Seura selvitti: Pilasiko rajojen sulku välimme? – Näin koronakriisi opetti Viroa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Raul Rebanen mukaan Viroa yllätti, miten tiukasti Suomi sulki keväällä rajansa työmatkalaisiltakin. Kesän jälkeen nähdään, jäikö Marinin hallituksen käytös hiertämään valtioiden välejä. Ihmisten kesken ei ongelmia ole. © Petri Mulari
Raul Rebanen mukaan Viroa yllätti, miten tiukasti Suomi sulki keväällä rajansa työmatkalaisiltakin. Kesän jälkeen nähdään, jäikö Marinin hallituksen käytös hiertämään valtioiden välejä. Ihmisten kesken ei ongelmia ole. © Petri Mulari
Suomen ja Viron välille nousi pandemian ja matkustusrajoitusten muuri, jonka takaa emme ole nähneet mitä veljeskansalle kuuluu. Kävimme kysymässä, mitä koronakriisi opetti virolaisille heistä ja Suomesta – ja millainen maa nyt meille aukeaa.

Tallinnan läpikotaisin tutut maisemat näyttävät aivan toiselta, kun rajojen sulku on poistunut ja tutun kaupungin kohteet näkee ensi kertaa lähes vuoteen. Viro poisti kaikki koronarajoituksensa kesäkuun puolivälissä, ja maa toivoo nyt uutta alkua niin arjelle, turismille kuin kansantaloudellekin.

Puolityhjällä Raatihuoneen torilla meitä odottaa luen­noitsija ja tietokirjailija Raul Rebane.

”Vanhakaupunki on näin paljon kauniimpi, mutta ymmärrän hyvin, miksi kansalaiset haluavat turistit, tungoksen ja taloudellisen toimeliaisuuden takaisin”, Vapaudenaukion vieressä asuva Raul Rebane sanoo.

Olemme kysymässä häneltä ja muilta asiantuntijoilta, millaisin mielin naapurimaassa meitä odotetaan nyt pandemian jälkeen.

Rebane tietää etenkin sen, miten virolainen yhteiskunta pärjäsi koronakriisissä: miten sen vastustuskyky riitti valeuutisia, pelkoja ja huhuja vastaan.

Neuvostovallan peruina epäluottamus

Viron pitkän neuvostomiehityksen perintönä on nähty epäluottamus yhteiskuntaan, viranomaisiin, päätöksentekoon ja tiedotukseen.

Kun virallisen totuuden alla oli kaikessa toinen (tai useampi) todellisuus, kansalaiset oppivat selviämään luovimisella, hiljaisella vastarinnalla ja omilla verkostoillaan.

30 vuoden takaista aikaa on ehkä vaikeaa muistaa vaikkapa Tallinnan nykyisessä ilmapiirissä ja katukuvassa, mutta Neuvosto-Viro on yhä usean sukupolven kokemus.

Vaikuttaako se yhä siihen, miten virolaiset suhtautuvat valtion määräyksiin?

Rebanen mielestä neuvostokäytöksestä on yhä merkkejä – eikä pelkästään Virossa vaan muuallakin Bal­tiassa. ­

”Kun Liettua sulki kauneushoitolat koronaviruksen vuoksi, hoitolat menivät maan alle ja jatkoivat toimintaansa siellä”, Rebane muistuttaa.

Suomenvirolainen toimittaja Rain Kooli muutti Kymenlaaksoon 19-vuotiaana, kun Neuvostoliitto romahti. Hän sanoo, että epäluottamus yhteiskuntaan ei ole Virossa yhtä vahvaa kuin 1990-luvulla, mutta se on silti olemassa.

”Venäjänkielisen vähemmistön joukossa Koillis-Virossa ja Tallinnan lähiöissä se näkyy konkreettisesti suurempina tartuntalukuina ja alhaisempana rokotekattavuutena. Toisaalta heistä monet ovat sellaisissa töissä, jossa etätyö tai etäisyyksien pitäminen on mahdotonta, ja asuminen on ahtaampaa”, Kooli sanoo.

Yksi selitys asenteille on, että etenkin iäkkäämmät vironvenäläiset käyttävät yhä pääasiallisena tietolähteenään Venäjän mediaa.

Venäjällä televisiossa vilisee väitteitä, että länsimaiset koronarokotteet tappavat ihmisiä – nopeasti ja tarkoituksella.

Tällaiseen uskomista on vaikeaa kommentoida järkiperäisesti, mutta Raul Rebane muistuttaa historian vaikutuksesta ja sukupolvien eroista.

