Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön Linda Konate ei ole pelännyt maailmalla: ”Kun työtämme arvostetaan, se lisää humanitaaristen työntekijöiden turvallisuutta”
Eurooppa on jo huokaisemassa helpotuksesta koronan suhteen, mutta maailmalla pandemiasta kärsitään vielä pitkään. Linda Konate Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöstä on nähnyt kriisejä läheltä ennenkin.
Linda Konate on nähnyt maailmalla monenlaisia kriisejä. Yksi nuoruuden muisto, joka herätti kiinnostuksen kansainväliseen uraan, oli reissu isoäidin kanssa Amerikkaan tapaamaan sukulaisia. ”Huomasin, että onpa täällä iso maailma.”
”Se oli ensimmäinen kerta, kun kriisi vaikutti omaan kotimaahani, perheeseeni ja ystäviini”, muistelee Linda Konate, Lääkärit Ilman Rajoja Suomen toimiston toiminnanjohtaja. Koronapandemia oli julistettu kevättalvella 2020, mutta siinä oli toden totta jotain poikkeuksellista.
Linda Konate on 15 edellisen vuoden aikana toiminut useissa maissa humanitaarisessa avustustyössä, jossa epidemioiden ratkominen on arkipäivää. Ebola, tuhkarokko, malaria ja kolera. Kaikki infektiosairauksia, jotka ryöpsähtelevät maissa, joissa olot ovat monin paikoin vaatimattomat ja terveydenhuoltoa vaikea saada.
Tavallisesti Lääkärit Ilman Rajoja pystyttää sairaaloita, rokottaa lapsia, tarjoaa välttämätöntä sairaanhoitoa siellä, missä ihmiset eivät sitä saa kriisien ja konfliktien vuoksi. Useimmiten kolmannen maailman maissa. Tällä kertaa apua tarvittiin myös Euroopassa. Laajuudessaan se oli uutta myös Lääkärit Ilman Rajoja -järjestölle.
”Korona oli poikkeus siinä mielessä, että se oli uusi. Ei ollut saatavilla kaikkea tietoa, ei ollut rokotetta eikä hoitoa. Järjestöllämme oli silti paljon asiantuntijatietoa, jota voitiin hyödyntää myös koronainfektioiden torjumiseen”, Linda Konate sanoo.
Kun koronaepidemia levisi Aasiasta Eurooppaan, ensimmäisenä tukea tarvitsi Italia.
Sairaaloita valmisteltiin siihen, kuinka varautua äkisti kasvaviin potilasmääriin. Koulutettiin, miten torjua infektioita tehokkaimmin. Varmistettiin, että hoitolaitoksissa osataan suojata niissä asuvat vanhukset. Uusia osastoja avattiin olemassa oleviin sairaaloihin. Tuettiin viranomaisia vaikeassa tilanteessa.
Sitten seurasivat Ranska, Espanja ja Belgia. Muissakin vanhan mantereen maissa tehtiin pienempiä operaatioita koronan torjumiseksi.
”Euroopassakin on ihmisryhmiä, joiden on vaikea päästä hoitoon. Teimme työtä paperittomien ja maahanmuuttajayhteisöjen kanssa. Vaikka muut Euroopan operaatiot on jo voitu lopettaa, tämä työ jatkuu yhä.”
Kaukana kotoa
Kentin yliopistossa Englannissa suoritetut kansainvälisen politiikan opinnot johtivat Konaten ensin Brysseliin. Korkeakouluharjoittelu muuttui työksi, ja neljä vuotta kului turvallisuuspolitiikan parissa Security & Defence Agenda -nimisen ajatushautomon johdossa. Mielenkiintoinen työ tuntui kuitenkin olevan kaukana ihmisestä. Miten tämä vaikuttaa tavallisen ihmisen elämään?
Linda Konate kuvaa työuraansa tilaisuuksiin tarttumiseksi. Hän tiesi, että Lääkärit ilman rajoja hakee jatkuvasti työntekijöitä, joten hän päätti kokeilla humanitaarista työtä. Mennä konkreettisesti sinne, missä apua eniten tarvitaan.
