Elokuva-arvio: Kun tytär on aikuisempi kuin äitinsä – Selma Vilhusen ohjaama Tyttö nimeltä Varpu tarjoaa maanläheistä ihmissuhdedraamaa
Tyttö nimeltä Varpu -elokuvassa Varpu on monin tavoin aikuisempi ja vastuullisempi, kuin lapsestaan apua ja turvaa hakeva yksinhuoltajaäiti Siru.
Varpu (Linnea Skog, oik.) saa ongittua äidiltään (Paula Vesala) isänsä nimen.
Käsikirjoittaja ja ohjaaja Selma Vilhunen (s. 1976) on monissa töissään käsitellyt nuoria ja kasvamista, äitien ja lasten suhteita, hevosharrastusta ja mielenterveyden ongelmia.
Samoja teemoja tutkitaan myös kasvukuvauksessa Tyttö nimeltä Varpu, jossa juuri 12 täyttävä Varpu on monin tavoin aikuisempi ja vastuullisempi kuin epävarma, lapsestaan apua ja turvaa hakeva yksinhuoltajaäiti Siru. Ylösalaisin kääntyneet roolit ravistuvat, kun tyttö karkaa – autoa ajamalla – kohti Oulua tavatakseen isänsä, josta ei tiedä mitään.
Linnea Skog voitti parhaan pääosan Jussin roolityöstään, josta sekä lapsen ikä ja ajatukset että ennenaikainen aikuisuus välittyvät koskettavasti. Yhtä lailla kiitoksen ansaitsee Paula Vesala hauraana vanhempana, joka itsesäälin purkauksissaan toivoisi olevansa parempi äiti, mutta ei kykene kunnolla kantamaan huoltajuuden taakkaa.
Varpun ja Sirun henkilöt ja keskinäinen side kannattavat elokuvaa, jonka sivuteemat vuotavat saumoissaan ja jonka toiminnalliset jaksot eivät aina yllä kerronnalliseen lujuuteen.
***
Tyttö nimeltä Varpu, ke 24.3. klo 21.00 Tv2