Elokuva-arvio: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä näyttää stereotyyppisen kuvan kulmikkaista suomalaisista
Mikael Niemi löi Ruotsissa tiskiin kirjahitin huippuvärikkäällä kasvukertomuksella Ruotsin Pajalasta Suomen tuntumasta.
Max Enderfors ja Andreas af Enehielm ovat teini-ikäiset Matti ja Niila. Af Enehielm on sittemmin nähty muun muassa Aallonmurtaja-sarjassa, Enderforsin näyttelijänura puolestaan jäi lyhyeksi. © Ylen kuvapalvelu
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -elokuvan tapahtumat sijoittuvat Tornionjoen rannassa sijaitsevaan Pajalan kuntaan. Siellä vähänkään pehmoileva mies on ”knapsu”. Edelleen tuntuu, että filmatisointi on leffapuolen herkullisimpia rajanylityksiä akselilla Ruotsi–Suomi.
Niilan ja Matin (teineinä Andreas af Enehielm ja Max Enderfors, nappuloina Tommy Vallikari ja Niklas Ulfvarson) kokemukset sheikkaavat vauhdikkaasti 1960–1970-luvuilla. Suomensukuisten tyyppien ohjaajaksi valikoitui iranilaissyntyinen Reza Bagher, mikä vielä sinetöi rajojen ylittelyn.
Elokuvana työ lipeää siihen, että ruotsalaiset nostattavat taas myyttiään kulmikkaista, pelottavista suomalaisista – Niilan karua lestadiolaisisää esittävää Jarmo Mäkistä myöten.
Juuri tässä filmissä Ruotsi kekkasi Eero Milonoffinkin sopivaksi nuoren polven suomiyrmyksi. Surrealistisimmat kohtaukset lentävät hienoimmin, ja Niemen anekdootit ovat vetäviä.
***½
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, sunnuntai 30.7. klo. 21.10, Teema & Fem