Kirjailija Kjell Westö on huomannut yhteiskunnallisen keskustelun militarisoituneen Euroopassa: ”Rauhan äänien on vaikeampi päästä esiin”
Kirjailija Kjell Westö käsittelee uusimmassa romaanissaan sotiemme aikaa. Samaan aikaan hän seuraa huolestuneena maailman tapahtumia.
Kjell Westön uusin Romaani Molly & Henry sukeltaa historian tummiin vuosiin, talvisodan ja välirauhan aikaan.
Kirjailija Kjell Westö kertoo elokuussa julkaistussa romaanissaan Molly & Henry (Otava) siviileistä talvisodan ja jatkosodan aikana. Vaikka Westön historialliset romaanit ovat sijoittuneet 1900-luvulle, pystyi hän vasta nyt tarttumaan aikakauteen, joka on ollut traumaattinen omassa suvussa.
Olet sanonut, että Molly & Henry on henkilökohtaisin romaanisi. Miksi?
”Melkein kaikki romaanini sijoittuvat 1900-luvulle, mutta sotien ajasta en ole kirjoittanut aiemmin. Aihe on vaikea, koska se koskettaa sukuhistoriaani niin kipeällä tavalla. Molemmat ukkini kuolivat sodissa, mikä vaikutti koko sukuun yli sukupolvien ja vielä minunkin lapsuuteeni. Vasta nyt kuusikymppisenä koin, että olen kypsä kirjoittamaan tuosta aikakaudesta ja saanut tarpeeksi ajallista etäisyyttä. Henkilökohtaisuudesta huolimatta kirja on fiktiota, en kirjoita suvustani.”
Miten isoisiesi kaatuminen vaikutti suvussasi?
”Isänisäni kuoli Summassa helmikuussa 1940, äidinisä jatkosodan etenemisvaiheessa Säntämässä elokuussa 1941. He olivat kuollessaan vain 29-vuotiaita ja heidän vaimonsa hieman nuorempia. Molemmat isoäitini elivät syvästi uskovaisina leskinä loppuelämänsä.
Vanhempani olivat vain 3-vuotiaita jäädessään isättömiksi. Äitini elämän se pilasi. Hän sairastui syntymäni jälkeen synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jota ei 1960-luvulla tunnistettu. Hän ei toipunut siitä koskaan. Välillä oli hyviä kausia, kunnes hän taas putosi masennuksen syvään kuoppaan. Isästäni puolestaan tuli eteenpäin katsova mies, joka teki uran liike-elämässä ja menestyi.”
Romaanisi on pelottavan ajankohtainen Ukrainan sodan takia. Vaikuttiko se aihevalintaasi?
”Ei, koska helmikuussa 2022 olin kirjoittanut romaanin jo puoliväliin. Ehkä tunnelmassa kuitenkin jokin muuttui, sotakuvauksista tuli synkempiä. Maaliskuussa, kun Butšan kuvat levisivät maailmalle, olin yksin kirjoittamassa Ruotsissa. Istuin monena iltana vain tuijottamassa pimeyteen. Mietin, miksi ihminen on paha epookki epookin jälkeen. Miksi emme opi.
Sellainenkin ajatus läpäisi mielen, että onko minun pakko kirjoittaa tällaisesta ja pitäisikö tarjota ihmisille jotakin lohdullisempaa. Mutta Molly & Henry on antisotaromaani, vaikka se on lojaali Suomelle. Sotareportteri Henry vihaa sotaa. Ehkä tällaisina aikoina on hyvä kirjoittaa sodanvastaisia teoksia.”
Sota rikkoo romaanihenkilöittesi mieltä. Puhutaanko sodan aiheuttamista kärsimyksistä riittävästi?
”Luen eri maiden lehtiä, ja keskustelu militarisoituu nyt eri puolilla Eurooppaa. Rauhan ja maltin äänien on vaikeampi päästä esiin. Tämä ei ole helppoa aikaa pasifismille. Suomalainen perinteinen media on mielestäni ollut maltillinen. Ehkä olisi kuitenkin hyvä miettiä, mitkä äänet vaikenevat nyt.”