Perhokoukku tarttui Maxin leukaan: ”Ensimmäinen reaktioni oli, että voiko tilanne olla todellinen”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Max Fredrikssonin perhokoukku takertui kasvoihin.
Max Fredriksson on kalastanut jo aivan pienestä pojasta lähtien. Kesällä hän aikoo lähteä kalastamaan lohia pohjoisen jokiin. © Sini-Marja Niska
Gotlannin rannikon vastatuuli sai aikaan yllättävän käänteen Max Fredrikssonin keväisellä kalastusreissulla.

Max Fredrikssonin, 32, oli innolla odottanut kalastusreissua Gotlantiin ystävänsä Janin kanssa. Miesten oli tarkoitus kalastaa meritaimenta Sliten kylässä saaren itäpuolella. Toisena kalastuspäivänä vastatuuli teki kuitenkin ikävän kepposen: se puhalsi niin, että terävä perhokoukku lensi suoraan päin Maxin kasvoja.

Perhokoukku jäi leukaan

”Gotlanti ja Sliten mukulakivinen ranta olivat minulle jo tuttuja paikkoja. Olin ollut samoilla vesillä kalastamassa jo kolme kertaa aikaisemminkin.

Kahlasin rantaa pitkin muutama kymmenen metriä merelle päin ja ryhdyin toimiin. Perhokalastukseen kuuluu, että perhoa huidotaan ensin ilmassa, jotta siima pitenee. Juuri kun olin tekemässä heittoa, yllättävä tuulenpuuska puhalsi perhon suoraan kohti minua. Tunsin, että se osui kasvoihini, mutta luulin, että se putosi saman tien pois.

Aion jatkaa kalastamista, kunnes ymmärsin, että perho oli jäänyt johonkin kiinni. Lähempi tarkastelu osoitti, että se oli jäänyt kiinni leukaani. En ollut heti ymmärtänyt sitä, koska koukku aiheutti yllättävän vähän kipua.

”Hyvää kalastusaikaa meni hukkaan”

Ensimmäinen reaktioni oli, että voiko tilanne olla todellinen. Olin valtavan hyvien kalavesien äärellä, ja minun piti ruveta irrottamaan perhokoukkua leuastani. Harmitti tavattomasti, että hyvää kalastusaikaa meni hukkaan.

Sen jälkeen mietimme kaverini kanssa, oliko tilanne niin paha, että meidän pitäisi lähteä käymään päivystyksessä. Kaverini myös tarjoutui ottamaan koukun pois.

Nopeasti tulin siihen tulokseen, että kumpikaan ei ollut tarpeen. Olen ammatiltani ensihoitaja ja tiesin, että osaisin irrottaa koukun itse. Ambulanssityössä olin myös oppinut olemaan jännittävissäkin tilanteissa rauhallinen. Minulle ei tullut mieleenikään ryhtyä hätäilemään, vaan mietin, mitä olisi järkevintä tehdä.

Haastetta toimenpiteeseen toi se, että perhokoukuissa on pieni väkänen, jonka tarkoituksena on pitää se kiinni kalan leuassa. Jos olisin lähtenyt vetämään koukkua takaisinpäin, se olisi repinyt leukani rikki. Minun piti siis työntää koukkua leuassa eteenpäin niin, että koukun terä tuli ulos toisesta kohtaa.

Koukku irti ja karjaisu

En halunnut tuhlata aikaa. Otin pari keskittynyttä hengenvetoa, pingotin leuan ihoa toisella kädellä ja toisella kädellä työnsin koukkua eteenpäin leuassani.

Kun koukun terä tuli ulos leuasta, kaverini kiinnitti siihen suonipihdit. Niiden avulla kiskaisin väkäsen ulos. Se oli ainut kerta, kun karjaisin hieman kivusta. Sen jälkeen leikkasin suonipihdeillä koukun poikki ja sain sen kokonaan irti leuasta.

Koukkukohta vuosi vähän aikaa verta niin, että partanikin värjääntyi. Verentulo lakkasi kuitenkin nopeasti. Huokasin helpotuksesta, että olin selvinnyt säikähdyksellä. Jatkoimme kalastusta kaikessa rauhassa.

Lue myös: Vedenpohjassa möngertävä kilkki on kalastajalle kirosana

Turvallisuus huomioon

Loppureissumme sujui hyvin. Haavakohta parani itsestään muutamassa päivässä.

Koukkuonnettomuuden jälkeen olen miettinyt turvallisuusasioita entistä tarkemmin. Nykyään puristan perhokoukuista väkäset lyttyyn niin, että ne saa vedettyä takaisinpäin, jos ne jäävät johonkin kehon osaan kiinni.

Muuten pidän kiinni yleisistä turvaohjeista samaan tapaan kuin ennen koukkuhaaveriakin. Käytän perhokalastessa aina aurinkolaseja ja lippistä silmien ja pään suojana. Pidän myös aina mukana sivuleikkureita siltä varalta, että koukku jäisi vahingossa vaikka sormeen kiinni.

Kun turvallisuusasiat ovat kunnossa, kalastamisesta voi nauttia kaikessa rauhassa.”

X