Erja Toivonen hurahti squashin pelaamiseen: ”Olen urheilijasielu – en muista aikaa, jolloin en olisi urheillut”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Erja Toivonen
Erja Toivonen on onnellinen 59-vuotias. ”Olen saavuttanut hyvän vaiheen. Toivottavasti elämä pysyy pitkään juuri tällaisena.”
Kun lapset itsenäistyivät, Erja Toivonen, 59, palasi lempilajinsa squashin pariin. Hänelle liikunnassa on tärkeintä, että se nostaa hien pintaan. Silloin tuntee tehneensä jotain.

Meillähän on ruokaa! Näin huudahti Erja Toivosen poika Atro, 22, nähdessään taannoin kattilallisen siskonmakkarakeittoa kodin jääkaapissa.

Erjaa naurattaa. Keittiön kaapeissa on aina ruokatarvikkeita. Nykyisin kotona syövien on vain entistä useammin valmistettava niistä ateriansa itse.

Perheen huoltaminen oli vuosikymmenet Erjan vastuulla. Ensimmäinen aviopuoliso, legendaarinen rallikuljettaja Henri Toivonen oli työnsä vuoksi paljon poissa kotoa. Kun hän kuoli Korsikan rallissa toukokuussa 1986, Erja jäi silloin 3-vuotiaan Arlan ja alle 2-vuotiaan Markuksen yksinhuoltajaksi.

Seitsemän vuotta myöhemmin Erja solmi toisen liiton. Atro syntyi vuonna 1996 ja Mira pari vuotta myöhemmin. Neljän lapsen äidille ei jäänyt aikaa itselleen.

Nyt on toisin.

”Voin keskittyä itseeni. Elämä on tosi hyvässä vaiheessa juuri nyt.”

Onnellisuus syntyy monestakin asiasta.

Squash on herrasmieslaji – vastustajaa kunnioitetaan

Erjan ensimmäiset urheilulajit olivat uiminen, ratsastus ja vesihiihto. Niitä hän harrasti asuessaan lapsena viisi vuotta Bangkokissa, jossa hänen isänsä toimi ulkoministeriön palveluksessa.

Vielä nykyäänkin Erja pysyy pystyssä yhdellä vesisuksella.

”Olen urheilijasielu. En muista aikaa, jolloin en olisi urheillut”, Erja toteaa.

Suomeen perhe palasi Erjan ollessa kymmenvuotias. Neljä vuotta myöhemmin hän löysi rakkaimman lajinsa, kun isä vei hänet pelaamaan Suomeen tullutta uutuuslajia, squashia. Alkaessaan viisitoistavuotiaana seurustella Henrin kanssa Erja oli jo melko taitava.

Henrin kilpailuvietti oli rajaton.

”Hän teki mitä vain voittaakseen. Mökillä krikettiotteluissa hän huijasi ollessaan häviöllä”, Erja kuvaa.

Kun nuoret ensimmäisen kerran pelasivat squashia yhdessä, Erja voitti.

Erja nauraa muistolle:

”Se oli Henrille sokki. Hän harjoitteli kuukausia, kunnes voitti minut. Sen jälkeen hän ei enää pelannut.”

Erja ei pelaa voittaakseen, vaikka nuorena kilpailikin.

”Minulle squash on herrasmieslaji, jossa vastapelaajiin suhtaudutaan ystävällisesti. Pelaan siten, että on hauskaa.”

Hän tosin mainitsee, että oli Monacossa voittamaton pelikumppani. Monacon Country Clubin silloin johtaja soitti Erjalle usein, kun tarvittiin pelikaveri jollekin. Vastapelaajina oli usein kuuluisuuksiakin.

”Kerran taisin pelata Wham!-yhtyeen Andrew Ridgeleyn kanssa.”

Pyynnöstä Erja kävi lenkilläkin Italian nuorten tennismaajoukkuepelaajien kanssa.

”Esittelin heille lenkkipolut, jotka siihen aikaan olivat vaikeasti löydettävissä.”

