Jari Sarasvuo tykkää hikitreenistä jopa liikaakin: ”Jos en liiku, masennus voittaa – ja se on niin karmeaa, ettei sieltä kuopasta meinaa päästä ylös”

Jari Sarasvuo kertoo saaneensa järkevän ja terveellisen liikuntasuhteen vasta 12 vuotta sitten rakastuttuaan Virpi-vaimoonsa. Nyt liikunta kuuluu Sarasvuon elämään arjen voimien antajana ja mielen hoitajana.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jari Sarasvuo oli joulukuun lopussa hiihto­matkalla Äkäs­lompolossa. Laduilta hän kertoi hakevansa voimia kiireiseen työkevääseen.

Jari Sarasvuo kertoo saaneensa järkevän ja terveellisen liikuntasuhteen vasta 12 vuotta sitten rakastuttuaan Virpi-vaimoonsa. Nyt liikunta kuuluu Sarasvuon elämään arjen voimien antajana ja mielen hoitajana.
Teksti: Jukka Vuorio

Jari Sarasvuo, 55, on urheilullinen mies, joka esiintyy mediassa itsevarmana ja elinvoimaisena ihmisenä, joka tykkää urheilla niin, että vähintään hiki lentää.

Mikä saa hänet innostumaan liikkumisesta, joka on monelle meille arjessa työn takana?

”Lukuun ottamatta viimeistä 12 vuotta, olen ottanut liikunnan ja urheilun aina kauhean tosissani. Se on ollut erittäin tavoitteellista ja siinä mielessä epätoivoista, että olen panostanut valtavasti, mutta se vaste on ollut aina heikko. Vaikka pikkupoikana harjoittelin paljon, laadukkaasti ja ohjatusti ja vieläpä selvästi enemmän kuin monet kaverini, oli silti monia, joille en pärjännyt”, Jari Sarasvuo kertoo.

Hän kertoo tehneensä teini-iässä valtavia treenirypistyksiä, joiden jälkeen rupesi tajuamaan, että ei vain ole urheilullisesti lahjakas.

”Tykkään liikunnasta ja urheilusta ja asetan innokkaita tavoitteita, mutta ei siitä oikein suhteessa ponnisteluun ja panoksiin tule tulosta. Vähän ennen 50 vuoden ikää kävin geenitesteissä, jotka tekivät selväksi, että olen niin sanottu tupla-non-responder, eli sekä kestävyysurheilu että voimaurheilu tuottavat heikon harjoitusvasteen. Mutta ei se mitään, minulle se on tarkoittanut itseään toistavaa ’päiväni murmelina’ -trippiä. Jaksan aina innostua, teen kaikkeni ja lopulta tulokset ovat mitä ovat.”

Mitkä lajit olivat nuorena tärkeitä?

”Ihan junnuna harrastin judoa. Murrosiässä ja muutenkin nuoruudessa oli tärkeää yrittää nostaa painoja. Piti yrittää pärjätä parinvalintakisassa. Nuorena kuvittelin, että se tehdään rintalihaksilla. Innostuin monesta lajista, ja harjoittelin paljon ja opiskelin lajeja itsekin. Kuvittelin olevani niissä oikein asiantuntija.”

Ajattelusi muuttui 12 vuotta sitten?

”Siinä tapahtui kaksi asiaa. Ensinnäkin rakastuin vaimooni Virpiin (Virpi Sarasvuo o.s. Kuitunen) ja sitä kautta tajusin, mitä todella tarkoittaa high responder ja mitä tarkoittaa lahjakkuus. Ja samoihin aikoihin teetin sen geenitestin, jossa tutkittiin kykyä hermottaa lihasta ja tuottaa energiaa lihakseen.

Oli hyvin vapauttavaa tutustua näihin huippu-urheilijoihin. Ymmärsin, että he treenaavat suhteellisen harvoin kovaa, heidän tehonsa ovat dramaattisesti matalammat kuin tavallisilla kuntoilijoilla.”

Se sai ajattelemaan eri tavalla?

”Kyllä se käänsi ajattelua. Edelleen saatan tehdä kovan treenin, mutta ymmärrän tekeväni sen lähinnä oman fiiliksen vuoksi. Silloin haetaan vain sitä treenin jälkitilaa, mutta ei mitään sellaista, mikä liittyisi suorituskykyyn tai kehonmuokkaukseen.

Ja kun rupesin ajattelemaan uudella tavalla, tulokset rupesivat paranemaan, aika huomattavastikin. Eli suhteeni liikuntaan ja urheiluun on ollut terveemmällä tolalla nyt 12 vuotta.”

Tykkäätkö rajun rääkin fiiliksestä?

”Liiankin kanssa. Siihen on nuorempana liittynyt sokeutta omalle tekemiselle. Oli hyvä opetus ja täysi yllätys, kun vaimoni, joka on kerännyt enemmän maastohiihdon maailmancuppisteitä kuin kukaan muu suomalainen, saattoi tulla lenkiltä kesken kaiken kotiin.

