Imitaattori Jarkko Tamminen tunnustaa: ”Perhe pitää jalkani maan pinnalla”
Parikymppisenä tehty matka sai imitaattori Jarkko Tammisen, 46, pohtimaan uransa suuntaa ja rohkaisi ajattelemaan visioita isommalla vaihteella.
Imitaattori Jarkko Tamminen pysyy jalat maan pinnalla, kiitos perheen.
Jarkko Tamminen, 46, imitaattori, näyttelijä, ääninäyttelijä. Jarkko Tamminen Show -kiertue starttaa syyskuussa Linnanmäen Peacockista. Jarkko Tammisen maailma alkaa syyskuussa MTV3:lla ja MTV Katsomossa.
”Vuonna 2000 olin Torontossa moikkaamassa Joonas Hytöstä, joka sai yllättäen komennon New Yorkiin tekemään Jyrkiin juttua Coyote Ugly -elokuvasta, ja minäkin lähdin mukaan.
Ehdin olla New Yorkissa viisi päivää, kun päätin viettää Jenkeissä seuraavan vuoden säästöjen turvin. Olin Suomessa jo tehnyt imitaatiokeikkoja ja laittanut vähän rahaa sivuun.
Ilmoittauduin seuraavan vuoden alussa alkavalle Columbian yliopiston englannin kielen kurssille, joka valmisti mahdollisia yliopisto-opiskeluja varten.”
”Ilmoitin osaavani imitoida”
”Talvinen New York oli ensi alkuun pienoinen shokki, mutta opiskelujen myötä arki alkoi rullata. Kävin paljon musikaaleissa ja teatterissa. Syksyllä lähdin Los Angelesiin, ja jo ensimmäisen viikon jälkeen löysin itseni Jay Leno -show’sta.
Se oli aika ihmeellinen juttu. Jonotimme kadulla ohjelman yleisöön, ja joku ohjelman tuotannosta tuli kyselemään, olisiko jonossa olevilla erityistaitoja.
Ilmoitin osaavani imitoida, ja päädyin esittämään muutaman hahmon Lenon käsikirjoitustiimille. Pian sain kuulla pääseväni parin päivän päästä esitettävään ohjelmaan.
Majoituin vaatimattomassa motellissa, ja siellä vähän ihmeteltiin, kun yhtäkkiä yhtä heidän vierastaan haettiin NBC:n limusiinilla! Show’ssa imitoin muun muassa Aira Samulinia. Airakin olisi haluttu ohjelmaan vieraaksi, mutta koska hän olisi halunnut varmuudeksi tulkin, jäi juttu siihen.”
Jarkko Tamminen halusi suuren show´n tähdeksi
”Vuoden aikana realisoitui, kuinka paljon työtä vaatisi pärjätä Jenkeissä. Koekuvauksissa pieniinkin sivurooleihin oli satojen metrien jono.
Iso käännekohta oli myös nähdä, kuinka isosti Jenkeissä tehtiin viihdehommia. Sain siitä tiettyä vahvistusta unelmilleni.
Kävin vuoden aikana myös Las Vegasissa katsomassa imitaattori Danny Gansia, joka oli minulle isona esikuvana suuren imitaatioshow’n tiimoilta.
Vuonna 2000 olin tehnyt runsaasti töitä, ja Jenkki-reissun takia repäisin itseni irti keikkailusta.
Muistan, että vielä ennen matkaa tein vuodessa 240 keikkaa. Menin kaikkialle, minne pyydettiin. Olin Jenkeissäkin aluksi aika väsynyt ja mietin, että haaveet isommasta show’sta eivät välttämättä kuulu minulle.
Reissusta palattuani kuitenkin tajusin, että haluan itse olla suuren show’n tähti. Lopulta 12 vuotta myöhemmin eli 2013 toteutin valtavan Stars Show’n.”
Isoin muutos reissun jälkeen
”Lähdin suureen tuntemattomaan tietämättä, mitä vastassa oli. Ajatukseni oli vain mennä katsomaan kookkaita studioita ja ihastua mielettömiin ihmisiin.
Kun näin Losissa myös Hollywood Boulevardin, jonka varrella kodittomat nukkuivat makuupusseissaan ja teltoissaan, ropisi kaikki siloteltu glamour aika äkkiä ympäriltä. Lukuisten kodittomien näkeminen oli pysäyttävää.
Luulin myös, että Las Vegasissa mentäisiin kaikkialle puku päällä, mutta sehän oli vähän niin kuin iso Ruotsin-laiva. Se oli myös helpottavaa, koska tajusin, että turistina siellä voi ottaa rennosti.
Isoin muutos tapahtui mielessäni reissun jälkeen. Minulla kirkastui ajatus, että halusin kehittää imitaatiojuttua, jota kohtaan tunsin suurinta paloa. En tee työtä maineen, rahan tai kunnian takia vaan siksi, että minulla on kova into ja lahja. Haluan haastaa itseäni uusilla hahmoilla ja tehdä työtä niin kauan kuin tuntuu kivalta.”
Perhe pitää jalat maassa
”Saan yhä suurimmat kiksit siitä, kun saan ihmiset nauramaan. Olen huomannut, että kun teen työni hyvin ja itselläni on hauskaa, myös katsojat viihtyvät ja ilo tarttuu yleisöön. Viisikymppisyyttä lähestyessä tunnen, että haluan tehdä vielä muutamat isot jutut ja sitten muuttaa suuntaa.
Olen viime vuosina korostanut, että voin olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Sallin myös mokat, ja esiintyessä ne ovat jopa tervetulleita.
Siviilielämän mokissa en aina osaa ottaa yhtä rennosti. Minulla ja vaimollani on 14- ja 9-vuotiaat tyttäret, ja välillä saan niin paljon kritiikkiä, että mietin, osaanko tehdä juuri mitään oikein.
Vuosi sitten esikoinen oli katsomassa esitystäni ja kummasteli sen jälkeen: ´Sä siis oot joku vanhusten tähti, jonka kanssa halutaan yhteiskuvia. Vähän noloo! Mä en ainakaan haluu yhteiskuvaa sun kaa!´.
Perhe todella pitää jalkani maan pinnalla.”