Erja Toivonen

Erja kuvaa itseään urheilijasieluksi. ”En muista aikaa, jolloin en olisi urheillut.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Yllätys palkintojen jaossa

Kilpailuihin Erja osallistuu yhä pyydettäessä. Keväällä 2017 hän lupautui mukaan Racketlon-kilpailuun, joka koostuu pingis-, sulkapallo-, squash- ja tennisotteluista.

Kisan alku ei ollut lupaava. Erja hävisi kaikki pingisottelunsa, vaikka saikin kerättyä mukavasti pisteitä.

Seuraavana oli vuorossa sulkapallo. Jälleen Erja koki tappion toisensa jälkeen, eikä pisteitäkään enää irronnut.

”Hävetti.”

Suosikkilajinsa squashiin hän latautui.

”Purin hampaat yhteen ja päätin vetää niin täysillä kuin pystyn.”

Erja voitti kaikki erät. Samoin kävi viimeisessä lajissa, tenniksessä. Lajien pisteiden yhteenlaskun jälkeen selvisi, että hän oli voittanut sarjansa. Palkintojenjaossa odotti yllätys.

”Kisa olikin Suomen mestaruuskilpailu.”

Harrastenaisten SM-kullasta on muistona palkintopysti kodin ikkunalaudalla. Kisasta jäi toinenkin jälki. Erja alkoi pelata säännöllisesti pingistä.

Hiki on mittari

Squashin pelaaminen hautautui neljän lapsen harrastusten alle vuosiksi. Sen sijaan perhe harrasti yhdessä tennistä.

”Pallopelit ovat lempilajejani. Muualla kuin kentällä juoksemista inhoan.”

Squashin pariin Erja palasi pari vuotta sitten. On tuntunut hyvältä huomata, ettei ikä rajoita urheilua.

”Tässä iässä hyvät ja huonot päivät erottuvat selkeästi toisistaan. Peli voi kulkea surkeasti, vaikka olen valmistautunut hyvin ja keskityn. On ollut kuitenkin hienoa huomata, että edelleen pystyn ja jopa kehityn.”

Erja pelaa squashia keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Perjantaisin hän menee seurailtaan suoraan töistä, toisen kerran maila viuhuu yleensä viikonloppuna ystävän parina.

”Squashia pelatessa on jaksettava mennä kyyryssä ja se vaatii jaloilta voimaa. Iän karttuessa se on haaste.”

Pingispöydän äärellä Erja huhkii tiistaisin ja keskiviikkoisin. Lajeilla on muutakin yhteistä kuin pelivälineet; kummankin parissa tulee hiki.

”Se on minulle liikunnassa pääasia, koska silloin tunnen tehneeni jotain. Kuten isä aikanaan sanoi, liikkuessa pitää saada kuona-aineet liikkeelle.”

Pitkät ja lyhyet kävelylenkit perheen koiran, alaskanmalamuutti Indin kanssa ovat Erjalle ulkoilmasta nauttimista.

”Annan koiran haistella ja määrätä tahdin. Saatan hölkätä, jos Indi haluaa, mutta en jaksa yhtä pitkään kuin se.”

Lenkeillä Erja hyödyntää kohdalle osuvia ulkoliikuntapaikkoja.

”Roikun telineissä venyttämässä selkääni, koska pingistä pelataan koko ajan kyyryssä. Nuorena en venytellyt ikinä, mutta nykyään on myös pelien jälkeen pakko tai paikat jumiutuvat.”

Helppo harmaus

Erja pukeutuu mieluiten verkkareihin ja lenkkareihin. Viikonloppuisin kasvot ovat meikittömät ja hiukset poninhännällä.

Mitä ulkonäkö merkitsee?

”Siihen on helppo vastata. Ei yhtään mitään, mutta siisti ja puhdas pitää olla”, nauraa Erja.

Erjan hiukset alkoivat harmaantua kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen. Aluksi hän värjäsi harmauden piiloon, mutta muutaman vuoden kuluttua päätti antaa sen näkyä. Nykyisin hän saa kehuja paksuna säilyneistä hiuksistaan vierailtakin. Moni on luullut hopean harmaan sävyjä tarkoituksella värjätyiksi.