Kysyin häneltä, miksi tulit jo nyt 35 minuutin kohdalla takaisin, kun tarkoituksesi oli tehdä kahden tunnin treeni. Hän vastasi tehneensä urheilijan toiseksi parhaan päätöksen. Kysyin, että mikä on toiseksi paras päätös. Hän vastasi, että jättää lenkki kesken.

Sitten kysyin, että mikä sitten on urheilijan paras päätös. Hän sanoi, että se on se, että jättää lenkin kokonaan väliin. Tajusin, että nämä maailmanluokan tekijät ovat herkkiä siitä, milloin ei pidä pakottaa.”

Jari Sarasvuo

”Suhteeni liikuntaan ja urheiluun on ollut terveemmällä tolalla nyt 12 vuotta”, Jari Sarasvuo toteaa. © Marjo Tynkkynen/Om-arkisto

Olit juuri hiihtoleirillä Lapissa?

”Meillä on kaveriperhe, joilla on samanlaisia liikunnallisia mieltymyksiä kuin meillä. Pari kertaa vuodessa lähdemme yleensä viikoksi ulkoilemaan ja liikkumaan. Äkäslompolo on lumivarma paikka, ja siksi meille hyvä. Täällä saa lisäksi olla omissa oloissaan, ei ole sellaista Levin tai Ylläksen hiihtokeskusten tungosta.”

Paljonko silloin hiihdät päivässä?

”Tätä pimeää vuodenaikaa kun eletään, niin noin pari tuntia päivässä. Keväällä on sitten pidempiä hiihtopäiviä. Oma hiihtokauteni vasta alkaa joulun tienoilla.

Minulla ei ole tarvetta kerätä ihan hulluna tunteja tai kilometrejä, sen sijaan kerään lenkeiltä voimia tiivistahtista kevättä varten.”

Suunnitteletko paljon liikuntaasi?

”Mulla on monesti ihan järkevä suunnitelma. Mutta sen harjoituksen aikana jokin ihmeellinen otus ottaa vallan minussa ja teen suunnitelman vastaisesti.

Vaikka olisi tarkoitus rakentaa peruskuntoa, saatan ikään kuin salaa vetää siellä rajuja vetoja. Joskus olen mennyt niin pitkälle, että olen laittanut urheilukellon pois päältä, ettei se suunnitellun vastainen veto tallentuisi sinne. Se on neuroosi.”

Teet töitä terveyden eteen?

”Mulla on sukurasitteita sekä aivo- että sydänterveydessä. Ymmärrän, ettei liikunnalla estetä sydänsairauk­sia, ainakaan loputtomiin, mutta haluan viivästyttää niitä sen minkä voin.

Jos korkea verenpaine, tai vaikkapa sepelvaltimotauti, on perinnöllinen – isänihän kuoli alzheimeriin – niin ei niitä geenejä pysty liikunnalla uudelleenkirjoittamaan. Mutta, sitä pystyy lykkäämään, että milloin se tulee päälle. Voi elää tosi aktiivista elämää vaikka 75-vuotiaaksi, ja vasta sitten joutuu painimaan kohtaloon kirjoitettujen juttujen kanssa.

Juttuni liikunnassa on nykyään se, että pidän sillä erilaisia taipumuksia kurissa. Ylivoimaisesti tärkein syy liikkua melko haastavalla tasolla on, että se minulla se torjuu masennusta.

Jos en liiku, masennus voittaa. Ja se on niin karmeaa, ettei sieltä kuopasta meinaa päästä ylös, sitä en halua.”

Treenaatko eniten kestävyyttä?

”Minulla on joka päivä jossakin kohtaa joku pätkä, jossa hengästyn, hikoilen ja väsyn. Se ei välttämättä ole mikään iso treeni, mutta yritän jostakin välistä napata semmoisen, että aineenvaihdunta lähtisi käyntiin. Mutta joka toinen päivä näistä on sellainen, että teen kestävyystreenin.”

Tuleeko vielä painoja ja vauhteja?

”Jos esimerkiksi en tekisi mitään muuta kuin harjoittelisin juoksemista, niin varmasti pääsisin puolimaratonin alle kahteen tuntiin. Yleisesti ottaen personal recordit ovat takana päin, ja se on ihan ok.

Se kuuluu tähän kaareen, että kun on saanut jatkaa sukua ja toteuttaa itseään niin sosiaalisesti kuin ammatillisestikin, niin loppuelämä on sitä, että koettaa tällä tasangolla pysyä niin pitkään kuin mahdollista. Ja se on kivaa näin.”

Lue myös: Virpi Sarasvuo etsi hiihtouransa jälkeen uuden työpolun urheilumaailman opeista

X