Poikansa menettänyt toimittaja Salla Paajanen herkistyi saamastaan tuesta – Nyt onnea tuo isovanhemmuus: ”Myötätunnon määrä oli valtava”

Toimittaja Salla Paajanen, 55, sai sosiaalisesta mediasta voimaa surutyöhön, kun hän menetti poikansa Laurin seitsemän vuotta sitten.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Salla Paajanen työskentelee nyt digilähettiläänä, joka yrittää saada senioreita innostumaan digiasioista.

Toimittaja Salla Paajanen, 55, sai sosiaalisesta mediasta voimaa surutyöhön, kun hän menetti poikansa Laurin seitsemän vuotta sitten.
(Päivitetty: )
Teksti:
Elina Kirssi

Joillekin tämä on vain pieni poliisiuutinen, toisille se voi muuttaa koko elämän. Klik.
Oma äiti on vieressä, kun tv-toimittaja Salla Paajanen painaa hiiren vasenta näppäintä ja julkaisee Facebook-päivityksen elokuisena iltana vuonna 2012. Päivityksessä kerrotaan, että hänen poikansa Lauri on kuollut 22-vuotiaana.

Aiemmin samana vuonna Salla on käynyt työnantajansa Yleisradion kehotuksesta somekoulutuksessa ja liittynyt Facebookin lisäksi myös Twitteriin ja Instagramiin.

Entisenä ay-aktivistina hän on vastustanut pitkään somen kautta tulevia lisätöitä, mutta hän on myöntynyt ja ilmeilee peruukkipäässä ensimmäisessä Facebook-profiilikuvassaan.

Nyt, lähes kahdeksan vuotta myöhemmin, Salla toimii digilähettiläänä pian alkavalla Yle Oppimisen Digikurssille, jolla pyritään saamaan senioreita innostumaan digiasioista.

Salla on kotioloissa tottunut digiopettaja, sillä hän auttoi sittemmin edesmennyttä appiukkoaan tekemään ensimmäisen Facebook-profiilin yli 80-vuotiaana, ja myös oma isä tarvitsee välillä apua esimerkiksi tabletin käytössä.

”Olen itse siinä iässä, että tiedän ja muistan sen omankin hämmennyksen, kun elämä alkoi mennä digitaalisemmaksi.”

Hämmennys on vaihtunut iloksi, sillä somesta on tullut yllättävän tärkeä. Salla on löytänyt somesta lohtua omaan suruunsa.

Kertominen helpotti

Sinä lauantaiaamuna Salla herää omaan itkuunsa. Hän tuntee voimakasta surua ja sanoo aviomiehelleen, että tuntuu siltä kuin oma lapsi olisi kuollut. Aamukahvin jälkeen ulko-ovella on kaksi siviilivaatteisiin pukeutunutta poliisia, jotka kertovat, että Sallan poika Lauri on jäänyt junan alle aamuyöllä. Lauri on ollut baarissa ja ilmeisesti nukahtanut bussiin ja ajanut kotipysäkkinsä ohi. Hän on päättänyt kävellä Ylöjärveltä kohti Tamperetta rautatietä pitkin.

Salla lähtee poliisien mukaan viemään suru-uutista ex-miehelleen, Laurin isälle.
Pian poliisiuutinen on jo verkkolehdissä. Seuraavana päivänä Salla päättää katkaista huhuilta siivet ja kertoa poikansa onnettomuudesta Facebook-ystävilleen. Illalla hän istuu tietokoneen äärelle ja alkaa kirjoittaa. Hän lisää tekstiinsä linkin uutiseen ja jakaa myös Laurin lapsuuskuvan.

Suru-uutisesta kertominen tuntuu helpottavalta.

Tykkäyksiä ja kommentteja tulee satoja. Osanottoja, runoja ja musiikkia. Muillakin on ollut vastaavia kokemuksia, joku on menettänyt äkillisesti aviomiehensä, joku lapsensa.

”Ihmisten myötätunnon määrä oli aivan valtava. Vieläkin itkettää, kun muistelen niitä. Se lohdun määrä tuntui niin aidolta. Niille, joiden omaa elämää suru ei ole koskettanut niin läheltä, otan osaa -sanat voivat tuntua merkityksettömiltä. Läheisen ihmisen menettäneelle sanoilla on valtava merkitys.”

