Joonas Pajunen teki Koputus-kauhuleffan kirjailija Max Seeckin kanssa: ”Pelko on vahva tunne – halusimme tehdä elokuvan, mikä ottaa kantaa”
Joonas Pajunen ohjasi esikoiselokuvansa. Kyseessä on kauhuelokuva, jossa on monia koskettavia aiheita.
Joonas Pajunen ohjasi ensimmäisen elokuvansa yhdessä lapsuudenystävänsä Max Seeckin kanssa. Pajunen suunnittelee jo seuraavaa elokuvaa työparinsa kanssa.
Kotimainen kauhuelokuva Koputus saa ensi-iltansa helmikuun 22. päivä. Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut videotuotantoihin keskittynyt yrittäjä Joonas Pajunen, 37, kirjailija Max Seeckin kanssa.
Seura haastatteli esikoisohjaajaa ensi-illan kynnyksellä.
Mitä olet tehnyt työksesi ennen Koputus-elokuvaa?
”Olen aina mieltänyt itseni yrittäjäksi. Olen tehnyt yritysvideoita perustamassani videotuotantoyhtiö V2B Videoviestintä Oy:ssa. Olen aina sanonut sen olevan elokuvatekemisen kaukainen pikkuserkku. Liikkuvaa kuvaa kyllä, mutta videot ovat pääasiassa kaksiminuuttisia.
Kolme vuotta sitten aloimme elätellä ideaa leffan tekemisestä Max Seeckin kanssa. Nuoruudesta tutut intohimot nousivat pintaan, kun sitä alkaa lähenemään neljääkymppiä ja miettimään, mitä elämällä haluaa tehdä.”
Kuinka tutustuit Max Seeckiin?
”Tapasimme yläasteella ja olemme olleet läheisiä ystäviä siitä asti. Olin esimerkiksi bestmanina Maxin häissä.
Ensimmäisen elokuvamme teimme 9-luokalla. Aikuisuus vei kuitenkin mukanaan, minä päädyin kauppakorkeakouluun Turussa ja Maxkin oli kaupallisella alalla.
Leffan tekemisessä paine on kovempi kuin missään. Varsinkin kuukautena, jolloin kuvasimme: aikataulut olivat tiukat ja yöunet jäivät lyhyiksi. Jos jossain ystävyys rakoilisi, se olisi ollut silloin, mutta meillä ei ollut sekuntiakaan eripuraa. Kaikesta voi puhua.”
Kuinka Koputus-elokuva lähti etenemään?
”Olemme puhuneet aina, että tekisimme yhdessä elokuvan. Nuorempana teimme videojuttuja ja muuta. Koronan iskiessä Maxin kirjakiertueet peruuntuivat ja minun firmani kalenteri tyhjeni. Tilanne oli kauhea ja mietimme mitä tehdä. Totesimme, että nyt on aika tehdä leffa.
Tarkoitus oli kerätä rahoitus ja toteuttaa se kokonaan itse. Laskimme, että jonkinlaisen rahoituksen saamme kyllä kasaan, sitten vain käsikirjoitamme ja ohjaamme sen. Sattumien Max törmäsi Markus Seliniin, joka oli ajatellut tehdä Solar Filmsin kanssa pitkästä aikaa kauhua.
Keskustelussa tuli esille, että meillä on melkein valmis käsikirjoitus ja Selin pyysi nähdä sen. Projekti vaikutti heistä hyvältä. Lounaalla he käytännössä ilmoittivat, että haluavat tehdä projektin.
Emme olleet keskustelleet Maxin kanssa siitä elokuvan ohjaamisesta, koska alun perin oli itsestään selvää, että me ohjaamme sen omarahoitteisena elokuvana. Kun Solarilta kysyivät sitä, vilkaisimme toisiamme ja sanoimme, että me ohjaamme. Selvä, he sanoivat.”
Kirjailija Max Seeck on siirtynyt myös elokuvien maailmaan. © Tommi Tuomi
Mitä elokuvan tuotanto lähti rullaamaan?
”Solar lähti rakentamaan ympärillemme kokenutta tiimiä. Ei selvästi ollut ensimmäinen kerta esikoisohjaajien kanssa. Ensimmäiseksi tiimiin tuli mukaan kuvaaja Matti Eerikäinen, joka tehnyt elokuvia Renny Harlinin kanssa.
Ammattilaiset halusivat myös nähdä, minkälaisia tyyppejä olemme. Kun he huomasivat meidän olevan tolkun miehiä, tiimi alkoi rakentua ympärille. Teimme koekuvaukset Maxin kanssa kahdestaan.
Saimme täysin vapaat kädet, mikä on mielestäni uskomatonta. Saimme täyden taiteellisen vastuun. Muutimme esimerkiksi leffan lopun, kun tuotanto oli jo aika pitkällä. Konsultoimme Solaria ja sieltä vastattiin, että hyvä, antakaa mennä.
