Puoliso masentui ja perheen elämä järkkyi – Maria pyöritti kolmen lapsen arkea ja oli uupua: ”Vaikeinta oli avuttomuuden tunne”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
masennus
Puolison sairastuminen pakotti pariskunnan opettelemaan uusia tapoja kommunikoida. ”Nykyään välillämme on entistä syvempi yhteys.” © Hanna-Kaisa Hämäläinen
Kun puoliso sairastuu vakavaan masennukseen, perheen arki järkkyy. Maria oli tukena miehelleen samalla kun pyöritti kolmen lapsen arkea. Miten hän selvisi?

Matkalla töistä kotiin Marian, 48, rintaa alkaa puristaa. Heti kun hän on irrottanut otteensa työasioista sosiaali- ja terveydenhuollon esihenkilönä, jokapäiväinen huoli ottaa hänestä vallan. Maria ei tiedä, mitä kotona odottaa.

Marian elämänkumppanin Jannen masennus on taas pahentunut. Käynnissä on aikaisempia rankempi kausi vaikeine ahdistuskohtauksineen ja fyysisine oireineen. Positiivisesta, huumorintajuisesta ja sosiaalisesta miehestä on tullut hiljainen mies, joka käpertyy usein sohvan nurkkaan itkemään pahaa oloaan kuin lapsi.

Janne ei saa öisin nukuttua, hänen pulssinsa lyö vinhasti, vatsaan sattuu, ruokahalu on mennyttä ja töissä käyminen on mahdotonta. Sopivaa lääkitystä on vaikea löytää ja psykoterapiakäyntejä on liian harvoin. Maria pelkää, että Janne ei jaksa enää.

Puolison masennus korosti avuttomuuden tunnetta

Marian ja Jannen rakkaustarina sai alkunsa lukiossa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen rinnakkaisluokilla opiskelleet nuoret ostivat kihlat. Saman vuoden aikana he menivät naimisiin ja muuttivat Marian opiskeluiden perässä Keski-Suomeen.

Kolme lasta syntyi vuosina 1996, 1997 ja 2003.

”Nyt meillä on jo 9- ja 5-vuotiaat lapsenlapset. Tuntuu ihanalta olla alle viisikymppisenä isoäiti.”

Lukioikäisenä Jannella puhkesi paniikkihäiriö. Se pysyi kuitenkin hyvin hallinnassa, eikä juuri vaikuttanut arkeen.

Jannen masennus puhkesi ensimmäisen kerran vuonna 2007. Takana oli tiivistä lapsiperhearkea ja kolmivuorotyötä. Vaikka jaksaminen oli koetuksella, masennuksen merkkejä ei ollut etukäteen ilmassa.

”Kaikki alkoi yhtäkkiä. Positiivisesta ihmisestä tuli kuin haamu. Janne ei halunnut juuri kommunikoida, eikä koskettaa. Tavalliset arjen askareet muuttuivat hänelle mahdottomiksi.”

Janne aloitti mielialalääkityksen ja lääkärikäynnit. Pariksi viikoksi määrätty sairausloma piteni noin puolen mittaiseksi. Töihin paluun jälkeen koitti tasaisempia vuosia.

Sitten masennus uusiutui vuonna 2016. Se eteni samalla kaavalla kuin ensimmäisellä kerralla.

”Vaikeinta minulle oli avuttomuuden tunteeni. Oli kamalaa, kun en pystynyt ottamaan puolison tuskaa pois.”

Maria haki apua itselleen, kun hänen aviomiehensä sairastui masennukseen. ”Omasta jaksamisesta on tärkeä pitää huolta.” © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Maria haki apua itselleen, kun hänen aviomiehensä masennus puhkesi. ”Omasta jaksamisesta on tärkeä pitää huolta.” © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Perheenäiti otti vastuunkantajan roolin arjessa

Kun Jannen masennus otti vallan, vastuu kolmen lapsen hoitamisesta jäi Marialle. Hän piti huolta myös siitä, että perheen rahat riittivät asuntolainanlyhennykseen ja ruokaan. Iltaisin töiden jälkeen Maria kuskasi kolme lasta harrastuksiin.

”Lääkäri sanoi Jannelle, ettet saa tyhjentää edes tiskikonetta, sillä nyt sinun tehtäväsi on vain levätä.”

Samaan aikaan perheen lapsilla oli terveyshuolia. Yksi heistä sairastui sikainfluenssarokotuksen jälkeen narkolepsiaan.

”Olisin kaivannut kumppaniltani tukea arjen valintoihin. Nyt jouduin tekemään itse päätökset, joista pystyin ennen keskustelemaan Jannen kanssa.”

Samaan aikaan, kun Maria kantoi vastuun koko perheen selviämisestä, hänen tunteensa heittelivät laidasta laitaan. Avuttomuuden, huolen, surun, toivottomuuden ja hämmennyksen lisäksi hän tunsi kiukkua ja ärsytystä.

”Välillä mietin, miksi kaikki kaatuu minun niskaani, vaikka ymmärsin, ettei puolisoni voi sairaudelleen mitään.”

”Läheisyys ja seksi olivat olleet liima välillämme. Nyt torjutuksi tuleminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus.”

Masennus vei läheisyyden parisuhteesta

26-vuotishääpäiväksi Maria oli onnistunut houkuttelemaan puolisonsa pienelle lomalle. Maria oli varannut viikonlopuksi heille hotellimajoituksen ja pukenut ylleen kauniit alusvaatteet.

Toiveet romanttisesta yhdessäolosta murenivat, kun Janne käänsi sängyssä kylkeään.

