Elokuva-arvio: Mulholland Drive on David Lynchin surrealistisia ja absurdeja sävyjä saava trilleri
Yhdysvaltalainen David Lynch (s. 1946) on aikamme merkittäviä elokuvantekijöitä, vaikka hänen pitkien elokuvien tuotantonsa ei kovin laaja olekaan. Suurempi yleisö tuntee Lynchin parhaiten hänen kulttimaineeseen nousseesta tv-sarjastaan Twin Peaks (1990–91).
Mulholland Drive on eräänlainen neo-noir-trilleri aloittelevasta näyttelijästä Bettystä (Naomi Watts), joka törmää Los Angelesissa salaperäiseen, muistinsa menettäneeseen naiseen Ritaan (Laura Harring). Yhdessä Betty ja Rita alkavat selvittää, mitä auto-onnettomuuteen joutuneen Ritan kadonneeseen muistiin kätkeytyy.
Kuten Lynchin aiemmassa elokuvassa Lost Highway (1997) myös Mulholland Drivessä perinteinen kerronta antaa viimein tilaa surrealismille ja näennäisen absurdeille käänteille, joita Lynch ei ole koskaan suostunut avaamaan, koska uskoo, että katsojan pitää saada tehdä oma tulkintansa.
Mulholland Drive ei varmasti ole kaikkien makuun, mutta kiehtova ja taitava elokuvallinen arvoituspeli se kyllä on. Se toi Lynchille jaetun parhaan ohjaajan palkinnon Cannesin elokuvafestivaaleilla 2001. Elokuva jäi myös vanhan Hollywoodin legendaarisen näyttelijä-tanssija Ann Millerin viimeiseksi elokuvaksi.
****
Mulholland Drive, lauantai 19.11. klo 21.20, Teema & Fem