Elokuva-arvio: Kohti ääretöntä – Tragikomedia koostuu irrallisista kohtauksista
Roy Anderssonin draamakomedia Kohti ääretöntä kuvaa ihmisajan erilaisia ilmiöitä ja tapahtumia hitailla ja eleettömillä otoksilla.
Kohti ääretöntä -elokuvassa pariskunta liitää pommitusten raunioittaman Kölnin yllä.
Toy Story -leffoissa astronauttinukke Buzz Lightyear ilmoittaa lentävänsä ”kohti ääretöntä ja sen yli”. Roy Anderssonin uusimman tragikomedian nimi Kohti ääretöntä (Om det oändliga, Ruotsi 2019) viittaa samaan suuntaan, mutta ihmiselon raskaasta taakasta ei pääse eroon kukaan. Ei edes pariskunta, joka liitelee taivaan pilvissä kuin Marc Chagallin taulujen rakastavaiset. Ei, koska heidän allaan on sodan murjoma Köln. Pääsiäisen perinteinen Ristin tie -kulkue taitaa monessa kaupungissa olla koronavuonna peruttu, mutta Anderssonin elokuvassa nähdään sellainenkin, ehkä Tukholman vanhassakaupungissa.
Paria vuotta vaille kahdeksankymppinen Andersson on keskittynyt tekemään tällaisia elokuvia, joissa hiljaiset, harmaat, pönäkät ja monella tapaa pienet ihmiset ovat kuin viskattuja maailmaan. Pitkät, taulumaisen hitaat ja eleettömät otokset vaativat taas kerran katsojalta pinnaa, mutta myötätunto herää. ”Katso ihmistä”, tosiaankin: jalatonta mandoliininsoittajaa tunnelbanassa, kirkkoviiniä kiskovaa pappia, pikku tyttöä kaatosateessa ja muita.
****
Kohti ääretöntä, su 4.4. klo 21.15 Yle Teema & Fem