Kirjailija Pirjo Tuominen, 85, jää glaukooman vuoksi eläkkeelle – ”Kaipaan päiviä, kun ei tarvitse tehdä mitään”
Viestintätyöstä Pirjo Tuominen jäi eläkkeelle jo 65-vuotiaana. Kirjailijan työ jää taakse nyt, sillä silmän näköhermoa vaurioittava silmänpainetauti glaukooma tekee tietokonetyöskentelystä hankalaa.
Pirjo Tuominen kertoo, ettei hänellä ole juurikaan elämässään vielä ollut joutilaita päiviä.
Kirjailija Pirjo Tuominen, 85, on julkaissut pitkän uransa aikana yli 50 romaania. Maaliskuussa ilmestyi viimeisin, Kurtturuusut (Tammi), joka jää kirjailijan viimeiseksi. Teos kertoo ikäihmisten rakkauden kaipuusta, ja muutama vuosi sitten leskeksi jäänyt Tuominen on romaanin taustatyöksi kokeillut deittipalveluitakin.
”Se meni surkeasti”, kuvaa Pirjo Tuominen kokemusta puhelimitse nauraen.
Hän asuu tällä hetkellä tyttärensä, kahden koiran ja kissan kanssa suuressa talossa Nurmijärvellä. Kirjailija ei ole hermostunut eläkkeelle jäämisestä.
Uudet kuviot ovat itseasiassa hyvin selvät.
”En ole suunnitellut mitään kummallista. Kaipaan jo sellaisia päiviä, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin lenkittää koiria ja tehdä pihahommia.”
Pirjo Tuominen kertoo, ettei hänellä ole juurikaan elämässään vielä ollut joutilaita päiviä.
Näköhermon vaurio sai jäämään eläkkeelle
Pirjo Tuominen on nyt 85-vuotias. Hän on työskennellyt rinnakkain kahdessa ammatissa – kirjailijana ja viestintäalan ammattilaisena.
Viestintätyöstä hän jäi eläkkeelle 65-vuotiaana. Kirjailijan työ jää taakse nyt, sillä silmän näköhermoa vaurioittava silmänpainetauti glaukooma tekee tietokonetyöskentelystä hankalaa.
”Silmäni eivät salli pitkäaikaista keskittymistä mihinkään. Se ei tee kipeää, mutta paine tuntuu inhottavalta.”
Tuominen kertoo, ettei ollut suunnitellut eläkepäiviä ennen kuin glaukooma alkoi vaivata. Hän löytää kuitenkin eläkkeelle jäämisestä paljon hyviä puolia:
”Minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni aikaa lukea paljon kirjoja. Pyrin ainakin katselemaan läpi kaikki uudet tietokirjat, joita Suomessa ilmestyy.”
Viimeiseksi jäävä Kurtturuusut-teos kuvaa ikäihmisten rakkaudenkaipuuta
Pirjo Tuominen tunnetaan parhaiten historiallisten romaanien kirjoittajana. Lisäksi hän on kirjoittanut esimerkiksi Sanelma Vuorteen ja Kyllikki Virolaisen elämänkerrat. Viimeisessä teoksekssaan hän päätti yllättäen kirjoittaa nykyajasta.
Kurtturuusuissa seurataan nelihenkisen iäkkään ystäväporukan elämää. Paula, Eini, Sirkka ja Erika kutsuvat ystäväporukkaansa kurtturuusuiksi, ja haluavat elää oman näköistä vanhuutta. Yksi romaanin hahmoista, Paula päättää kokeilla ystävien avustuksella senioreille suunnattuja deittipalveluja.
”Paulaan iski surkea riittämättömyyden tunne. Kielteiset ajatukset omasta ulkonäöstä ja iästä nousivat pintaan, vaikka hän ei ollut enää vuosikausiin ajatellut ulkonaisesta olemuksestaan yhtä kriittisesti. Päinvastoin hän oli ollut tyytyväinen suhteellisen hyvään terveyteensä. — Tavallisesti ikä ei merkinnyt Paulalle paljoakaan. Sen paljastaminen seuranhakupalstoilla tuntui silti ylivoimaiselta”, romaanissa kuvataan.
Uuden ihastuksen kaipuu sekä treffailu niin kasvotusten kuin netissäkin herättää romaanin hahmoissa innostusta, haikeutta, pakokauhua, häpeää ja toisaalta voimaantumisen tunnetta.
Lopulta kaikki hahmot myöntävät kaipaavansa seuraa ja myös löytävät sitä, hyvässä ja pahassa.