Pelottelu on tosin aiheuttanut sen, että vironvenäläiset – kuten Venäjälläkin moni – arastelevat nyt myös venäläistenkin rokotteiden ottamista.

Rain Koolin mukaan Viron hallitus yritti pitää talouden takia maan auki mahdollisimman pitkään. Koronan toinen aalto pääsi iskemään rajummin kuin Suomessa. © Petri Mulari

Rain Koolin mukaan Viron hallitus yritti pitää talouden takia maan auki mahdollisimman pitkään. Koronan toinen aalto pääsi iskemään rajummin kuin Suomessa. © Petri Mulari

Pandemia on viranomaisten mukaan surmannut Virossa yli 1 200 ihmistä, parisataa enemmän kuin Suomessa. Nyt kesän tullen tautitilanne rauhoittui ja rajoituksia pystyttiin poistamaan. © Petri Mulari

Pandemia on viranomaisten mukaan surmannut Virossa yli 1 200 ihmistä, parisataa enemmän kuin Suomessa. Nyt kesän tullen tautitilanne rauhoittui ja rajoituksia pystyttiin poistamaan. © Petri Mulari

Korona tappoi ja hallituskin vaihtui

Raul Rebanen mukaan Viron koronatilannetta ja -strategiaa olisi helppo pitää onnistuneena – ellei olisi vertailukohteena Suomea. Taudin toinen aalto iski viime talvena veljeskansaan erityisen pahasti.

”Kuolleisuus- ja sairastumisluvut olivat Virossa kuusi kertaa Suomea korkeammat. Näin samankaltaisissa yhteiskunnissa erot eivät ole selitettävissä muulla kuin eroilla strategiassa.”

Rebane muistuttaa, että maaliskuussa 2021 Virossa todettiin pahimmillaan lähes 2 000 tartuntaa päivässä.

Yksi syy tautitilanteen ryöpsähdykseen saattoi juontaa juurensa jo edelliseltä syksyltä. Silloisella keskustaoikeistolaisella Jüri Ratasin hallituksella oli muita mielenkiinnon kohteita kuin pandemia, joka näytti kesän jälkeen jo lähes voitetulta,

”Kukaan ei tahtonut rajoituksia: eivät kansalaiset, media eivätkä päättäjät. Silloin Virossa oli myös toinen hallitus, jolle päällimmäinen kysymys oli tammikuussa tuleva kansanäänestys siitä, mikä on avioliiton määritelmä ja kuka makaa kenenkin kanssa”, Rebane hymähtää.

Hallitukseen päässyt populistinen oikeistopuolue Ekre oli nostanut sukupuolirooleja ja vähemmistöjen asemaa koskevan äänestyksen ikään kuin koko maan kohtalonkysymykseksi.

Lisäksi pinnalla oli käytännössä hyvin vähäisen maahanmuuton ja pakolaisten vastustus. Taudin torjunnan miettiminen jäi vähemmälle.

Syksyllä toisen tartunta-aallon noustessa virolaisille esimerkiksi suositeltiin ulkomaanmatkailun välttämistä, mutta samalla purettiin matkustusrajoituksia.

Tammikuun puolivälissä hallitus kaatui, muttei koronan takia: pääministeripuolue keskustan edustajien epäiltiin sotkeutuneen Tallinnan satamakauppakeskuksesta paljastuneeseen korruptioskandaaliin.

Uuden hallituksen muodosti talous- ja arvoliberaalin Reformipuolueen johtaja Kaja Kallas.

”Pahemmastakin on selvitty”

Rain Kooli on seurannut koronatoimia ja -tunnelmia lahden molemmin puolin. Hänen mukaansa Viron strategia on ollut osin poukkoileva ja jälkijättöinen.

”Johtoajatus oli pitää yhteiskunta mahdollisimman auki, koska virolaiset ovat olleet kovilla rajoitusten talousvaikutusten takia”, Kooli sanoo.

Puhe kansakunnan sielusta on useimmiten yksinkertaistavaa yleistämistä, mutta Kooli myöntää virolaisten suhtautuvan kriiseihin hieman eri tavalla.

”Virossa länsi- ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion historia on vielä ohut, samoin pyrkimys ratkoa asioita säännöillä. Sopeutumiskyky on hyvä asia, mutta se voi olla myös tyhmänrohkeutta; ei koronaa tarvitse ottaa niin vakavasti, on tässä selvitty hengissä pahemmastakin.”

