Claes Andersson oli mies, joka teki kaikkea – Vapaa tahto -dokumenttia tehtiin yli 10 vuotta
Mikä on sun viesti katsojalle, kysyi Claes Andersson kameran edessä. Itse hän myös vastasi: koeta kestää.
Claes Andersson oli monilahjakkuus, joka toimi elämänsä aikana poliitikkona, psykiatrina ja kirjailijana. Suurin rakkaus oli kuitenkin musiikki ja sen esittäminen.
Pentti Kasurisen toistakymmentä vuotta työn alla olleen Claes Andersson – Vapaa tahto -dokumentin aiheena on Claes Andersson, monen työsaran renessanssi-ihminen.
Sotalapsena kasvanut ruotsinsuomalainen Andersson (1937–2019) voitti nuorena sulkapallossa SM-hopeaa, jalkapalloilijana hän oli nostamassa HIFK:ta mestaruussarjaan.
Yhdeksänvuotiaana poika sai haitarin, ja kun hänen musiikillinen lahjakkuutensa paljastui, hankittiin kotiin piano, ja poika pääsi pianotunneille.
Teininä Andersson soitti tanssibändeissä ja löysi elämänikäisen rakkauden jazziin, jota soitti ravintolakeikoilla vielä ikäpäivillään.
Kirjailijana Andersson julkaisi kolmattakymmentä teosta, runoutta ja proosaa, yhteiskunnallista asiaa ja muistelmia.
Andersson halusi olla heikkojen puolella, antaa äänen niille, jotka eivät osaa ja jaksa pitää puoliaan. Hän toimi Marraskuun liikkeen puheenjohtajana ja työskenteli psykiatriaan erikoistuneena ylilääkärinä eri sairaaloissa.
Ja tietenkin hänet muistetaan poliitikkona, kansanedustajana ja Vasemmistoliiton ensimmäisenä puheenjohtajana, presidentinvaaliehdokkaana ja kulttuuriministerinä, jota monet yhä arvostavat viran ansioituneimpana haltijana.
Luonteeltaan sovittelevainen Andersson nautti laajaa arvostusta kautta poliittisen kentän.
Monilahjakkuus
”Olihan Andersson käsittämätön monilahjakkuus. Tuleeko hänen kaltaisiaan enää? Itselle oli hieno matka tehdä elokuva ja tutustua hänen kaltaiseensa vanhempaan viisaaseen mieheen”, Pentti Kasurinen kiittää.
Ajatus Claes Andersson – Vapaa tahto -dokumentista ja sen ensimmäinen käsikirjoitusversiokin – seitsemän kohtausta Anderssonin elämästä – syntyi ennen kuin Kasurinen oli edes tavannut työnsä päähenkilöä.
”Ensimmäiseen kohtaamiseemme otin sitten mukaan pienen kameran. Kuvaan mielelläni henkilöä hieman jo ensi kerralla, jotta saan talteen sen pikku pätkän, josta näkee, miten henkilö suhtautuu kameraan.”
Elokuvan kuvaukset aloitettiin vuonna 2011. Ohjelmassa on mukana myös runsaasti arkistomateriaalia. Asko Sarkola ja Tom Wentzel lausuvat Anderssonin runoja. Ulkopuolisia kommentoijia ei dokumentissa tarvita.
Prosessin loppuvaiheen toisena käsikirjoittajana ja leikkaajana toimi Kari Elovuori, jonka työpanosta Kasurinen erikseen kiittää.
Omat heikkoudet esiin
”Andersson oli hyvin johdonmukainen pienten ihmisten puolustaja. Jollakin tapaa ajattelin että hän on vähän kuin sijaiskärsijä”, Kasurinen pohtii.
Muiden ihmisten tunteiden ymmärtäminen välittyy selkeästi, kun Andersson muistuttaa esimerkiksi sodan kokeneiden miesten tai mieleltään järkkyneiden auttamisesta.
Sama ilmenee, kun Andersson puhuu omista heikkouksistaan. Andersson kertoo itsemurha-aikeistaan, kun hän 1980-luvun alussa luulotaudin riivaamana uskoi saaneensa HIV:n. Anderssonin rehellisyys ja rauhallinen itseanalyyttisyys on helppo mieltää terapeuttisen lohduttavaksi.
”Ikääntyvälle Anderssonille liikkuminen alkoi olla vaikeaa, mutta hän pysyi skarppina loppuun asti. Ja hän harjoitteli pianolla kolme tuntia päivässä pystyäkseen soittamaan parhaiden muusikkojen kanssa”, Kasurinen muistuttaa.
Ehkä kuvaaviksi nousevatkin Anderssonin omat sanat.
”Se on oikeastaan hauskinta mitä mä tiedän, se soittaminen.”
Kasurinen tietää, mitä hän haluaa vielä tehdä.
”Olen jo pitkään valmistellut dokumenttia syöksylaskija Kalevi Häkkisestä.”
”Hän halusi olla maailman nopein laskija ja toteutti tätä unelmaansa koko elämänsä ajan.”
Claes Andersson oli monilahjakkuus, joka toimi elämänsä aikana poliitikkona, psykiatrina ja kirjailijana. Suurin rakkaus oli kuitenkin musiikki ja sen esittäminen.
Claes Andersson – Vapaa tahto, torstai 20.10 klo 21.00, Teema & Fem