Outo kuorsaus olikin sydänkohtaus – Puoliso pelasti Jarmon hengen: ”Mullistavinta oli tietoisuus siitä, kuinka elämä voi loppua hetkessä”

Jenni Hjelt, 49, heräsi aamuviideltä miehensä Jarmo Nummenpään, 60, kovaan ja omituiseen kuorsaamiseen. Tökkiminen ei auttanut, eikä Jarmo kääntynyt kyljelleen. Jenni huomasi, että mies oli tajuton, vähän sinertävä ja hengitys lakkasi lopulta kokonaan. Hän soitti hätäkeskukseen.

Sydänkohtaus vaatii ripeää toimintaa

”Hätäkeskuspäivystäjä ­alkoi neuvoa minua elvyttämisessä. Oli vaikeaa saada iso mies sängyn poikki lattialle. ­Elvyttämiseen täytyy olla kova pohja.

Aloin elvyttää painele­malla rintakehää. Puhallusta en ­tehnyt, sillä sairaanhoitajana tiesin paineluelvytyksen olevan tärkeintä. Yksin voin tehdä vain yhtä asiaa.

Huusin Jarmolle, että et saatana kuole. Tunsin epätoivoa, sillä painelu­elvytys on fyysisesti rankkaa. Hätäkeskuspäivystäjä tsemppasi minua puhelimessa, että sinun on pakko jaksaa. Pelkäsin ­hirveästi, että Jarmo kuolee käsiini, ja elämäni meni kuin filminauhana silmieni edessä.

Muutaman minuutin jälkeen piti juosta alakertaan avaamaan ovi valmiiksi ensi­hoidolle ja tulla jatkamaan ­painelua.”

Sydäniskuri käyttöön

Nopean avun kärkiyksikkö eli kaksi pelastajaa saapui 12 ­minuutissa.

He juoksivat yläkertaan, jatkoivat paineluelvytystä ja valmistautuivat samalla sydäniskurin eli defibrillaattorin käyttöön.

Jarmolla oli kammio­värinä eli sydän oli kaoottisessa rytmissä, joka ei kierrätä verta. Defibrilloinnin tarkoitus on pysäyttää kaoottinen rytmi, jotta sydän voi käynnistyä uudestaan verta kierrättävässä rytmissä ja lähteä pumppaamaan verta normaalisti.

Myöhemmin paikalle tuli ambulanssi ja lääkäriambulanssi. Lääkäri aloitti lääkitsemisen, ja sydämen tilanne saatiin vakautettua. Jarmo oli ­tajuissaan ja vähän jo vitsailikin, kun pelastajat kantoivat häntä kantoliinalla yläkerrasta alas kapeasta portaikosta.

Äkkikuoleman vaara on suuri

”Havahduin vasta Mei­lahden sairaalassa enkä muista ­mitään elvytyksestä”, Jarmo kertoo.

”Kahdesta päivästä sydänkohtauksen jälkeen minulla on hajanaisia muistikuvia, ­mutta ne eivät jäsenny aikajanalle päässäni. Tämä on kuulemma ihan normaalia.

Sairaalassa sydämen magneettikuvauksessa selvisi ­sydänkohtauksen syy. Minulla on hypertrofinen kardiomyopatia, jossa äkkikuoleman vaara on suuri. Toisen kammioni takaseinä on paljon normaalia paksumpi. Minulta ei löydetty mitään syytä tähän.

Rintakehäni oli pitkään ­todella kipeä kiitos hyvän elvy­tyksen, joka teki kylkiluihin sarjamurtumia. Ilman niitä en olisi hengissä. Kivut poistuivat parissa kuukaudessa.”

Lue myös: Oireet eivät liittyneetkään vaihdevuosiin – Irma-äidin sydänkohtaus pelästytti myös laulaja Nina Tapion: ”Infarkti oli hirveä sokki”

Sydänkohtaus voi uusia

”Sydänlihaksen ­paksuntumista ei voi pysäyttää, mutta esto­lääkityksenä beetasalpaaja keventää sydämen kuormaa, ja sen pitäisi estää rytmihäiriöitä.

Minulla on rinnassa lihaksen sisällä rytmihäiriötah­distin rytmihäiriön paikalliseen estoon. Se on iskevä, ­henkilökohtainen defibrillaattori, joka iskee, jos sydän menee kammiovärinään. Se ­tekee saman avun, mitä ensihoito teki ulkoisella defibrillaattorilla.

Tapahtuma vahvisti ajatuksiani täysillä elämisen tärkeydestä. Mullistavinta oli tietoisuus siitä, kuinka elämä voi loppua hetkessä. Kannattaa elää nyt eikä siirtää kaikkea ­kivaa tulevaisuuteen. ­Minulle ei jäänyt pelkoja, koska en muista elvytystä.

Olen työsuojelu­valtuutettu ja työpaikallani rohkaisen kaikkia osallistumaan ensiapukursseille. Tätä tietoisuutta pitäisi lisätä ­laajemminkin yhteiskunnassa, sillä elvytyksen alkuminuutit ovat niin ­tärkeitä. Jokaisella pitäisi olla hätä­ensiaputaidot.”

Menettämisenpelko aiheuttaa trauman

Jennille sen sijaan jäi elvyttämisestä ahdistus, ja ensimmäiset päivät tapahtuman jälkeen hän vain itki eikä pystynyt nukkumaan.

”Olin aivan romuna, mutta Jarmon luona tsemppasin, koska oli ihanaa nähdä hänet elossa. Yksin kotona vollotin ja valvoin. Sain onneksi toimivat lääkkeet, pystyin nukkumaan ja saatoin keskittyä omaan ja Jarmon toipumiseen. Minulla on hyvä työterveyshoito, jonka kautta olen käynyt trauma­terapiassa neljästi.

Oli tärkeää päästä purkamaan asiaa erityisillä mene­telmillä. Minulle neuvottiin turvapaikka-ajattelu. Minun turvapaikkani on kaunis Pulmankijärvi Nuorgamissa, ­jossa kävimme Jarmon ­kanssa pari vuotta sitten. Suuntaan ajatukset sinne, jos ahdistaa.

Pitkään en uskaltanut jättää Jarmoa yksin. En myöskään nukkunut hyvin, koska vahdin häntä. Tämä hellitti ajan kanssa, mutta yhä jään yöllä kuuntelemaan Jarmon hengitystä.

Kaiken tämän jälkeen arvostamme molemmat tavallista ­arkea, kun nökötämme vierekkäin sohvalla katsomassa telkkaria.”

Lue myös: Kukaan ei uskonut Marin sydänoireita ennen kuin sydänkohtaus iski: ”Lääkäri alkoi vihjailla, että vika on korvieni välissä”