Läheisten menetykset ja oma syömishäiriö opettivat lääkäri Pippa Laukkaa: ”On mahtava saada elää”
Urheilulääkäri Pippa Laukka, 49, sairastui nuorena syömishäiriöön. Tänä päivänä se on yksi Pipan arvokkaimpia kokemuksia. Eniten elämästä hän on oppinut menetysten kautta.
Urheilulääkäri Pippa Laukka haluaa kokea elämän kaikki kuopat ja kuopasta nousut.
Pippa Laukka tunnustaa, että rakastaa valtavasti miestään Markkua:
”Olemme olleet yhdessä jo 18 vuotta. On mieletöntä, miten voikaan tuntea tällaisia tunteita ihmistä kohtaan, jonka on tuntenut jo niin kauan.
Hoidamme parisuhdettamme vaihtelevasti. Silloin kun lapsemme olivat pieniä teimme kerran vuodessa jonkin viikonloppureissun kahdestaan. Nykyään nuo reissut ovat muuttuneet arkisemmiksi: tykkäämme liikkua yhdessä, joten käymme esimerkiksi treenaamassa yhdessä triathlonia.”
Hypnoosista apua käärmepelkoon?
”Pelkään ihan jäätävästi käärmeitä. Minun pitäisi mennä varmaan hypnoosiin, koska pelko on häiritsevä. Se juontaa juurensa lapsuuteen ja mökkeilyyn. Mökillä tuli usein kyykäärmeitä yllättäen vastaan. Kyy ei ole koskaan purrut minua, mutta pikkulikkana olin astua kyyn päälle.
Käärmepelon takia en ole viihtynyt aiemmin metsässäkään, vaikka tiedän kuinka terveellistä se olisi. Ihan vasta viime vuoden aikana rohkenin sienimetsään.”
Pippa Laukka oppi eniten elämästään, kun menetti läheisiään
”Tunnustan, että kovimpia paikkoja elämässäni ovat olleet läheisten menetykset. Ne ovat opettaneet eniten elämästä ja myös itsestäni. Tuntuu, että tässä viidenkympin korvilla näen elämän hyvin selkeästi.
Isoäitini oli minulle pienestä asti erittäin rakas. Hän kuoli yllättäen, kun olin 21-vuotias. Mummin kuolema oli minulle valtavan kova paikka.”
Toinen kasvunpaikka tuli kolmikymppisenä, kun oma äitini menehtyi rintasyöpään. Hän oli silloin 62-vuotias. En pelkää kuolemaa. Minusta on mahtavaa saada elää ja arvostan sitä kaikkinensa. Aina ei ole helppoa, mutta se kuuluu asiaan.”
”Haluan kokea elämän syvemmin, kaikki sen kuopat ja kuopasta nousut”
”Ajattelen, että olen kokenut tähän ikään mennessä jo paljon. Välillä se näkyy siinä, että menen omiin sfääreihin. En jaksa valittaa pienistä. Haluan kokea elämän syvemmin, kaikki sen kuopat ja kuopasta nousut.
Täytän ensi toukokuussa 50 vuotta. Luku tuntuu isolta ja se vähän hirvittää. Tunnen kuitenkin oloni hyväksi, eikä minulla ole isoja, henkisiä kamppailuja. Olen nähnyt monen mutkan kautta, että elämä kantaa, vaikka välillä tuntuu, että kaikki sakkaa.”
Oma syömishäiriö antoi eväät luotsata muita elämänmuutokseen
”Olen iloinen siitä, että kelpaan vielä telkkariin. Olen saanut pääsääntöisesti hyvää palautetta Olet mitä syöt -ohjelmasta. Tyylini on tällä kaudella vähän lempeämpi ja kiltimpi, vaikka sanon edelleen asiat suoraan.
En ole itse mikään kuurifani, en ole koskaan ollut esimerkiksi tipattomalla tai ketodieetillä. Ehdottomuus ei oikein sovi pysyvään elämänmuutokseen, mutta toki se voi sysätä alussa siihen suuntaan.
Sairastuin nuorena syömishäiriöön, josta paranin 20 vuotta sitten terapian avulla. Sairaus vei 17 vuotta elämästäni. Syömishäiriö on yksi arvokkaimpia kokemuksia, mitä minulla on, vaikka silloin tuntuikin vaikealta ymmärtää, mitä hyvää siinä oli.
Mietin pitkään, miksi minut laitettiin kärsimään. Olin kateellinen niille, jotka saivat elää elämäänsä ilman sairautta.”
Kehut laihdutuksesta syvensivät syömishäiriön kierrettä
”Nyt kokemusasiantuntijana tuo ajanjakso kertoo minulle ihmisyydestä enemmän kuin mikään. Syynä sairastumiseen oli varmaankin nuoruuden epävarmuus ja sen myötä huono itsetunto.
En ole ikinä pitänyt itseäni ulkonäkökeskeisenä tai yrittänyt sitä kautta saavuttaa mitään, mutta sairastaessani muistan miten hyvältä tuntui, kun joku huomioi hoikkuuteni.
Osallistuin jopa joihinkin kauneuskilpailuhin ja sain paljon kehuja laihtumisestani. Itsetuntoani nostatti edelleen se, että koulukuvauksen jälkeen sain käyntikortin valokuvaamosta, että minussa olisi malliainesta ja voisin halutessani tulla kuvattavaksi uudelleen.”
Olet mitä syöt -ohjelmassa Pippa Laukka kannustaa osallistujia terveempiin ruokailutottumuksiin. © MTV
”Sairaus teki itsekeskeiseksi”
”Sairaus teki itsekeskeiseksi. Koin itseni yksinäiseksi ja eristäydyin tarkoituksella muista. Syömisen kontrollointi ei sallinut sosiaalisia tilanteita. Syömishäiriöön liitetään yleensä laihuus, vaikka minkä kokoinen ihminen tahansa voi olla syömishäiriöinen.
En pelkää sairauden uusimista, mutta eihän sitä koskaan tiedä. En voi varmuudella sanoa miten reagoisin jos elämässäni sattuisi jokin totaalinen katastrofi.
Ennustan, että hurahdan jatkossakin kirpputoreihin. Suurin osa vaatteistani on kirpputoreilta hankittuja, vaikka totta kai joskus ostan jotain myös uutena. Minulla on jo myös aika hyvä kokoelma vanhaa Arabiaa. Se onkin ainut asia mitä varsinaisesti kerään.”
Lue myös: Urheilulääkäri Pippa Laukka: ”Salaaminen oli helppoa ja siksi vaarallista”