Lue myös: Toimittaja Salla Paajanen Kotiliedessä: ”Huomaan ikäni lähinnä työn kautta – Missä ruudusta ovat yli 50-vuotiaat naiset?

Mielessä päivittäin

Harmaana syyspäivänä Salla näkyy jo kaukaa punaisessa villakangastakissaan Pasilan asemalaiturilla. Junamatkalla Tampereelta Helsinkiin Salla on kirjoittanut Veikkauksen peliautomaatteihin liittyvän Facebook-päivityksen, jossa hän muisteli pelaamisesta nauttinutta poikaansa Lauria. Silmät vilkkuvat, kun Salla kertoo eloisasti tapauksesta kahvikupposen äärellä.

”Lauri oli juuri aloittanut ammattikoulun, kun sain koulusta puhelun. Kuulin, että Lauri lintsailee tunnilta ja pelaa kahviossa peliautomaatteja. Ihmettelin, millä rahalla? Olin itse antanut Laurille ruokarahaa välipaloja varten, ja ne rahat menivätkin pelaamiseen. Soitin kiukkuisena RAY:n Länsi-Suomen päällikölle ja vaadin selitystä sille, miksi alaikäisten koulualueella on peliautomaatteja.”

Puhelu kannatti, sillä parin tunnin kuluttua sama pomo soitti takaisin ja kertoi, että peliautomaatit lähtevät kampukselta. Pojalleen Salla sanoi, että jos tämä vielä pelaa, hän kertoo kavereille, kenen takia automaatit poistuivat kahvilasta.

Lauri on yhä mielessä päivittäin, varsinkin nyt, kun Sallan kuopus Valentin on 19-vuotias. Aina nälkäinen ja paljon nukkuva nuorukainen muistuttaa Sallaa Laurista, joka täyttäisi marraskuussa 30 vuotta. Sallan perhe aikoo muistaa syntymäpäivää nostamalla maljat ja nauttimalla juhla-aterian.

Muistelun myötä tulevat myös kyyneleet.

”Työkaverit nauraisivat, että nyt tulivat ne Sallan aamuitkut. Tätä ei olekaan tapahtunut pitkään aikaan. Huomaan, että iän myötä minusta tulee tällainen karjalainen itkijänainen”, Salla vitsailee silmiään pyyhkien.

”Niille, joiden omaa elämää suru ei ole koskettanut niin läheltä, otan osaa -sanat voivat tuntua merkityksettömiltä. Läheisen ihmisen menettäneelle sanoilla on valtava merkitys”, Salla Paajanen sanoo.

”Niille, joiden omaa elämää suru ei ole koskettanut niin läheltä, otan osaa -sanat voivat tuntua merkityksettömiltä. Läheisen ihmisen menettäneelle sanoilla on valtava merkitys”, Salla Paajanen sanoo. Tommi Tuomi / Otavamedia

Voimaa musiikista

Laurin kuoleman jälkeen Salla hoitaa keskeneräiset työt päätökseen heti maanantaina, mutta jää sitten kahden viikon sairauslomalle työstään Ajankohtaisessa kakkosessa.

Surun keskellä hänellä ei ole voimia lähteä ihmisten ilmoille, mutta somen ansiosta hänen ei tarvitse eristäytyä ulkomaailmasta. Hän saa voimaa musiikista ja kuuntelee yhtä soittoa Facebook-ystäviensä jakamia kappaleita, joista yksi on Heli Kajon Jos mä kuolen nuorena.

Elämä jatkuu, mutta Facebookista tulee muistelupaikka ja päivityksistä Sallan tapa käsitellä omaa surua. Syksyn ja talven aikana hän purkaa illan hämärässä tunteitaan ja ajatuksiaan Facebookiin, kun muut perheestä ovat jo menneet nukkumaan.

”Kirjoittaminen oli terapeuttista. Luulen, että minun ei tarvinnut hakea apua suruun, koska pystyin antamaan sanat omille tunteilleni. Puheluiden tulva oli aika uuvuttava, ja kun en jossain kohtaa jaksanut puhua, oli helpompi kirjoittaa. Samalla useampi ihminen sai tietää, mitä minulle kuuluu.”