Ei voi olla ohjaaja, jos ei ole tiikerin tiukkaa visiota. Visio oli, mutta ei kokemusta, missä kokenut tiimi ympärillä osasi auttaa.
Solar Films ilmoitti, että tekee mielellään seuraavankin elokuvan kanssamme. Siihen meillä on jo aihio, mutta ei käsikirjoitusta.”
Miten kahden käsikirjoittajan yhteistyö toimii?
”Aluksi ajattelimme, että Max on vastuussa tarinankerronnasta ja minä vedän teknisempää kuvapuolta. Lopulta huomasimme, että ne rajat rikkoutuvat enemmän.
Konkreettisesti se meni niin, että istuimme alas ja mietimme, minkälainen leffa tehdään. Max lähettää myöhemmin viestin, että mitä jos keskiössä olisi kolme sisarusta, jotka menevät mökille, jossa on tapahtunut jotain.
Idea oli todella hyvä. Vastasin, että olisi hyvä, jos nämä kolme sisarusta olisivat myös traumatisoituneet jostakin, mutta käsittelevät traumaa eri tavalla.
Max kirjoitti ensimmäisen käsikirjoitusversion alun, jonka jälkeen lähdimme kirjoittamaan sitä yhdessä eteenpäin.
Meillä oli sääntö, että aina elokuva edellä: sillä mennään, millä tavalla leffa on paras. Jos molemmat olivat samaa mieltä jostakin ideasta, se toteutettiin, mikä nosti mielestäni tasoa koko ajan. Se oli meidän metodimme.”
Kuinka kahden ohjaajan yhteistyö toimi?
”Ajattelimme, että toinen ohjaa enemmän näyttelijöitä ja toinen keskittyy muihin asioihin. Loppujen lopuksi nekin rajat rikkoutuivat. Sillä ei ollut väliä, kunhan olimme molemmat samalla sivulla. Olisimme tehneet turhaan mielikuvitusrajoja. Pääasia, että tiimi menee samaan suuntaan.
Luottamus välillämme on todella vahva. Kun ohjasimme leffaa, tuntui siltä, että olemme siellä missä pitääkin olla.”
Mitä opit elokuvan tekemisestä?
”Myynnin puolella ajatellaan, että lupaa paljon, mutta sen verran kuin pystyt toteuttamaan. Tässä oli sama, eikä projekti ollut helppo.
Opin niin paljon, mikä on osasyy siihen, miksi haluamme tehdä toisen elokuvan. Tämä meni hyvin, mutta siinä oli samalla kauhea paine, kun ei halunnut tuottaa pettymystä kenellekään.
Ilman kokemusta voi päästä hyvään tulokseen, mutta duunia pitää tehdä tuhat kertaa enemmän. Odotan, että seuraava menisi aika paljon rennommin.”
Mikä oli erityisen haastavaa?
”Näyttelijäntyössä oli paljon opittavaa. Jokaisella näyttelijällä on oma spesifi tapa lähestyä asioita, mikä yllätti. Ohjaajana pitää tukea näyttelijän prosessia ilman, että rikkoo sitä. Nyt jälkikäteen sitä prosessia ymmärtää enemmän. Syntyi tahto viestiä heille ohjaajana ensi kerralla paremmin.
Tällä alalla kaikki haluavat tehdä parastaan, mikä ei ehkä toteudu ihan samalla tavalla firmapuolella.”
Miksi halusitte tehdä kauhuelokuvan?
”Emme kumpikaan ole kauhuintoilijoita, mutta tunteiden herättäminen kiehtoi meitä. Pelko on vahva tunne.
Tyylilajissa on se etu, että kauhuelokuva voi olla hyvä budjetista riippumatta. Toimintaelokuvan tekeminen miljoonalla ei esimerkiksi onnistuisi, koska ihmiset ovat tottuneet katsomaan 200 miljoonan elokuvia. Rahan puute alkaa näkyä jossakin.
Hyvän kauhuelokuvan voi tehdä halvemmalla.”
Luonto on merkittävässä osassa elokuvaa. Mitä luonto merkitsee sinulle?
”Halusimme tehdä elokuvan, mikä ottaa kantaa ja käsittelee isoja teemoja. Luonto ei ole vain luontoaktivistien homma, vaan koskettaa meitä kaikkia. Se on itsestään selvää.
En näe itseäni aktivistina, mutta uskon, että kaikki suomalaiset pitävät enemmän tai vähemmän luontoa tärkeänä.”
Mikä elokuvassa kiehtoo?
”Elokuva on aina ollut intohimo. Katson elokuvia tyylilajeista riippumatta.
Maailmojen luominen on kiehtonut lapsesta asti. Lapsena dinosauruksilla leikkiessä sen maailman loi siihen ympärille. Elokuvassa voi tuoda miljoonia vuosia vanhat dinosaurukset eloon.”
Klaus Härö tunnustaa olevansa hyvin tunteellinen luonteeltaan: ”Itken elokuvissa, en omissani mutta muissa.” © Sini-Marja Niska