Elokuva-arvio: Onnellinen prinssi on Oscar Wilden elämäkertaelokuva – Äly ja ilo tuikahtelee sangen harvoin
Oscar Wilde muistelee läheisimpiä ihmissuhteitaan sekä matkojaan Euroopassa.
Oscar Wildeä esittää elokuvan ohjannut Rupert Everett.
Onnellinen prinssi (The Happy Prince, Saksa–Belgia–Italia–Britannia) on draamaelokuva vuodelta 2018. ”Joko tuo tapetti lähtee tai sitten minä”, lausui Oscar Wilde (1854–1900) kuulemma sairasvuoteella viimeisiksi sanoikseen. Ne hetket alkavat olla lähellä elämäkertaelokuvassa, jossa Rupert Everett muistelee irlantilaissukuisen kirjailijan viimeisiä päiviä Pariisissa. Silti vastaava äly ja ironia tuikahtelee Onnellisessa prinssissä harmillisen harvoin.
Elokuva oli Everettin pitkään vaalima kutsumustyö, joten hän vastasi pääroolin lisäksi myös käsikirjoituksesta ja ohjauksesta. Ja haukkasi liikaa. Joku kokeneempi kertoja olisi paremmin syventänyt Wilden kärsimystä ja itsesääliä – vaikkapa kaikella sillä, mikä oli tehnyt tästä menestyneen näytelmäkirjailijan ja seurapiirien suosikin.
Wilde käytteli mestarillisesti sanan säilää, jolla silpaisi esiin viktoriaanisen Englannin kaksinaismoralismia ja ahdasmielisyyttä. Ne koituivat lopulta myös kirjailijan omaksi kohtaloksi, kun hänet homoseksuaalisuuden vuoksi tuomittiin kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön.
Vääryyden ja vainon tunnot Everett kyllä sisäistää vakuuttavasti. Colin Firth ja Colin Morgan esittävät Wilden läheisiä miehiä, Emily Watson vaimoa.
**½
Onnellinen prinssi, perjantai 20.1. klo 21.00, Teema & Fem