Elokuva-arvio: Kasvudraama Pikku miehiä hahmottelee ystävyyden arvoa ja säröjen syntymistä
Ohjaaja pitää leffassa Pikku miehiä kiinni realismistaan ja tavoittaa hienoja, intiimejä tuokioita esimerkiksi nuorisodiskossa ja taidelukion pääsykokeissa.
Tempovaan ilmaisuun totuttautunut voi tuskailla, miksi elokuva Pikku miehiä näin arkisista kuvioista kaikkia alleviivaavia paisutuksia karttaen. Varmasti juuri siksi. Ira Sachsin kasvudraaman kaunis arkisuus hahmottelee ystävyyden arvoa ja säröjen syntymistä.
Piirtämisestä kiinnostuneella teinipojalla Jakella (Theo Taplitz) vanhempineen (Greg Kinnear, Jennifer Ehle) on muutto edessä Manhattanilta Brooklyniin äsken kuolleen isoisän taloon. Talon liiketiloissa asuu reilusti alakanttiin määritetyllä vuokralla ompelija. Vuokrakysymys kummittelee niin ratkaisevana, että sillä on vaikutus Jaken ja uuden ystävän, ompelijan pojan Tonyn (Michael Barbieri) väleihin.
Sachs pitää tyylikkäässä sivistyneistöleffassa kiinni realismistaan – ja tavoittaa hienoja, intiimejä tuokioita esimerkiksi nuorisodiskossa ja taidelukion pääsykokeissa, jotka enteilevät, että Jakella on vielä edessään kasapäin omaa identiteettiä mullistavia asioita. Ne ovat pieniä, mutta hänelle isoja.
***½
Pikku miehiä, ke 10.6. klo 21.45 Yle Teema & Fem