”Seksielämämme loppui 90-luvulla” – Bitte Westerlund paljastaa nyt avioliitostaan Jörn Donnerin kanssa
Toimittaja Bitte Westerlundilla on ollut uskomaton elämä Jörn Donnerin rinnalla. Yhteiselämä vei Kruununhakaan ja Los Angelesiin, onneen ja pettymykseen. Onnellisin Bitte oli silloin, kun pariskunta asui erillään.
Kruununhaka on Bitte Westerlundin sielunmaisemaa. ”Onnellisin olin täällä silloin, kun asuimme Jörnin kanssa erillään lastemme ollessa pieniä.” © Jonne Räsänen
Maalaistalon tyttö Karjaalta muutti opiskelemaan Helsinkiin ja ajautui 22-vuotiaana rakkaussuhteeseen, joka kesti 40 vuotta. Elämä koko Suomen tunteman kulttuurin moniottelijan Jörn Donnerin kanssa piti sisällään kiihkeää tunteen paloa ja karvaita pettymyksiä.
Jörnillä oli lukuisia sivusuhteita, joista moni on selvinnyt Bitte Westerlundille, 63, vasta aviomiehen kuoleman jälkeen.
Bitte on löytänyt itsestään mustasukkaisen lesken, joka haluaa selvittää, mitä kulissien takana tapahtui.
Petetyksi ja loukatuksi tuleminen ei muuta sitä, että yhteisiin vuosiin mahtui paljon hyvää.
”Jörn mahdollisti minulle monella tapaa kiinnostavan ja nautinnollisen elämän.”
Milano: rakkaus syttyy
”Muutin vuonna 1986 Milanoon, kun olin saanut toimittajaopintoni loppuun. Työskentelin siellä tunnetun taiteilijan, Mimmo Rotellan, assistenttina.
Työhöni kuului siivoamista, siveltimien pesua ja sihteerintöitä. Iltaisin söimme hyvin kaupungilla Rotellan laskuun ja kävimme taidenäyttelyiden avajaisissa. Ihastuin italialaiseen ruokaan, kulttuuriin ja elämänmenoon.
Uskoin jääväni pysyvästi Italiaan, mutta elämä päätti toisin. Olin tapaillut Suomessa pari vuotta Jörniä. En ollut kuvitellut suhteemme johtavan mihinkään vakavaan, sillä hän oli naimisissa. Italiassa oloni aikana Jörn alkoi kuitenkin soitella ja osoittaa merkkejä mustasukkaisuudesta.
Jörn halusi ehdottomasti tavata. Matkustin Milanosta yöjunalla Pariisiin, jonne Jörn lensi Suomesta. Gare de Lyonin asemalla minua odottanut Jörn hermoili niin paljon, että pudotti tuomansa samppanjapullon junalaiturille.
Ostimme uuden samppanjan ja vietimme kolme romanttista päivää Pariisissa. Tuolla matkalla Jörn sanoi minulle, että hän haluaa hankkia kanssani kaksi lasta. Hän vakuutti avioliittonsa olevan loppusuoralla.
Minulla oli ollut suunnitteilla ihan erilainen elämänkumppani. Pariisin-matkalla ymmärsin kuitenkin rakastavani minua 28 vuotta vanhempaa miestä.
Olen tyytyväinen siitä, että vietin puoli vuotta Milanossa. Suurkaupungissa maalaistytöstä kasvoi seurapiirikelpoinen nuori nainen.
Minusta kuoriutui myös kameleontti. Ymmärsin, että minulla on sosiaalista pelisilmää: pystyin tulemaan toimeen ja luomaan ystävyyssuhteita hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Taito on osoittautunut minulle elämän matkalla korvaamattomaksi.”
Pohjoisranta: vieras kodissaan
”Helsingin Kruununhaka on sielunmaisemaani. Olen asunut siellä monessa eri osoitteessa.
Kun poikamme Daniel ja Rafael syntyivät vuosina 1988 ja 1990, asuimme Jörnin kanssa Kruununhaassa eri osoitteissa, yhden korttelin päässä toisistamme.
Jörn asui sukunsa perintöasunnossa Pohjoisrannassa. Minulle hän osti asunnon Meritullinkadulta. Lapset kulkivat kahden kodin väliä.
Kuopuksemme vauvavuoden aikana muutimme Jörnin luo Pohjoisrantaan. Minusta tuntui kuin olisin ollut vieras omassa kodissani. Eksyin yli 300 neliön asunnon huoneisiin. Huonekaluni näyttivät naurettavilta kulttuurisuvun saleissa. Ymmärsin nopeasti, että minun kannattaa jättää sisustaminen Jörnille ja sisustusarkkitehdeille.
Tästä alkoi arki, jossa annoin Jörnin dominoida minua. Jörn oli perheenpää, joka päätti kaiken illallisravintolasta sohvatyynyjen väriin. Jos erehdyin ehdottamaan jotain, se oli yleensä väärin.
Myöhemmin olen ollut vihainen itselleni siitä, että annoin Jörnin pomottaa ja maksaa laskut. Se johti siihen, että minusta kasvoi huono taloudenpitäjä.
Minun olisi kannattanut satsata määrätietoisemmin uraani. Koska olin pienipalkkaisissa ja osa-aikaisissa kulttuurialan töissä, rahani olivat aina lopussa.
Los Angeles: ihmisten yhdistäjä
”Jörn nimitettiin pääkonsuliksi Los Angelesiin, ja syksyllä 1995 muutimme Kaliforniaan. Koska pääkonsulin postilla viivytään yleensä kolmesta neljään vuotta, irtisanouduin työstäni Schildtsin kustantamon tiedottajana.
