Stand up-koomikko Ilari Johansson tuli isäksi 44-vuotiaana, kun esikoinen syntyi – ”Kaksi kertaa minulta on tultu ihan kysymäänkin, että lapsenlapsiko?”

Koomikko-näyttelijä Ilari Johanssonin maailma muuttui, kun hänestä tuli isä nelikymppisenä. Lapset ovat opettaneet Johanssonille heittäytymistä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Isyys on mullistanut stand up -koomikko Ilari Johanssonin, 55, elämän. Kasvattajana hän on eri maata kuin oma isänsä.

Koomikko-näyttelijä Ilari Johanssonin maailma muuttui, kun hänestä tuli isä nelikymppisenä. Lapset ovat opettaneet Johanssonille heittäytymistä.
Teksti:
Linda Martikainen
Kuvat:
Tommi Tuomi

Ilari Johansson, 55, on kuulunut jo vuosia suomalaisten koomikoiden kärkikaartiin. Ensin elämän muutti stand up, mutta todellinen mullistus odotti vielä nurkan takana.

Näin Ilari Johansson kertoo Seuralle oman elämänsä käännekohdasta:

”Täytin 44 sinä vuonna, kun esikoiseni syntyi. Muutamien samanikäisten kavereideni lapset viettivät jo lakkiaisia, ja minä vasta lapseni kastejuhlaa. Olin siis omasta kaveriporukastani ylivoimaisesti vanhin uusi isä.

Ennen isäksi tulemista olin ollut hyvin työorientoitunut. Olin vasta löytänyt Suomeen rantautuneen stand upin, ja se kiehtoi minua vallan paljon. Työ oli minulle tärkein asia, ja se veti minua hurjasti puoleensa.

Vuonna 2008 tapasin kuitenkin naisen, jonka kohdalla huomasin, että hänen kanssaan olin valmis tekemään lapsia ja asettumaan olemaan yhdessä. En ollut aiemmin edes ajatellut koko asiaa. Olin kyllä aina pitänyt lapsista ja minulla oli neljä kummilastakin.

Kaikki tapahtui lopulta nopeasti: vuonna 2012 meillä oli jo yhteinen pieni ihminen. Kun poika syntyi, muistan ajatelleeni, että ohhoh, tässähän täytyy alkaa ottaa vastuuta tekemisistään. Tajusin, että lapsi määrittäisi minua eteenpäin aika pitkälle.”

Ilari Johansson täytti 44 vuotta sinä vuonna, kun hänestä tuli ensimmäisen kerran isä. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi kuopus.

Ikä toi kypsän isän arkeen hupaisia tilanteita

”Oli jännä huomata, miten olemukseeni tuli isyyden myötä kontrolli. Lapsi oli jotenkin alitajunnassa koko ajan, eikä sitä vain menty enää ihan, miten sattui. Olin ennen lapsia ollut kova menemään, turha sitä on eloisana ihmisenä kieltää.

Kaksi vuotta myöhemmin saimme toisen lapsen, tyttären. Yhtäkkiä minulla oli kaksivuotias taapero ja sylivauva. Uusi hahmo, joka oli täysin avuton.

Oma ikäni toi siinä vaiheessa hupaisia tilanteita. Olin saattanut yöllä palata töistä keikalta kotiin ja seuraavana aamuna pamahdin kuopuksen kanssa vauvamuskariin laulamaan ”limpsin lampsin”.

Siellä vauva sylissä istuessani tajusin, että lähes kaikki ympärilläni olevat voisivat olla lapsiani. Kaksi kertaa minulta on tultu ihan kysymäänkin, että lapsenlapsiko? Suhtaudun näihin ihan huumorilla, vaikka tietyllä tapaa ne vähän ärsyttävätkin.

Lapset muuttivat luontaisesti ja kokonaisvaltaisesti kaiken. Ajattelin myös löytäväni tasapainon arjen keskellä, mutta ei. Ei ole mitään tasapainoa, se on illuusio!”

Lue myös: Kuka toi stand up -komiikan Suomeen – Esa Pakarinen, Markku Toikka vai Stan Saanila?

”Kasvattajana minun pitäisi ehkä olla jämptimpi”

”Heittäytyminen lapsen maailmaan on mielestäni kaiken a ja o. Me aikuiset olemme niin fakkiutuneita omiin toimintamalleihimme ja sanomme usein, että eipäs nyt innostuta liikaa. Paradoksaalista on, että minä opetan heille tietynlaista kontrollia ja he taas opettavat minulle uudenlaista kontrolloimattomuutta ja heittäytymistä.

Minun ja ex-puolisoni lapset ovat nyt 10- ja 12-vuotiaita. Kasvattajana minun pitäisi ehkä olla jämptimpi, mutta kyllä ilokin pitää säilyttää. Isoin asia, minkä lapset ovat minulle opettaneet, on, että uteliaisuus maailmaa kohtaan kannattaa säilyttää. Ja se, että jos sössii, niin sillä ei ole mitään väliä.”

Yksi tämän työn helmiä on, että pystyn edelleen ­päivisin harrastamaan frisbeegolfia ja padelia, kun lapset ovat koulussa. Keikkailu on ollut osaltaan haastavaa, mutta olen onnellinen siitä, että äitini on aivan järjetön apu. Keikkareissuilla tulee usein tietysti lapsia ikävä, ja silloin emojia pukkaa puolin ja toisin.”

Ilari Johansson pressitilaisuudessa kesäkuussa 2018. © Tiia Ahjotuli/Otavamedia

Oma isä ei kertonut sanoin rakastavansa

”Olen isänä ihan erilainen kuin oma isäni. Hän oli vanhan liiton äijä, jonka katse riitti kertomaan kaiken. Katseella ilmaistiin positiivisiakin asioita, kuten, että olet minulle tärkeä tai rakas. Rakas-sanaa ei missään nimessä koskaan ääneen sanottu. Se oli vain sen ajan käytäntö. Itse puhun lapsilleni varmaan liikaakin. Se tulee varmaan osaksi äidiltäni, joka taas on karjalaisena erittäin kova verbalisoimaan.

Toivon, että lapseni voittaisivat kaikki sosiaaliset paineet ja mitä kulloinkin on niiden mukaan tavoiteltavaa. Omaa polkua saa etsiä ja virheitä saa tehdä. Nykyään nuorten pitäisi jo kovin varhain tietää, mitä he haluavat isona tehdä. Enemmän toivon, että he pystyisivät tutkimaan eri vaihtoehtoja ja menemään sitten sitä kohti, mikä osuu sydämeen.”

Ilari Johansson keikkailee koko kevään Someoletettu-kiertueella ympäri Suomen.

X