Moni humanitaariseen työhön lähtevä ajattelee, että tekee työtä muutaman vuoden ja jatkaa sitten muihin tehtäviin. On kuluttavaa viettää matkalaukkuelämää vuodesta toiseen kaukana perheestä ja ystävistä.
Konate kuitenkin jäi alalle.
”Ensimmäinen työkomennukseni Etiopiassa oli vau-hetki. Silloin vuonna 2007 tajusin, että tätä haluan tehdä. Maassa puhkesi tuhkarokkoepidemia, ja pistimme pystyyn rokotuskampanjan vuorokaudessa.”
Aikaa oli vain pari viikkoa ennen sadekauden alkua. Sen jälkeen moni syrjäisempiin kyliin ei olisi enää päässyt. Oli toimittava nopeasti, jotta kymmenet tuhannet lapset saatiin rokotettua. He olisivat sairastuneet ja menehtyneet ensimmäisinä, jos operaatio epäonnistuisi.
Konate toimi maassa henkilöstöpäällikkönä ja hoiti järjestön talousasioita. Käytännössä tehtäviin saattoi kuulua kuitenkin mitä tahansa. Aasin vuokraaminen piti järjestää. Miettiä keskellä yötä, miten järjestön ajoneuvot matkaavat eri kyliin. Jokaisen piti työskennellä päättäväisesti saman päämärän eteen.
”Etiopia oli hyvä kohde oppia humanitaarista työtä. Tuhkarokkoepidemian lisäksi maassa oli useita samanaikaisia kriisejä. Oli aliravitsemusta, paikallinen aseellinen konflikti, tuberkuloosia. Monia pienempiä kriisejä, jotka eivät täällä ylittäneet uutiskynnystä.”
Ihmiset yllättävän samanlaisia
Etiopian jälkeen Linda Konate on työskennellyt kentällä myös Liberiassa ja Afganistanissa. Lyhyempiä työmatkoja hän on tehnyt ympäri Itä- ja Keski-Afrikkaa. Kansainvälisen järjestön työntekijöistä 90 prosenttia on paikallisia ja loput kansainvälisiä työntekijöitä.
”Monikulttuurisen työyhteisön johtaminen on haastavaa, mutta siinä on myös tämän työn suola.”
Suomalaiset ovat tottuneet hoitamaan asiat suorasukaisesti, mutta Konaten mukaan tämä ei ole kaikissa kulttuureissa sopivin tapa toimia. Uudessa maassa ja työyhteisössä kannattaakin ensin tarkkailla, eikä vain alkaa suorittaa omalla tyylillään.
Kansainvälisessä työssä huomaa nopeasti, että samasta asiasta voi olla lukuisia eri tulkintoja ja ajatusmaailma, johon on itse kasvanut vaikuttaa omaan toimintaan. Samalla oppii kyseenalaistamaan omia näkemyksiään.
”Kulttuurierot huomaa tässä työssä kyllä, mutta toisaalta ihmiset eivät ole vain erilaisia, vaan myös yllättävän samanlaisia. Kun kaikilla on yhteinen päämäärä, silloin kaikki toimivat sen eteen kulttuurieroista huolimatta.”
Yhteys omiin juuriin
Linda Konate eli matkalaukkuelämää neljä vuotta. Siihen aikaan hän saattoi viettää parikin viikkoa kännykkäverkon ulottumattomissa ilman yhteyttä kotimaahan, perheeseen ja ystäviin. Hän pelkäsi, voisiko enää tehdä humanitaarista työtä, jos palaa takaisin Suomeen. Lopulta perhesyyt toivat takaisin, eikä rakkaasta työstä tarvinnut luopua.
Konate jatkoi alalla Suomen Punaisen Ristin palveluksessa kansainvälisen avustustyön suunnittelijana. Myöhemmin hän palasi Lääkärit Ilman Rajoja -järjestölle ja oli perustamassa sen toimistoa Suomeen.
”Jos avustustyötä tekee pitkään, monesta alkaa tuntua, että yhteys omiin juuriin katkeaa. Minua tasapainotti se, että pääsin palaamaan ja olen saanut tehdä Suomesta töitä oltuani maailmalla 12 vuotta.”
