huomannut, että hän pystyy vaikuttamaan kipuihin positiivisella asenteella. Hän näkee jokaisessa päivässä jotain hyvää, kipujenkin keskellä.
Koliitti aiheutti Mirvalle päivittäin vatsakipuja. Oikeaa diagnoosia sai silti odotella. Nyt fokus on ruokavaliossa ja stressittömässä elämässä.
Koliitti jatkuu läpi elämän
Mirva Vilokkinen, 33, sairastui neljä vuotta sitten krooniseen suolistosairauteen, koliittiin. Diagnoosi oli Vilokkiselle sekä shokki että helpotus: hän on loppuelämänsä sairas, mutta sairauteen saa hoitoa.
Diagnoosin saaminen ei ollut kuitenkaan ihan helppoa. Nuori nainen kannustaakin samassa tilanteessa olevia menemään lääkäriin ja vaatimaan hoitoa.
Koliitin oireena verinen ripuli ja vatsakivut
”Minulla alkoi yhtäkkiä tulla verta ulosteen mukana. Sitten uloste muuttui ripuliksi, ja lopulta juoksin vessassa jopa 25 kertaa vuorokauden aikana.
Jatkoin arkeani, mutta yleiskunto alkoi toden teolla heiketä, sillä menetin paljon verta. Lopulta en jaksanut tehdä mitään, pystyin olemaan vain makuuasennossa, ja puheenikin muuttui hiljaiseksi.
Havahduin siihen, kun lapseni hoitotäti kysyi, miten Mirva jaksat. Hän näki, etten ollut kunnossa.
Koliitti vei lääkäriin
Kun uloste muuttui veriseksi ripuliksi, menin lääkäriin terveyskeskukseen. Siellä otettiin verikokeita ja lähetettiin kotiin odottamaan tuloksia. Minusta ei löydetty mitään vikaa.
Kahden viikon aikana kävin joka toinen päivä päivystyksessä. Välillä ulostin pelkkää verta, koska vatsalaukkuni oli niin tyhjä. Kaikki aikani meni lääkärillä ramppaamisessa ja nukkumisessa. Itkin paljon.
Vastaanotolla minua ei otettu tosissaan, koska mikään paikka ei ollut kipeä. Lääkäri totesi, että on ihan normaalia käydä 25 kertaa vuorokaudessa wc:ssä.
Yleiskuntoni huononi niin, että anoppini patistuksesta päätin mennä yksityiselle lääkärille. Sieltä minut ohjattiin suoraan Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.
Näin koliittia hoidettiin
Olin Taysissa hoidossa ja tutkimuksissa viikon verran. Minua hoidettiin todella hyvin, hoitajat ja lääkärit olivat ihania. Otettiin verikokeita, tutkittiin ulostusnäytteitä ja tähystettiin paksusuoli.
Tähystyksestä selvisi, että koko paksusuoli oli tulehtunut. Sen perusteella minulle diagnosoitiin suolistosairaus, tarkemmin haavainen paksusuolentulehdus eli koliitti.
Koliitti-diagnoosi toi oireilleni vihdoin selityksen, ja sairauteen saisi hoitoa ja lääkkeitä. Toisaalta se tarkoitti, että eläisin tämän kanssa loppuelämäni ajan.
Koliitti pysyy aisoissa ruokavaliolla ja stressittömällä elämällä
Koliitin kanssa pystyy elämään, mutta elämän täytyy olla tasapainoista, kiireetöntä ja stressitöntä, mikä voi kuulostaa tylsältä.
Ennen olen aina pistänyt muut etusijalle, mutta olen joutunut opettelemaan itseni kuuntelemista ja sallimaan itselleni lepoa.
Sairauteni on tasapainossa, mutta se on tuonut liitännäisoireita, kuten nivelkipuja ranteisiin, nilkkoihin ja alaselkään. Varsinkin öisin alaselkä tuntuu kuin olisin halvaantunut, enkä pysty vaihtamaan asentoa ilman että otan tukea miehestäni.
Vatsani on lähes joka päivä kipeä. Jos vatsa on heti aamusta kipeä, se on kipeä koko päivän. Silloin vain lepään.
Ruokavalioni on hyvin tarkka. Se on sokeriton, gluteeniton ja mieluusti maidoton, ainakin laktoositon. Olen myös vähentänyt perunaa ja ottanut kasviksia tilalle. Peruna lisäsi vatsakipujani.
Ruoan on oltava lempeää, ei mausteista eikä rasvaista. Koska sairauteni on ummetuspainotteinen, juon paljon vettä.
Koliitti on tuonut myös paljon hyvää. Arvoni ovat nykyään tosi maanläheiset. Arvostan aiempaa enemmän sitä, mitä ympärilläni on, ja osaan pysähtyä.
Perhe on minulle paras ja ihanin tuki. Mieheni saattaa sanoa lapsille, että mennäänpäs käymään mummolassa, että äiti saa levätä.”