Niin sanottuja koronankieltäjiä ja heidän mielenosoituksiaan Virossa on katsottu silti yhtä lailla huvittuneesti kieroon kuin Suomessakin.

Rajattomuuden lyhyt historia

Viisumivapaus Suomen ja Viron välille solmittiin vuonna 1997 ja Viro liittyi EU:n jäseneksi vuonna 2004.

Hannele Valkeeniemi toimi Tallinnan Suomen-suurlähetystön lehdistövirkamiehenä 2015–2018, mutta sujuvasti viroa puhuva Valkeeniemi oli toiminut monenlaisissa suomalais-virolaisissa yhteistyöhankkeissa 1990-luvun alkupuolelta lähtien.

Hän korostaa, että tällä vuosituhannella Suomen ja Viron välille on vaivihkaa syntynyt uusi ylirajaisuus.

”Noin 10–15 viime vuoden aikana raja on lähes lakannut olemasta. Molemmin puolin voidaan käydä ristiin rastiin töissä, asua ja elää. Kärjistettynä kuvio menee niin, että virolaiset käyvät töissä Suomessa ja pitävät varsinaisen kotinsa Virossa. Suomalaiset ostavat tai vuokraavat Virosta kakkosasuntoja ja matkailevat tiheästi huoltamassa autoja, itseään tai vain nauttimassa vapaa-ajasta.”

Virolaisia asuu Suomessa noin 70 000, ja ainakin 20 000:n virolaisen arvioidaan käyvän Suomessa töissä. Tavallaan he ovat maan suurin näkymätön vähemmistö.

”Rajan sulkeminen oli katastrofi yhteen kasvaneelle talousalueelle ja ihmisille. Piti valita taas, mihin jää: tuli paluu neuvostoaikaan. Tilanteesta voidaan toipua nopeasti, mutta kyllä siitä haavojakin jää”, Valkeeniemi sanoo.

Raul Rebane muistuttaa, että Tallinnasta pääsee Helsinkiin normaalioloissa nopeammin kuin Tarttoon. Samoin helsinkiläiselle Tallinna on lähempänä kuin Savonlinna tai Jyväskylä.

Rain Kooli muistuttaa, että Suomi on toiminut usealle nuorelle sukupolvelle ”osana virolaista sosiaaliturvaa” – eli tarjonnut ansaintamahdollisuuksia, työtä ja toimeentuloa ilman että pitäisi vaihtaa kotimaata.

Järvi Lipasti toimii suomalais-virolaista kulttuuriyhteystyötä edistävän Tuglas-seuran kotoutus- ja koulutussuunnittelijana. Kun hän kysyy Virossa asuvilta suomalaisilta ja Suomessa asuvilta virolaisilta, mikä maassa on parasta, molemmat vastaavat vapaus.

”Se vain tarkoittaa heille eri asioita. Suomalaisille Viro on maa, jossa yhteiskunta ei rajoita, säätele eikä holhoa yksilöä. Virolaisille Suomi on maa, jossa yhteisö ei rajoita, säätele eikä holhoa yksilöä”, Lipasti kertoo.

Samaa mieltä on Raul Rebane.

”Meillä vapaus on vapautta kaikesta: sen rajoittaminen ja valtion rooli on pidettävä minimissä,” Rebane selittää.

Järvi Lipastin mukaan rajojen sulkeminen oli kuin muisto neuvostoajasta, jolloin muut määräsivät minne virolaiset saavat matkustaa. © Petri Mulari

Järvi Lipastin mukaan rajojen sulkeminen oli kuin muisto neuvostoajasta, jolloin muut määräsivät minne virolaiset saavat matkustaa. © Petri Mulari

Matkailijoita on vähitellen alkanut palata Tallinnan katukuvaan, mutta tungosta ei vielä ole edes perinteisissä turistikohteissa. © Petri Mulari

Matkailijoita on vähitellen alkanut palata Tallinnan katukuvaan, mutta tungosta ei vielä ole edes perinteisissä turistikohteissa. © Petri Mulari

Matkailu isompaa kuin maatalous

Matkailun Viroon tuoma raha on miljardeja euroja. Viron keskuspankin mukaan pelkkä suomalaisturismin osuus maan bruttokansatuotteesta on suurempi kuin koko maataloussektorin.

Siksi Virossa närästää, ettei Suomi tänä keväänä noudattanut EU:n vapaan liikkuvuuden periaatetta, joka on yksi unionin perusteista.

Suomessa matkustus- ja muihin rajoituksiin on paikoin suhtauduttu lähinnä ”ei haittaa, koska ei koske minua” -asenteella.

Virossa tällaiseen ei ole varaa, koska yhteiskunta elää kansainvälisyydestä.

Järvi Lipastin mielestä tilanne saattaa herättää virolaisissa myös traumaattisia muistoja neuvostoajasta, jolloin maa oli muiden käskemänä suljettu.

”Kolme vuosikymmentä on ollut tunne, että maailma on auki ja olemme vapaita – ja sitten se voidaan yhtäkkiä viedä. Jännitin itsekin kevään rajatarkastuksissa, pääsenkö yli ja onko kaikki kunnossa.”

Matkailu lahden yli päässee kunnolla vauhtiin ehkä heinäkuussa. Suomi vapautti maahan­tulon korona­rokotetuilta virolaisiltakin vasta juhannusviikolla. © Petri Mulari

Matkailu lahden yli päässee kunnolla vauhtiin ehkä heinäkuussa. Suomi vapautti maahan­tulon korona­rokotetuilta virolaisiltakin vasta juhannusviikolla. © Petri Mulari

Virossa toivoa, Suomessa synkistelyä

Sekä Raul Rebane että Lipasti nostavat koronaviestinnän yhdeksi suurimmista maiden eroista. Rebanen mielestä Suomen media ja hallitus kertoivat taudin edetessä tilanteen vakavuudesta viikkoja Viroa aiemmin.

Tosin varoittelu jäi Lipastin mielestä meillä päälle.

”Se vaikuttaa ihmisten jaksamiseen ja jopa mielenterveyteen, ja saattoi kuukaudesta toiseen jatkuessaan syödä viestin uskottavuutta. Ei kukaan jaksa pelätä loputtomiin”, Lipasti arvelee.

Eurobarometri eli kaikille EU:n jäsenmaiden kansalaisille tehtävä kyselytutkimus kartoitti maalis-huhtikuussa ihmisten tuntemuksia koronakriisissä. Virolaisilla päällimmäisenä oli toivo, suomalaisilla turhautuminen.

Lue myös: Vaivaako Tallinna-ähky? Suuntaa matkallasi upeaan Kadriorgin puistoon

Rajoitukset pois ja uutta kohti

Raul Rebanen mukaan pandemian esiin nostamat eettiset kysymykset – paljonko 85-vuotiaan isoäidin lisävuodet saavat niin sanotusti maksaa, kellä on oikeus kieltäytyä rokotuksesta, miten valtio saa rajoittaa yksilönvapauksia yleisen edun nimissä – ovat Virossa pitkälti vielä käsittelemättä.

Rain Kooli sanoo, että osa virolaisista ymmärtää Suomen toimintaa, vaikka he jäivät keväällä maahan jumiin eroon läheisistään. Osan oli epidemian hiipuessa vaikea käsittää, miksi Suomi rajoitti virolaisten kulkua lähes keskikesään asti.

Viron poliitikkojen mielestä Suomi toimi väärin jatkaessaan kategorisia matkustusrajoituksia maan lukuisista pyynnöistä huolimatta.

Raul Rebane pitää kuluvaa kesää ja loppuvuotta oleellisena siinä, miten tilannetta jatkossa hoidetaan.

”Ihmiset ovat eläneet kuin vankilassa, mutta virus on saatava sillä tavoin aisoihin, ettei se muodosta hengenvaaraa eikä jatkuvaa uhkaa. Uskon, että Suomen ja Viron suhteet palautuvat, mutta se vie aikaa. Viron oma työvoimapula ja nouseva palkkataso voivat sen sijaan muuttaa maiden työmarkkinoita.”

Myös Rain Kooli ja Järvi Lipasti arvelevat naapurussuhteiden elpyvän, kunhan tilanne normalisoituu. Lipastin mukaan kaikki ymmärtävät, kuinka tärkeitä Viro ja Suomi ovat toisilleen.

”Me olemme toistemme peilejä monissa asioissa. Kieli, kulttuuri, talous, matkailu, historia – kaikki se yhdistää. Molemmilla on muitakin naapurimaita, mutta Suomella ja Virolla on erityinen yhteys.”

Lue myös: Haikea päätös – Sikke Sumari luopuu rakkaasta NamiNamaste-majatalostaan Muhussa: ”En halua luovuttaa paikkaa kelle tahansa”

X