”Nykyihmisen on kohdattava uudet haasteet. Tämänkin ikäinen nainen tunsi vielä kaipuuta jopa seksuaaliseen hyvinvointiin. Hän ei vanhentunut edes sillä tavalla, vaan tunsi itsensä edelleen samanlaiseksi naiseksi kaikkine haluineen. Vähintään hän kaipasi hellyyttä”, kiteytetään romaanissa Paula-hahmon mielenmaisemaa
Deittipalvelu tutuksi taustatyön vuoksi
Pirjo Tuominen on tottunut tekemään historiantuntemusta vaativiin romaaneihinsa laajan taustatyön. Tällä kertaa taustatutkimus vaati myös omaa heittäytymistä. Muutaman vuoden leskenä ollut kirjailija pisti profiilin pystyyn senioreiden seuranhakupalveluihin.
”Pienet kokeilut joita tein menivät surkeasti. Ei minusta siihen ollut”, hän toteaa kokemastaan.
Kirjailija on sitä ikäluokkaa, joka on löytänyt kumppanin tansseista. Tytöt menivät toiselle puolelle riviin ja pojat toiselle. Kiinnostusta ei saanut näyttää toisin kuin deittipalvelussa, jossa oma kiinnostus ja itsensä täytyy tuoda tyrkylle.
Kurtturuusut-romaanissa esiintyvät kokemukset seniorien deittimarkkinoista juontavat tosielämästä. Ne perustuvat Tuomisen omiin kokeiluihin mutta myös hänen ystäviensä kertomuksiin.
Ikäihmisten deittailun huonoja puolia ovat huijaukset ja hoitajaa etsivät miehet
Asia, jonka Pirjo Tuominen halusi nostaa romaanissaan esiin, oli deittipalveluissa esiintyvät huijarit.
Kirjassa Eini on tulla huijatuksi kansainvälisellä deittisivustolla. Tuomisen omassa kokeilussa häntäkin olivat lähestyneet huijarit, mutta kirjailija oli ollut varuillaan.
”Taloudellisia romanssihuijauksia on nykyään valtavasti.”
Pirjo Tuominen ei ole deittaillut oikeassa elämässään – ja vaikka olisikin, ei hän usko, että mieluisaa ja järkevää tapailukumppania löytyisi.
”Olen kuullut monilta julkisuudessa esiintyvältä naiselta, että julkisuus pelottaa miehiä. Pitää olla aika lujaluontoinen mies, että haluaa ryhtyä julkkiksen ystäväksi.”
Kirjailija ajattelee tämän johtuvan siitä, että suurin osa miehistä etsii kumppanikseen ”tavallista mukavaa ihmistä” sekä ”nuorempaa ja hyvännäköistä”. Toinen ongelma on se, että ikääntyneemmät miehet etsivät deittipalveluista hoitajaa.
”Monelle leskelle riittää se, että on toiminut jo yhden miehen omaishoitajana”, Pirjo Tuominen hymähtää.
Ei haaveita uudesta rakkaudesta, matkoista tai runoilusta – vaan Suomen kesästä
Pirjo Tuomisella oli romaania kirjoittaessa ennen kaikkea hauskaa. Hänestä oli kivaa nähdä seniorideittailun maailma ja keskustella aiheesta ystäviensä kanssa.
Kirjailija kertoo nauraneensa paljon aiheen tiimoilta. Hän oli nähnyt tv:ssä seniorimiehen, joka oli tapaillut jo 200 naista ja etsi edelleen ”sitä täydellistä”.
”Naurettiin ystävien kanssa, että onkohan hän itse katsonut peiliin yli 20 vuoteen.”
Kirjailija itse kokee kuitenkin olevansa jo liian vanha mennäkseen tosissaan deittimarkkinoille, eikä hän haaveile uudesta rakkaudesta. Rakkauselämälle ei yksinkertaisesti ole tarvetta, onhan hän jo 85-vuotias ja asuu yhdessä Aisla-tyttärensä kanssa eläen aktiivista pihapuuhailun ja ystävien täyteistä elämää.
”Olen 85-vuotias, ei minulla tarvitse enää olla rakkauselämää”, Pirjo Tuominen nauraa.
Pitkän uransa aikana Tuominen on ehtinyt jo matkustella kyllikseen esimerkiksi kirjoittaessaan romaanejaan Brasiliassa ja Alaskassa. Kirjoittamisen jatkamisenkaan perään Tuominen ei enää haikaile, sillä pöytälaatikkotekstit eivät tunnu omalta jutulta. Tällä hetkellä hän odottaa lähinnä kesän saapumista, sillä rakastaa Suomen luontoa ja uimista.
Muokattu 15.4. klo 10:59 – Pirjo Tuominen kirjoitti Kyllikki Virolaisen elämänkerran. Virolaisen sukunimi korjattu Virtolaisesta Virolaiseksi.