Linda Konate ei ole kokenut oloaan turvattomaksi edes pakoissa, joissa on käynnissä aseellinen konflikti. Turvallisuus tarkoittaa kuitenkin sääntöjä ja rajoituksia. “Kun työtämme arvostetaan, se lisää humanitaaristen työntekijöiden turvallisuutta.” © Vessi Hämäläinen
Koronan hinta
Linda Konate on nähnyt työssään, että samat murheet, joita Suomessa koronan vuoksi pelättiin, olivat maailmalla täyttä totta. Terveydenhuollon kantokykyä ei täällä todella koeteltu, mutta monessa järjestön kohdemaassa tilanne oli toinen jo ennen koronaa.
Lääkärit Ilman Rajoja pyörittää sairaalaa Afganistanissa lähellä Pakistanin rajaa. Kun korona lähti leviämään, sairaalasynnytysten määrä laski. Sekä pelko tartunnoista että liikkumisrajoitukset pakottivat synnyttämään kotona.
Monessa maassa perussairauksien hoitoon ei ole ollut mahdollisuuksia, kun vähäisetkin resurssit keskitettiin koronapotilaiden hoitoon. Jemenissä koronaa hoidetaan, tai jätetään hoitamatta, keskellä sotaa. Rokotuskampanjoita ja lasten ravitsemusohjelmia on jouduttu keskeyttämään. Nigerissä malariatapaukset kaksinkertaistuivat. Todennäköinen syy on se, ettei hyttysverkkoja voitu jakaa.
”Niinkin tappavan taudin kuin ebolan kohdalla on huomattu, että suurempi haitta syntyy siitä, että ihmiset eivät pääse terveyskeskuksiin ja sairaaloihin vaan kuolevat perussairauksiin.”
Sama ilmiö toistuu nyt koronapandemian vuoksi. Lisäksi monissa maissa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa eivät edes koronan vuoksi hoitoa tarvitsevat mahdu sairaaloihin. Nekin, jotka saavat paikan sairaalasta, kuolevat. Välttämätöntä lisähappea ei ole.
”Joissain sairaaloissa jokainen tehohoitoon tuotu on kuollut.”
Aivan kaikki ei onneksi ole pielessä. Uusia keinoja tavoittaa potilaita on myös keksitty.
Esimerkiksi hiv- ja tuberkuloosilääkkeitä tarvitseville on tarjottu isompia määriä lääkkeitä mukaan, jotta käyntiväliä terveyskeskuksessa on voitu pidentää. On saatu hoidettua ihmisiä, jotka eivät liikkumisrajoitusten vuoksi ole voineet tulla hoitoon.
”Näin on voitu jatkaa myös ehkäisypalveluiden tarjoamista esimerkiksi Kongossa.”
”Köyhissä maissa on rokottamiseen liittyvää osaamista, mutta se ei auta. Rokotteet on hamstrattu meille, eikä tuotantoa ole riittävästi.”
Epäreilu jako
Euroopassa huokaistaan jo helpotuksesta. Suomessa saavutettiin jo 70 prosentin rokotekattavuus. Konate kuitenkin muistuttaa, että maailmalla korona ei ole ohi. Samat maat, joissa terveydenhuolto on riittämätön, ovat saaneet rokotteita vain muutamalle prosentille väestöstään.
COVAX-mekanismin piti taata, että myös köyhät ja keskitulon valtiot saavat rokotteita. Näin ei käynyt.
”Köyhissä maissa on rokottamiseen liittyvää osaamista mutta se ei auta. Rokotteet on hamstrattu meille, eikä tuotantoa ole riittävästi.”
Etelä-Afrikka ja Intia ovat vaatineet maailman kauppajärjestö WTO:lta, että patenteista ja tekijänoikeuksista pitäisi luopua rajatusti, jotta pandemia saadaan nitistettyä. Jopa Yhdysvallat on ollut myöntyväinen. Mutta EU vastustaa.
”Rokotetutkimusta on rahoitettu julkisista varoista. Ei silloin saa olla niin, että yritykset voivat patenteilla rajoittaa rokotteiden tuotantoa.”