Erja on ollut hoikka aina ilman erityisiä ponnisteluja. Ruokavalio koostuu pääasiassa kalasta ja kanasta, mutta ravintolassa maistuu maukas pihvi. Säännöllisesti hän syö myös avokadoja.

”Syön vain silloin, kun on nälkä, paitsi jos tarjolla on suklaata. Herkuttelen hyvällä omallatunnolla myös juustoilla ja pähkinöillä, jotka ovat aina paahdettuja ja suolattuja.”

Erja Toivonen

© TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Toimintakyvyn tae

Taannoin Erjaa palelsi työpaikalla niin, että hänen oli käytävä hakemassa kotoa lisää vaatteita. Seuraavana päivänä kuumuus sai hikipisarat karpaloimaan otsalla.

”Onko minulla hemmetin vaihdevuodet”, hän tuskaili.

Sitten työkaveri kertoi, että työpaikan lämmityksessä oli ilmennyt ongelma.

”Ehkä liikunta on auttanut torjumaan vaihdevuosioireita”, arvelee Erja.

Ainakin se on auttanut säilyttämään kehon liikkuvuuden ja toimintakyvyn. Erjan jalat nousevat yhä niin, että hän voi istuallaan sitoa kengännauhat kumartumatta.

”Ilman urheilua olisin mummomaisempi.”

Lähestyvä 60. ikävuoden rajapyykki ei olekaan kauhistus, vaan päinvastoin, odotettu merkkipaalu. Eläkevuosia Erja ei odota.

”Pidän työstäni. Lasten aikuistuttua voin tehdä työtä entistä enemmän, kun ei tarvitse singota tekemään välipalaa ja kuljettamaan heitä harrastuksiin. Nautin itsekkäästi elämästä, enkä vain paapo muita.”

Uni, musiikki ja rakkaus

Erja ei ole koskaan pyörinyt yöelämässä. Hän on tarvinnut kahdeksan tunnin yöunet nuoresta asti.

”En ole bailaajatyyppi. Mieluiten tapaan ystäviä viikonloppuisin ja päivällä.”

Jos uni jostain syystä katkeaa yön aikana, hänen on turha odottaa nukahtavansa uudelleen.

”Iän myötä univelka tuntuu aiempaa rankempana. Se ei näy ulospäin, mutta tunnen, etten ole täydessä vedossa.”

Nukkumisen jälkeen tehokkain rentoutuskeino on ajaa autolla ilman päämäärää musiikkia kuunnellen. Lempimusiikkia ovat rhytm & blues ja vanha jazz. Tuorein ihastus on Kanye Westin kappale Runaway, johon hän tutustui lasten ansiosta.

”Lempimusiikkiani on hyvä musiikki”, Erja kiteyttää.

Erjan ja avopuoliso Visa Heinosen rakkaus syttyi 25 vuotta sitten, kun he olivat samassa työpaikassa. Parisuhde on yksi Erjan nykyisen onnellisen elämänvaiheen kulmakivistä.

”Totuin olemaan paljon yksin ja itsenäinen jo Henrin kanssa. Visa suo saman minulle, mikä on hyvin tärkeää. Emme pakota toisiamme muottiin. Kummallakin on oma elämä yhteisen lisäksi. Seisomme omilla jaloillamme.”

Yksityisyrittäjänä toimiva Visa on työnsä vuoksi paljon poissa kotoa. Kotona asuvat lapsista vielä Mira ja Atro, ja hekin ovat usein omissa riennoissaan.

”Viihdyn kotona ja rakastan omaa aikaa. Nautin sohvalla löhöilystä ja olen oppinut käyttämään Netflixiä. Toisaalta, jos yksinolo kestää yli vuorokauden, alan ikävöidä perheenjäseniä.”

Ainoa toive onkin, että myös lapset saavat olla tyytyväisiä omiin valintoihinsa.

”Olen onnellinen, saavuttanut hyvän vaiheen. Toivottavasti elämä pysyy pitkään juuri tällaisena.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 2/2018.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X