”Läheisyys ja seksi olivat olleet ennen liima välillämme. Nyt torjutuksi tuleminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus.”

Mitä on parisuhde, jos siitä puuttuu fyysinen läheisyys ja seksi? Tätä kysymystä Maria joutui pohtimaan paljon. Hänen ihonsa janosi kosketusta.

Kumppani vetäytyi kauemmas myös henkisesti, sillä masennus muutti Jannen persoonaa. Eloisasta ja kekseliäästä miehestä tuli kuin oma varjonsa. Jannen sairaus johti kommunikaatio-ongelmiin.

”Meillä oli ajanjakso, jolloin ymmärsimme toisiamme jatkuvasti väärin. Janne halusi säästää minua lisähuolelta vaikenemalla. Minä taas koin, että hän hylkää minut.”

Oli myös toisenlaisia vaiheita. Välillä Janne oli niin tarvitseva, että hän halusi puhua pahasta olostaan koko ajan. Töistä palattuaan Mariaa odotti kotona toinen työpäivä. Lasten iltapuuhien lisäksi hän kuunteli tuntikausia ahdistunutta aviomiestään.

”Parisuhteestamme katosi kumppanuus. Kun toinen on yhtäkkiä hyvin haavoittuvassa tilassa, aloin suojella häntä. En kuormittanut häntä omilla ongelmillani, vaikka minullakin oli paha olla.”

Puolison persoonan muutosta oli vaikea käsitellä. ”En aina tiennyt, mikä johtui lääkkeistä ja mikä masennuksesta.” © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Puolison persoonan muutosta oli vaikea käsitellä. ”En aina tiennyt, mikä johtui lääkkeistä ja mikä masennuksesta.” © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Omat rajat unohtuivat – uupumisvaara ilmeinen

Tukiessaan kumppaniaan Maria unohti itsensä. Arki oli niin kuormittavaa, ettei hänellä ollut voimavaroja miettiä jaksamistaan.

”Tajusin jossain vaiheessa, että olen vaarassa uupua. Ymmärsin, että olen laiminlyönyt itseäni vuosia. Oivalsin myös, etten voi tukea kumppaniani tai ketään muutakaan, jollen pidä itsestäni parempaa huolta.”

Vähitellen Maria alkoi miettiä omia tarpeitaan. Hän raivasi kalenteristaan tilaa metsälenkille ja soitti ystävälleen, johon yhteydenpito oli jäänyt. Maria veti villasukat jalkaan, sytytti takkaan tulen ja avasi romaanin. Maria opetteli sanomaan Jannelle, milloin hän tarvitsee lepoa.

”Kerroin, että kaipaan nyt hetken omaan aikaa ja kysyin, että keskustellaanko ahdistuksestasi tunnin päästä tai huomenna.”

Maria löysi vertaistukea Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin toiminnasta.

”Olen vähän pettynyt siihen, että terveydenhoitojärjestelmä ei tarjonnut mitään tukea puolisolle. Kukaan ei kysynyt minulta, miten jaksan. Puolison sairastuminen vaikuttaa väistämättä koko perheen hyvinvointiin.”

Rakkaus syveni

Vaikein vaihe alkoi vuonna 2020. Menneisyyden traumat pulpahtelivat pintaan, ja Jannella puhkesi masennuksen lisäksi ahdistuneisuushäiriö. Janne laihtui 10 kiloa lyhyessä ajassa ja kärsi monista fyysisistä oireista.

Nyt parin vuoden takaiset tunnelmat tuntuvat Marian mielestä kuitenkin kaukaisilta. Janne on alkanut voida paremmin, ja on pystynyt palaamaan osa-aikaisiin töihin. Maria on aloittamassa psykoterapian.

”Nyt on minun vuoroni käsitellä vaikeita asioita, joita olen puolisoni sairauden aikana joutunut kohtaamaan.”

Kommunikaatio on parantunut Marian ja Jannen suhteessa merkittävästi. Nyt he pystyvät puhumaan kaikista vaikeista asioista – myös Marian murheista. Fyysinen läheisyys on palannut.

Maria on onnellinen siitä, että he ovat yhä yhdessä, vaikka ero kävi pahimpina kriisiaikoina mielessä.

”Vaikeudet lujittivat suhdettamme. Uskon, että meillä on hyvät työkalut kohdata yhdessä tulevaisuus sellaisena kuin se eteen tulee.”

Maria toivoo elämältä tasapainoa. Se olisi työtä ja vapaa-aikaa sopivassa suhteessa, yhdessäoloa lasten ja lapsenlasten kanssa ja sitä, että joskus voisi toteuttaa pienen matkan Lappiin keväthangille hiihtelemään.

Parasta ovat arjen hyvät hetket.

”Kun puolisoni tulee minua vastaan työpäivän jälkeen kotiovelle ja hymyilee, sydämessäni läikähtää lämpö.”

Haastateltavan ja hänen puolisonsa nimi on muutettu.

Maria on taipuvainen uhrautumaan toisten puolesta. Hän opetteli vetämään rajoja. ”En voi auttaa muita, jos en itse voi hyvin.” © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Maria on taipuvainen uhrautumaan toisten puolesta. Hän opetteli vetämään rajoja. ”En voi auttaa muita, jos en itse voi hyvin.” © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Lue myös: Pakko-oireinen ja epävakaa persoonallisuushäiriö veivät Tiinan sairauseläkkeelle: ”Pahinta oli, kun lapseni näkivät, että turvaudun alkoholiin”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 3/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X