Facebookin kautta löytyy myös muita tuttavia, jotka ovat käyneet saman surun läpi. Suuren kaipauksen päivinä Salla saa heiltä tukea.

Aina kun Laurin kuolinpäivä on ohi, vuosi alkaa kuin uudelleen. Salla jakaa Facebookissa kuvia ja muistoja Laurista.

Digiopetusta kuopukselta

Salla on saanut somesta tukea myös terveysongelmiinsa. Hänellä on todettu kielessä solumuutoksia ja syövän esiaste. Kieli on jouduttu operoimaan kahdeksan kertaa.

Kielioperaatiosta kerrottuaan hän sai yhteydenottoja Yhdysvalloista asti: ihmiset havahtuivat siihen, ettei suun terveys koske vain hampaita.

Vuosi sitten Salla kertoi sosiaalisessa mediassa myös vaihdevuosistaan ja estrogeenin vaikutuksista. Päivitys sai aikaan keskusteluvyöryn, jossa vaihdevuosista kärsivät naiset vertailivat oireitaan ja nuoremmat kyselivät, mistä niiden alkamisen tunnistaa. Salla antoi aiheesta haastatteluita lehtiin, radioon ja televisioon.

”Twitterissä tuntematon ihminen kiitteli äskettäin, että sai tv-ohjelman kautta tietää, mistä hänen nivelvaivansa johtuvat.”

Haastattelua edeltäneellä viikolla Salla on aloittanut elämänsä ensimmäisen verkkokurssin, oman kehon painolla tehtäviin liikkeisiin perustuvan liikuntakurssin.

Ylen alueuutisten uutisankkurina työt jatkuvat pitkälle iltaan, joten aikaa urheilulle on vain aamuisin. Verkkokurssin ansiosta kotoa ei tarvitse lähteä ohjatuille tunneille kuntoillakseen.

Digiasiat ovat läsnä myös työelämässä. Salla on digilähettiläänä Ylen Digitreenien peruskurssille, jossa opetellaan esimerkiksi wifi-yhteyden käyttöä, valokuvien lähettämistä, sähköpostiniksejä sekä verkossa maksamista ja asiointia pankkitunnukset vaativissa palveluissa. 20-osaisen verkkokurssin voi suorittaa omaan tahtiin.

Vaikka Salla on Ylen Digitreenien keulakuva, joutuu hän itsekin välillä turvautumaan muiden neuvoihin. Etenkin kuopus Valle on auttanut äitiään digiongelmissa ja joutui opettajan rooliin jo 12-vuotiaana, kun Salla ei osannut käyttää työpuhelintaan.

Esimerkiksi elokuvalippujen ostaminen netistä on osoittautunut Sallan kompastuskiveksi.

”Se menee joka kerta ihan pieleen. Yritän laittaa salasanan talteen, mutta seuraavalla kerralla se ei taaskaan toimi. Viimeksikin manailin aikani, ja lopulta menin ajoissa elokuvateatteriin ja ostin automaatista liput. Sitten menin juomaan proseccoa ylimääräiseksi ajaksi.”

Ilotkin voi jakaa

Omien kokemustensa jälkeen Salla ei usko, että some voisi olla pelkästään vihapuheen tyyssija. Hän muistuttaa, että sosiaalisen median kanavasta tulee sellainen, millaiseksi sen itselleen rakentaa. Seuraajansa ja seurattavansa voi itse valita.

”Omalla tekemisellä on vaikutusta. Millaisiin keskusteluihin lähtee itse mukaan ja millä sävyllä.”

Salla korostaa, että some on ollut hänelle myös suuri ilon lähde. Hän on jakanut somessa isovanhemmuuden onnea heti saatuaan kuulla tyttärensä Martan odotuksesta, ja myöhemmin kuviin on päässyt myös ensimmäinen lapsenlapsi. Salla on seurannut somen kautta lämmöllä myös poikansa Laurin ystävien elämän etenemistä.

”Kun Lauri kuoli, ymmärsin, että somessa voi puhua myös tunteista. Siellä voi jakaa myös ilot. Minusta on tärkeää, että muut näkevät, että elämä jatkuu.”

Kuvausvaatteet: Topit, neuleet, housut ja nilkkurit BYPIAS Haaga. Korut CaSaC ja maiharit Diesel Store.

X