Laulajalegendat Marion Rung ja Matti ”Fredi” Siitonen iloitsevat isovanhemmuudesta: ”Lapsenlapsi toi elämään uuden ulottuvuuden”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Marion Rung on jo nyt huomannut, kuinka paljon uutta sisältöä elämään lapsenlapsi tuo. ”Heidän myötään syttyy jotain sellaista, mitä muuten ei ehkä ole”, sanoo Matti ”Fredi” Siitonen.
Marion Rung on jo nyt huomannut, kuinka paljon uutta sisältöä elämään lapsenlapsi tuo. ”Heidän myötään syttyy jotain sellaista, mitä muuten ei ehkä ole”, sanoo Matti ”Fredi” Siitonen. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Suomalaisten rakastamat laulajat Marion Rung ja Matti ”Fredi” Siitonen ovat nyt uusissa rooleissa. Marionista on tullut Rafaelin isoäiti Bobe ja Fredistä lapsenlapsensa Vienon autonkuljettaja. Toisen suhde lapsenlapseensa on suorastaan symbioottinen.

Viime kesänä Marion Rungista, 73, tuli Bobe, kun hänen tyttärensä sai vauvan. Matti ”Fredi” Siitonen, 77, on ollut jo pidempään autonkuljettaja nuorimmalle lapsenlapselleen Vienolle.

Suomalaisten rakastamat laulajat nauttivat rooleistaan uuden sukupolven elämässä. Fredi on saanut jo ”kuljettaa” kaksi vanhinta lastenlastaan aikuisiksi.

”Isovanhemmilla voi olla valtavan suuri merkitys lastenlasten kasvatuksessa”, sanoo Fredi, jota perhe ja ystävätkin kutsuvat nimellä Iso.

Lempinimen hän sai vanhimmalta lapsenlapseltaan kauan sitten.

Yli 50 vuotta suomalaisia viihdyttäneet laulajalegendat Marion ja Fredi ovat tavanneet toisensa satunnaisesti esiintymislavoilla. Nyt he ovat lähdössä yhdessä konsertoimaan.

Lavojen takahuoneissa heidän rupattelussaan pilkahtaa eletty, pitkä elämä: kummankin rankat menetykset, rakkaus ja ilo lapsenlapsista.

He jakavat myös elämänkatsomuksen: elämässä on tarkoitus oppia.

Fredi: ”Elämä on järjestänyt tilaisuuksia, joihin olen tarttunut”

Kun Marion lapsena lauloi äitinsä kanssa koulun juhlassa, hän tuijotti kengänkärkiään. Vielä laulu-uran alussa ihmeteltiin, miten niin ujosta ja epävarmasta tytöstä voisi tulla esiintyjä. Sisäinen palo laulamiseen oli kuitenkin pelkoa suurempi.

Fredillä samanlaista poltetta ei ollut. Naapurin levylautaselta 15-vuotiaana kuultu Paul Ankan esittämä You Are My Destiny kirvoitti ilmoituksen: ’minusta tulee tuollainen’.

Mitään Fredi ei silti tehnyt lupausta lunastaakseen.

Lue myös: Muistathan vielä, kun Fredi vetäisi kappaleen Muukalainen à la David Bowie?

Marion: Sisälläni asuu yhä epävarma ja ujo tyttö, jolla on rakastetuksi tulemisen tarve. Esiintymisvuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä. Olen uskaltanut ulos kuorestani ja uskon siihen, mitä teen. Siinä on auttanut yleisöltä saamani palaute.

Fredi: Tyttäreni Hanna-Riikka sanoi, että ’isä on elämän viaton ohikulkija’. Se on hienosti sanottu. Minulla ei ollut nuorena mitään ajatusta tai suunnitelmaa siitä, mitä rupeaisin tekemään. Ei ole vieläkään.

Elämä on järjestänyt tilaisuuksia, joihin olen tarttunut. Sellainen on myös konserttikiertue Kulkuri ja Kaunotar. Kun kysyttiin, en miettinyt kauan, kun jo suostuin lähtemään Marionin mukaan.

Marion: Kuulin Fredin laulavan ensimmäisen kerran 60-luvulla. Hänen ainutlaatuinen äänensä teki vaikutuksen. Jo kauan sitten myös sanoin, että olisi ihanaa levyttää Fredin säveltämä ja laulama sekä Vexi Salmen sanoittama kappale Avaa sydämesi mulle. Taltiointia ei tehty, mutta nyt saan laulaa sen kiertueella.

Fredi: Marion on kuin Barbara Streisand. Hän on ollut uransa alusta alkaen kansainvälinen artisti verrattuna muihin suomalaisiin. Toisaalta näen hänessä myös pienen, iloisen ja innostuneen tytön. Ehkä samanlainen poika löytyy minunkin sisältäni.

On kivaa vain olla ja vaikka hölskytellä vesipulloa, innostua eteen tulevista asioista.

Marion: Lavalla olen avoin, mutta sen ulkopuolella aika hiljainen hissukka. Seurassa tutkin, kuuntelen ja tarkkailen. Fredi vaikuttaa samanlaiselta.

Fredi: Kaverini sanoi, että minulla on taito mennä toisen ihmisen energiaan. Se pitää varmasti paikkansa. Olen herkkä ja tunnistan kanssaihmisten olemuksen.

Marionia ja Frediä yhdistää lapsenomainen ilo ja into. ”Ne eivät katoa, vaikka elämässä sattuu ja tapahtuu ja voi tulla korville”, vakuuttaa Marion.

Marionia ja Frediä yhdistää lapsenomainen ilo ja into. ”Ne eivät katoa, vaikka elämässä sattuu ja tapahtuu ja voi tulla korville”, vakuuttaa Marion. Tommi Tuomi / Otavamedia

Menetysten hetkellä

16-vuotiaan Marionin esittämä Tipi-tii sijoittui Eurovision laulukilpailussa Luxemburgissa seitsemänneksi vuonna 1962. Se oli Suomen korkein viisusijoitus, kunnes Marion paransi itse ennätystä yhdellä pykälällä vuonna 1973 kappaleella Tom tom tom. Menestys avasi ovet myös Saksan estradeille.

Fredi tapasi armeijan reserviupseerikoulussa Ismo Sajakorven, Ilkka Hemmingin ja Georg Dolivon, joiden kanssa perusti laulu- ja viihdekvartetin Kivikasvot kesällä 1965. Kvartetti sai myös oman televisioshown, jonka jaksoja seurasi jopa yli kaksi miljoonaa katsojaa.

Fredi: Olin eräänä vuonna 273 iltaa poissa kotoa. Tein 4–5 vuotta töitä pitämättä lainkaan lomaa. Kun suurin huuma meni ohi, tuli tyhjiö, vaikka en sitä tiedostanutkaan.

Mukaan tuli alkoholi. Kävin läpi asioita rankimman kautta, ja se vei vuosia. Kun rupesin tutkimaan itseäni, jouduin ikään kuin seinää vasten.

Muistan hetken, jolloin saunan lauteilla koin vapautumisen. Oli kuin tunnemöykky olisi lähtenyt pois. Sen tilalle jäi tyhjä tila, joka alkoi vähitellen täyttyä toisella tavalla. Elämä rauhoittui.

Marion: Kaksi ensimmäistä avioliittoani päättyivät eroon, toinen pian sen jälkeen, kun sain tyttäreni Ninan. Oli oltava vahva lapsen vuoksi, mutta samaan aikaan mietin, kelpaanko kenellekään ja haluanko ylipäänsä kelvata.

Kävin viisi vuotta analyyttisessä psykoterapiassa, joka antoi työkalut elämään. Rakensin itseni uudella tavalla. Sain varmuuden, ettei toinen ihminen pysty minua enää kaatamaan. Nyt uskallan olla hauras, enkä silti mene rikki.

Fredi: Minulla oli tyttäreni Hanna-Riikan kanssa musiikin kautta läheinen suhde alusta asti. Hän oli kolmen kuukauden ikäinen, kun palatessani Kivikasvojen showsta Kalastajatorpalta lauloin hänelle pätkän Giuseppe Verdin aariaa La Donna É Mobile.

Näin, kuinka tohkeissaan hän oli. Aivan kuin hän olisi sanonut, että vielä en tuota osaa, mutta tulen oppimaan. En unohda sitä hetkeä koskaan.

Fredi: Olin läsnä, kun Hanna syntyi ja pidin häntä kädestä, kun hän kuoli heinäkuussa 2018. Silloin tajusin, että siinä oli enää vain kuoret, hän oli lähtenyt pois. Suru ei silti lähde koskaan.

Vähän aikaa sitten en pystynyt laulamaan kirkossa kappaletta Isä kulje hitaammin, vaikka sitä oli harjoiteltu. Suru tuli yhtäkkiä niin voimakkaana, että oli poistuttava vähäksi aikaa itkemään.

Marion: Elämänkumppanini ja kihlattuni Tapani Jaakkola menehtyi syöpään vuonna 2006. Menetysten hetkellä lohduttaa elämänkatsomus. Uskon jälleensyntymiseen ja karmaan eli minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Fredi: Kuten Hanna-Riikka sanoi, elämä on koulutuskeikka.

Marion: Fredistä tulee mieleen Teräsmies.

Marion: Fredistä tulee mieleen Teräsmies. Tommi Tuomi / Otavamedia

”Lapsenlapsi on valtava ilo ja rikkaus, sunnuntai ja ilontuoja”

Hanna-Riikan ja näyttelijä Janne Virtasen tytär Vieno, 13, on asunut paljon myös isovanhempiensa luona syntymästään saakka. Fredi kuljettaa häntä kouluun, uintitreeneihin ja pianotunneille.

Hän kutsuu itseään autonkuljettaja Aaltoseksi. Pesti ohittaa tärkeydessään kaiken muun.

Marionille isovanhemmuus on uusi asia, sillä tyttären poika Rafael on vasta puolivuotias. Marion on juutalainen ja kutsuu itseään Bobeksi, joka jiddishin kielellä tarkoittaa isoäitiä.

Marion: Kun tässä iässä tulee isoäidiksi, ei halua menettää päivääkään. Onneksi tapaan häntä usein ja sen lisäksi saan koko ajan kuvia ja ääninäytteitä hänen kehityksestään.

Lapsenlapsi on valtava ilo ja rikkaus, sunnuntai ja ilontuoja. Oman lapsen kanssa kertyy univelkaa ja pyykkiä, lapsenlapsen kanssa vain kivat jutut.

Fredi: Lapsenlapsen myötä miehessä syttyy jotain sellaista, mitä muuten ei ehkä olisi: lempeys kaikkeen. Suhteeni Hanna-Riikkaan oli symbioottinen. Nyt se on sellainen Vienon kanssa. Olen ollut leikeissämme Prinsessa Ruusunen ja Robin Hood.

Nyt yritän opettaa, että elämä on hänen omansa ja päätöksiä kannattaa harkita, koska niistä joutuu kantamaan itse vastuun. Haluan olla hänelle turva ja ihminen, johon voi ehdottomasti luottaa.

Marion: Teen vähemmän ja valikoidummin töitä lapsenlapsen myötä. Poika toi elämään uuden ulottuvuuden. Minulle syntyi myös entistä vahvempi suojeluvietti. Maailma ei ole aina helppo eikä hyväkään.

”Autonkuljettajaa tarvitaan, kunnes Vieno täyttää 18 vuotta”

Fredi: Minulla on korkea verenpaine ja diabetes. Fyysisen kunnon merkitys on entistä tärkeämpi. Urheilutaustasta on hyötyä. Olen pelannut jääkiekkoa, vesipalloa ja koripalloa sekä uinut. Aikanaan ajoin rallia.

Nyt treenaan Dirt Rally 2 -simulaatiolla päivittäin reaktiokykyä ja koordinaatiota. Käyn myös kuntosalilla ja pelaan golfia.

Asumme neljännessä kerroksessa ja kerran, pari päivässä valitsen portaat hissin sijaan. Autonkuljettajaa tarvitaan, kunnes Vieno täyttää 18 vuotta.

Marion: Itsestä pitäisi huolehtia paremmin, mutta siinä asiassa olen aika ajoin laiska. Kiitän Luojaa siitä, että olen astmaa lukuun ottamatta terve. Minulla on vielä paljon annettavaa, mutta jos elämä loppuu huomenna, olen jo saanut tehdä kaiken.

Fredi: Marion on pieni tyttö, mutta näen hänessä myös äidin.

Fredi: Marion on pieni tyttö, mutta näen hänessä myös äidin. Tommi Tuomi / Otavamedia

Parisuhteen merkitys yhä tärkeämpää

Marion ja Kalle Munck solmivat avioliiton huhtikuussa 2011. Kalle toimii Marionin keikkamyyjänä, autokuskina ja hoitaa esiintymisten käytännön järjestelyt.

Fredi ja muun muassa Helsingin kaupunginjohtajana ja europarlamentaarikkona toiminut Eva-Riitta Siitonen ovat olleet naimisissa 50 vuotta.

Fredi: On ihanaa, että olemme yhä yhdessä. Ilman Eva-Riittaa minulla ei olisi mitään. Taannoin hän lähti ystävänsä kanssa viikoksi Lontooseen.

Ensimmäisenä päivänä tunsin olevani vapaa ja ihmettelin, mistä. Sitten aloin kaivata Eva-Riitan hengitystä vierelläni, läheisyyttä ja puhetta. Tuli tyhjä olo.

Yhdessä vietetyt arkiset hetket tulevat aina vain tärkeämmiksi.

Marion: Olemme yhdessä 24/7. Kallen läsnäololla keikkamatkoilla on suuri merkitys. Hän on tuki ja turva, jonka rehellisyyteen voin aina luottaa.

Fredi: Olemme miettineet Eva-Riitan kanssa sitäkin, kumpi meistä lähtee ensin. Jos hän menee, petaan pedin edelleen myös hänelle. Olen sanonut lisäksi, ettei minua tarvitse katsella, jos sairastun Alzheimerin tautiin ja olen aivan sekopää. Silloin pitää laittaa laitokseen.

Marion: Kalle on minua 22 vuotta nuorempi. Jos tapahtuu, kuten pitää, minä lähden ensin. Emme ole kuitenkaan koskaan aiheesta puhuneet, enkä ajattele kuolemaa. Elän hetkessä.

Oloneuvosten päivät saavat vielä odottaa

Marion ja Fredi jatkavat esiintymistä tilaisuuksien tullen, mutta vain niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.

Marion: Laulajan uran lisäksi rakastan olla kotona, loikoilla sohvalla ja katsoa televisiota. Haluan olla mieheni, tyttäreni ja ystävieni kanssa, elää myös tavallista elämää.

Pidän tarkan rajan yksityisen Marionin ja esiintyvän artistin välillä. Yksityiselämä on tärkein, sieltä ponnistan näyttämölle.

Fredi: Kiihkeys on poissa, tilalla on rauhallisuus. Hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat. Lähes kaiken inhimillisen tragedian syy on kärsimättömyys.

Ääneni on loistokunnossa ja sävellän edelleen. Vexi Salmikin sanoi, että tehdään lauluja vaikka piruuttaan.

Lue myös: Eva-Riitta Siitonen käy iltaisin kertomassa Hanna-Riikalle Vieno-tyttären kuulumiset Hietaniemen hautausmaalla: ”Se on minulle terapeuttinen kokemus”

Kuvausvaatteet: Marionin T-paita KappAhl, kaftaani ja korut Muotikuu, kengät Red Shoe. Fredin neule / Gant Store.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X