Aira Samulin käänsi elämässään vaikeudet voitoksi – Riitta Uosukainen muistelee evakkoystäväänsä: ”Airassa oli harvinainen voima”
Aira Samulin jaksoi aina julistaa Karjalan ilosanomaa, ja käänsi vaikeutensa voitoksi.
Aira Samulin syntyi 1927 Ignoilan kylässä Hyrsylän mutkassa, Suojärven kunnan itäosassa. Hän oli 12-vuotias, kun perhe joutui lähtemään evakkoon talvisodassa. Rakas Karjala jäi taakse, mutta Aira ei koskaan unohtanut juuriaan.
”Airasta voi sanoa, että hän eli Karjalaa. Se oli niin olennainen osa häntä. Hänellä oli Karjala sillä lailla sielun pohjalla, että se tuntui aina kaikessa. Siitä ei tarvinnut tehdä numeroa, se vain oli. Ja jokainen sen tiesi, joka hänet yhtään tunsi”, sanoo valtioneuvos Riitta Uosukainen.
Aira Samulin puhui Karjalasta aina, kun tuli tilaisuus
Riitta Uosukainen ja Aira Samulin tutustuivat 1980-luvulla ja tapasivat usein Karjalan liiton tilaisuuksissa. Kumpikin on saanut liiton korkeimman ansiomerkin, Pro Carelia -mitalin. Heitä yhdisti myös evakkous, vaikka Uosukainen oli sille tielle joutuessaan vasta taaperoikäinen.
Vaikka evakko- ja sotamuistot olivat raskaita – kodin lisäksi Aira menetti isänsä, joka kaatui jatkosodassa – Aira ei juuttunut murheisiin.
”Sitä ei voi hänen kohdallaan sivuuttaa, kaikkea sitä vaikeutta, jota hänen elämässään oli ollut. Mutta hän käänsi sen voitoksi. Hänessä oli harvinainen voima”, Riitta Uosukainen sanoo.
”Airalla oli omat muistonsa, mutta ei niissä piehtaroitu, vaan Karjala tuotiin komeasti esille.”
Siitä oli konkreettisena osoituksena hirsilinna, jonka Aira rakennutti Lohjalle vuonna 1983 karjalaisen rakennusperinteen mukaisesti. Hyrsylän Mutkaksi nimetty talo on Museoviraston suojelema. Muutoinkin Aira julisti Uosukaisen mukaan Karjalan sanomaa aina, jos siihen vain koitui tilaisuus.
Ja se sanoma on hiukan kuin Aira itse.
”Karjalaisuus merkitsee iloa ja valoa ja voimaa. Ja sitä, että yritetään uudestaan aina vaan, eikä anneta lannistaa itseään. Se oli se Airan viesti ja Karjalan viesti.”