Los Angelesissa elämä oli hyvää. Suuren kivitalomme ikkunoista näkyivät viinitarhat, joissa käyskentelin. Pihallamme oli uima-allas ja tenniskenttä. Meksikolainen sisäkkömme Juana valmisti päivän ruuat ja hemmotteli meitä taivaallisella guacamolella.
Kaliforniassa arki oli monin tavoin helppoa. Lastenhoitaja vei 7- ja 5-vuotiaat poikamme kouluun ja auttoi heitä iltapäivisin läksyjen tekemisessä.
Pääsin maistamaan elämää suihkuseurapiireissä. Joka illalle oli tarjolla kutsuja ja juhlia. Jörnin työhön kuului järjestää diplomaattipäivällisiä, joilla emännöin. Sunnuntaisin kutsuimme kotiimme ystäviä brunssille.
Minusta kasvoi juhlapersoona, joka rakasti yhdistää ihmisiä toistensa kanssa. Pidän edelleen yhteyttä moniin ystäviin, joihin tutustuin Los Angelesissa.
Olin onnellinen, mutta Jörn ei. Tajusin vasta jälkeenpäin, että hän oli noihin aikoihin masentunut. Jörn ei nauttinut byrokraattisesta päivätyöstään, eikä siihen liittyvästä sosiaalisesta elämästä.
Vierailumme Los Angelesissa kesti lopulta vain puolitoista vuotta, sillä Jörn halusi palata Eurooppaan.
Kotiinpaluu oli minulle sokki. Kaliforniassa olin ollut kuin kala vedessä, mutta Suomessa tunsin olevani kala kuivalla maalla.
Oli minun vuoroni masentua. Harmittelin sitä, että olin irtisanoutunut minulle rakkaasta tiedottajan työstäni. Olin tyhjän päällä, eikä mikään tuntunut miltään.”
Rauhankatu: valheiden satuttama
”Miksi valehtelit minulle? Tätä kysymystä olen pyöritellyt mielessäni viimeiset kolme vuotta öin ja päivin.
Sen jälkeen, kun Jörn kuoli tammikuussa vuonna 2020, salaisuudet alkoivat paljastua. Jäämistöä läpi käydessäni Rauhankadun kodissamme Kruununhaassa olen saanut selville asioita, jotka saavat minut loukkaantuneeksi ja vihaiseksi.
Jörnin päiväkirjoista ja sähköposteista käy ilmi, että hänellä oli avioliittomme aikana useita salasuhteita.
Tunsin mustasukkaisuutta – vasta mieheni kuoleman jälkeen.
Ihmettelen, miksei Jörn voinut olla minulle rehellinen. En olisi ottanut avioeroa, vaikka olisin tiennyt hänen rinnakkaissuhteistaan. Olen maalaistyttö, jonka suvussa ei ole yhtään avioeroa.
Sitä paitsi oli minullakin avioliiton ulkopuolisia rakkaussuhteita.
Kerran kerroin yhdestä Jörnille, ja hän raivostui. Mielestäni olisimme voineet elää sekä rehellisesti yhdessä että omia elämiämme.
Romanttisessa mielessä avioliittomme oli onneton. Seksielämämme loppui 90-luvulla sen jälkeen, kun Jörn sairasti eturauhassyövän.
Meillä oli läheisyyttä ja hellyyttä, vaikka intohimo olikin sammunut väliltämme.
Emme koskaan puhuneet Jörnin kanssa seksistä, emmekä juuri muutenkaan tunteista. Jos joskus yritin, hän raivostui.
Ylipäätään Jörn ei ollut halukas keskustelemaan vaikeista asioista. Hän vihasi terapiaa. Kun olin alakuloinen, hän sanoi minulle, että ota drinkki. Aika monta drinkkiä tuli vuosien varrella kumottua.”
Bromarv: hienovarainen kosto
”Meren ympäröimä Bromarv Bortomsjö oli rakas kakkoskotimme. Suhteemme alkuaikoina, kun Jörn oli Jeanette Bonnierin kanssa naimisissa, Tammisaaren lähellä sijaitseva niemenpää tarjosi meille salaisen piilopaikan. Myöhemmin asuimme Bromarvissa ympäri vuoden.
Vietän edelleen paljon aikaa Bromarvissa. Se on tarjonnut minulle rauhaisan paikan pohtia mennyttä.
Kun katson elämääni taaksepäin, olen hämmästynyt. En olisi voinut koskaan kuvitella, minkälaisia vaiheita eteeni tulee.
Vaikka suhteessamme oli raastavia puolia, olen monesta asiasta kiitollinen. Olen saanut matkustaa ja kokea. Jörnin kanssa ei ollut tylsää päivää. Omapäisessä ja masentuneisuuteen taipuvaisessa miehessä oli myös kiltti ja huomaavainen puoli.
Ystäväni sanovat minulle, että lopeta jo se salapoliisityö. Heidän mielestään minun ei ole järkevää selvittää jäämistöstä Jörnin kaksoiselämää.
Minulla on kuitenkin tunne, että haluan kaivaa totuuden esille.
Haaveilen parisuhteesta. En halua elää yksin loppuelämääni. Ainakin tarvitsisin handymanin, joka pitäisi huolta talon korjauksesta. Bromarvissa riittää kunnostettavaa.
Innostuin 90-luvulla kompostoinnista ja hankin kompostin kakkoskotiimme Bromarviin. Jörn ei arvostanut kompostointia pätkääkään. Harrastuksestani tuli yksi suhteemme koetinkivistä ja jatkuva jankutuksen aihe. Jörniä ärsytti kompostin lemu.
Jörnin kuoleman jälkeen ripottelin osan hänen tuhkistaan pihan perällä seisovaan kompostiin. Se oli hienovarainen kostoni hänelle.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 9/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti