”Martti Ahtisaari uskoi nuoriin – ja siihen, että kaiken julman ja synkän takaa nousee valo” – Ystävä ja kollega Jussi Lähde muistelee presidenttiä
Martti Ahtisaari oli optimisti, joka kohtasi saman silmän tasalta niin osattomat kuin johtajat. Näin läheisesti presidentin kanssa työskennellyt ja myöhemmin ystävystynyt Jussi Lähde muistelee Ahtisaarta.
Presidentti Martti Ahtisaari (1937–2023) oli Suomen kymmenes presidentti.
Puhelimen toisessa päässä on hiljainen mies. Jussi Lähde toimi Martti Ahtisaaren (1937–2023) presidentinvaalikampanjan viestintätuottajana ja myöhemmin presidentin kanslian lehdistövastaavana.
Läheisesti työskennelleistä kollegoista tuli läheiset ystävät. Muistot vievät miestä, jonka oli tarkoitus vetäytyä kirjoittamaan Billnäsin ruukille.
”Toki uutinen on ollut odotettu, mutta kyllä se silti väkevästi pysäyttää”, Jussi Lähde sanoo.
Hänen mukaansa Ahtisaarta kosketti evakkoperheen lapsena erityisesti se, kun syyttään osattomaksi joutuneet ihmiset joutuvat kärsimään. Erityinen paikka Ahtisaaren sydämessä oli lapsille ja vanhuksille.
”Hän toi Nobel-puheessaan esiin näkemyksen, että jokainen maailman kriiseistä on sellainen, että niiden eteen pitäisi pystyä tekemään työtä. Luulen, että kaikki lähti hänen omista lapsuudenkokemuksistaan. Se oli leimallinen piirre.”
Jussi Lähde kuvaa Ahtisaarta optimistiksi, josta kertoo paljon se, että Mika Waltarin Feliks onnellinen oli hänen lempikirjansa. Presidentti oli kysynyt, että mitä jää jäljelle, jos ei usko ihmisen hyvyyteen.
”Hänellä oli tulevaisuuden usko siihen, että jokaisesta ihmisestä voi vielä sodan kauhujen jälkeenkin löytyä jotain hyvää, jonkinlainen anteeksiannon ja sovinnon säie. Vilpitön usko siihen, että kaikista vaikeuksista huolimatta maailma kulkee valoa kohti.”
Muutos vaatii vuosia aikaa
Martti Ahtisaari arvosti ihmisiä, jotka olivat valmiita antamaan periksi edustamiensa tahojen näkemyksistä ja ajatuksista, jotta on mahdollisuus luoda uusia, yhteisiä näkemyksiä. Ahtisaari tiesi, että ihmiset tarvitsevat ennen kaikkea aikaa oman ajattelunsa muuttamiseen.
Lähteen mukaan Ahtisaarta kritisoitiin presidenttikautensa aikana joistain avauksista ja työryhmien perustamisista, koska välittömiä aikaansaannoksia ei tule. Presidentti kuitenkin uskoi, että on tärkeä saada asioita julkisen keskustelun piiriin.
”Muutos vaatii monesti vuosia, jopa vuosikymmeniä. Aikojen kuluessa monet niistä asioista, joita hän lähti ajamaan, tulivat todeksi. Hänellä ei ollut koskaan ajatusta, että jotakin voisi tapahtua ilman, että se ottaa aikansa. Se piirre erotti hänet puoluepoliittisesta ajattelusta, joka on sidottu vaalikausiin ja aikakäsitykseen.”
”Hän keskusteli kaikkien kanssa”
Kahden väliset keskustelut Ahtisaaren kanssa ovat jääneet Jussi Lähteen rakkaimmiksi muistoiksi, oli sitten kyse 90-luvun alun öisistä bussimatkoista kesken vaalikampanjan tai ajasta sen jälkeen.
Presidentti oli Lähteen mukaan äärettömän kiinnostunut ihmisten henkilökohtaisista tarinoista ja ajattelusta.
”Hyvät tarinat saivat hänet nauramaan, hän rakasti tarinointia. Martti oli ihminen, joka osasi nauraa omille kömmähdyksilleen, ei niinkään muiden. Hän huomioi ja keskusteli kaikkien ihmisten kanssa.”
Ahtisaari vaihtoi diplomaattiuran politiikkaan, kun Suomi kärsi 90-luvun alkua kurittaneesta lamasta.
”Hän tuli kampanjoimaan laman keskellä ja katsoi saman silmän tasalta heitä, jotka olivat menettäneet lamassa kaiken, kuin kansainvälisiä yritysjohtajia ja politiikan merkkihenkilöitä. Hän piti ihmisten ajatuksia ja kokemuksia tasa-arvoisen tärkeinä.”
Kiuas pysäytti ajan
Tärkeitä rentoutumisen keinoja raskaan työn ohessa olivat musiikki ja sauna.
”Hän antoi kiukaan pysäyttää ajan. Jos aikatauluun oli merkitty mahdollisuus saunoa, oli aivan turha ajatella, että sen jälkeen samana päivänä voisi enää tapahtua mitään muuta”, Jussi Lähde muistelee.
Jos Ahtisaaren pitkän elämän ja monipuolisen uran ajalta pitäisi valita vain yksi asia, Lähde nostaisi esiin nobelistin kyvyn uskoa hyvään.
”Sen poikkeuksellisen tulevaisuuden uskon. Hän uskoi nuoriin ihmisiin, ja siihen, että kaiken julman ja synkän takaa nousee valo.”
