Draamasarja näyttää brittiläisen valkoisen äärioikeiston kasvot entisen uusnatsin soluttautuessa sisäpiiriin

Kansallismielisyys nostaa päätään, kun Britannia suunnittelee eroa EU:sta. Uusnatsit liittoutuvat ja muodostavat National Action -nimisen järjestön. Sen tavoitteena on tehdä Britanniasta valkoihoisen kansan maa. Syntyy väkivaltaisuuksia, jotka ennen pitkään johtavat murhaan.

Matthew Collins on fasismia ja rasismia vastaan taistelevan Hope not Hate -järjestön aktivisti. Jotta hän voisi kaataa National Actionin, hän tarvitsee soluttautujan sisäpiiriin. Oikean tyypin löytäminen osoittautuu kuitenkin hankalaksi.

Tämä on lähtökohta viisiosaisessa brittiläisessä minisarjassa, joka ammentaa draamansa tiiviisti tositapahtumista. Jeff Popen (Philomena, Stan & Ollie – Ohukainen ja Paksukainen) käsikirjoittama Sisäpiirissä on tiukasti otteessaan pitävä jännäri, joka näyttää valkoisen äärioikeiston kasvot kaikessa karuudessaan.

Sisäpiirissä on kahden miehen sota

Sarjan vetovoima perustuu ennen kaikkea sen henkilöhahmoihin, jotka ovat ristiriitaisia ja monisäikeisiä. Matthew Collins oli edellisessä elämässään kivenkova natsi. Sitten hän teki täyskäännöksen ja kyseenalaisti vanhan ideologiansa. Alituisen vihaamisen sijaan kuvaan astui toivo.

Yhteiskunta saattaa antaa hänelle anteeksi, mutta itseään Collins ei kykene armahtamaan. Mennei­syyden synnit seuraavat kaikkialle ja nousevat pintaan, kun hän illalla painaa päänsä tyynylle. Stephen Graham näyttelee Collinsia määrätietoisella ja varmalla otteella.

Toinen keskeinen hahmo on parikymppinen, syrjäytymisvaarassa elävä ja itseään etsivä nuorukainen Robbie Mullen. Hän kuulee uusnatsijärjestön kutsun ja menee mukaan toimintaan, mutta huomaakin sen olevan liikaa hänen herkälle sielulleen. Mullenista tulee Collinsin kaipaama sisäpiiriläinen. Andrew Ellis esittää hahmoa uskottavasti, vaikka onkin hieman yli-ikäinen rooliin.

Collins ja Mullen muodostavat äärioikeistoa vastaan sotivan epäsuhtaisen parivaljakon. Vihollistensa lisäksi heidän on myös voitettava sekä itsensä että luottamus toisiinsa.

Kuvat kertovat

Sarjassa on paljon puhetta, mutta paljon jätetään myös kertomatta. Näissä kohdin ohjaaja Paul Andrew­ Williams (Laulu Marionille, Raastava tunnustus) pääsee iskemään. Näyttelijäohjauksen ja kuvakerronnan välityksellä hän kykenee kertomaan sen, mitä ääneen ei sanota.

Aihe olisi tarjonnut mahdollisuudet suurempaankin paisutteluun, mutta Williams on osannut pitää tunnelman mahdollisimman hillittynä. Kaikennäköistä mustavalkoisuutta vältetään. Myös tarinan pahikset on kuvattu mahdollisimman inhimillisinä.

Vaikka heidän toimiaan ei hyväksytä, heidän ajatusmaailmaansa pyritään ymmärtämään. Uusnatseja ei sorruta kuvaamaan petoina vaan ihmisinä, jotka kykenevät pahoihin tekoihin. Kaiken kaikkiaan Sisäpiirissä piirtää erittäin tarkan kuvan ääriajattelemisen mielenmaisemasta. Sarja on hyvin ajankohtaista katsottavaa tämänpäiväisessä, vihapuheen kyllästämässä keskusteluilmapiirissä.

Sisäpiirissä, torstai 20.7. klo. 21.05, TV1