Mauri Kunnasta ei enää inspiroi oikeastaan mikään: ”Tunnen luissani, että en ehkä pysty tekemään isompaa hommaa enää”

Mauri Kunnas ajattelee olevansa marginaalissa, vaikka myytyjä kirjoja on maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa. Kunnas haaveilee ikuisuusprojektinsa toteuttamisesta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Mauri Kunnas

Mauri Kunnas ajattelee olevansa marginaalissa, vaikka myytyjä kirjoja on maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa. Kunnas haaveilee ikuisuusprojektinsa toteuttamisesta.
Teksti:
Jesse Raatikainen

Kirjailija Mauri Kunnas, 72, ja hänen luomansa lastenkirjat ovat Espoon Näyttelykeskus WeeGeen uuden näyttelyn aiheena. Koko perheelle suunnattu näyttely jää näyttelykeskukseen pysyvästi.

Kunnakselta on julkaistu tänä vuonna myös uusi Pippendorfin kirjavat kummitukset (Otava). Seura pääsi tutustumaan näyttelyyn Kunnaksen kanssa.

Miltä tuntuu olla näin rakastettu kirjailija, Mauri Kunnas?

”En tiedä olenko sellainen. En ajattele asiaa ollenkaan. Huomaan kyllä, kun menen hakemaan passia tai kauppaan, että ihmiset ovat minulle ystävällisiä. Nuoremmat eivät tunnista minua, mutta vanhemmat silloin tällöin kyllä.

On se tietysti kivaa, kun ihmiset ovat mukavia toisilleen. Kirjojeni kehumiseen olen suhtautunut niin, että ihmiset ovat vain kohteliaita. Kehunhan minäkin muitten kirjoja, vaikka en tykkäisikään niistä!”

Miltä tuntuu, kun kirjamessuilla on vuosittain valtavat jonot luoksesi?

”Se on ollut raskasta. Lähden siitä, että kaikkia pitäisi palvella, eikä kieltäytyä. Jos kävellessäni messuilla joku tulee pyytämään nimmaria, niin totta helvetissä kirjoitan ja piirrän kuvan kirjaan, vaikka ei olisi aikaa tai huvittaisi.

Ovathan he tuhlanneet rahojaan kuitenkin, kirjat ovat aika kalliita.”

Mauri Kunnaksen tytär, Noora Kunnas, on myös kirjailija. © Tommi Tuomi

Oletko haaveillut elämäntyönäyttelystä?

”En. Kotikaupungissani Vammalassa on herra Hakkaraisen talo. Se on aika mukava ja toimiva, puhtaasti lasten. Tampereella on Särkänniemessä Koiramäen eläinpuisto. Tosi hienon näköinen.

Ajattelin, kun olen kuitenkin espoolainen, että täällä päinkin voisi olla jotain. Kun mahdollisuus tarjoutui, niin tämähän on paikoista parhain.”

Kirjojasi on myyty yli kymmenen miljoonaa maailmanlaajuisesti. Saatko paljon fanipostia ulkomailta?

”Eivät ihmiset enää lähetä postia. Ensimmäisen Joulupukin aikaan kirjoja myytiin vielä Amerikkaan. Amerikkalaiset olivat aikamoisia palautteen antajia, ihmiset lähettivät kaikenlaista, tonttuja sun muuta.

Saksasta tulee jonkun verran, mutta myös Instagramin kautta. En ole siellä kovin aktiivinen – yritin olla, mutta väsyin siihen. Putinin sota jotenkin lopetti sen, että en ole siellä sen koommin. Siellä tuli palautetta ties mistä oudoistakin paikoista.

Maailma on niin hemmetin suuri, eikä tätä hommaa voi verrata esimerkiksi Muumeihin. Ne ovat isoja, minä marginaalissa.

Suomi on niin pirun pieni maa, jossa miljoonakin on jo paljon, mutta ei se välttämättä niin paljon ole. Richard Scarryn kirjoja on myyty yli sata miljoonaa.

Kaikki on niin suhteellista, että ei kauheasti kannata röyhistellä rintojaan.”

Yhdysvaltalaisilla on pinttynyt kuvitelma siitä, että Joulupukki asuisi Pohjoisnavalla. Miten he suhtautuvat siihen, että Joulupukki asuu oikeasti Suomessa?

”Amerikkalaisia on monenlaisia. Niille käy mikä vaan. Amerikkalaiset ovat hienoa kansaa, tykkään niistä. Se on laaja-ajatuksinen kansa, mielipiteitä löytyy joka lähtöön.”

Näyttelykeskus WeeGeehen on avattu Mauri Kunnaksen tuotantoon perustuva näyttely. © Tommi Tuomi

Mitkä teoksistasi ovat tehneet palautteen perusteella suurimman vaikutuksen lukijoihin?

”Palaute näkyy myyntiluvuissa aina. Kukaan ei tietenkään väkisin osta mitään, vaan taustalla on aina ajatus, että tuhlaan rahani tähän. Minusta se on hyvä palaute.

Koiramäen Suomen historia sai tavattomasti positiivista julkisuutta. Suomen Kansallisteatteri teki siitä jopa näytelmän. Koirien Kalevalasta on tullut paljon palautetta, Joulupukista pirusti.”

Kuinka kauan kirjan tekemisessä menee?

”Karkeasti arvioiden vuosi, ehkä kahdeksan kuukautta.

Nopeimmin olen tehnyt kirjan kolmessa kuukaudessa, se oli joku lyhyempi Tassulan tarinoista. Se oli todella raskasta, joka päivä töitä yhtä pötköä.

Nykyään on niin paljon kaikkea muuta. Kun tulee vanhemmaksi, hommaa tulee enemmän ja enemmän. Nytkin on kaksi animaatioprojektia puolittain menossa. Kaikki vie energiaa.”

Mitä animaatioprojekteja on suunnitteilla?

”Ei se kai salaisuus ole. Saakohan tästä puhua, en ole kirjoittanut mitään sen kieltävää sopimusta. Samu Sirkan joulutervehdys on tullut Norjan televisiosta joka vuosi, kuten meilläkin. Disney pisti ne omille kanavillensa ja samalla menetettiin toistuva, joka jouluinen juttu.

Norjassa päätettiin tehdä oma, Pohjoismaisten juttujen paketti. Suomesta pyydettiin mukaan seitsemän minuutin mittaiset pätkät Muumeista ja Joulupukista.

Joulupukki-osuus on tehty Kaksitoista lahjaa Joulupukille -kirjan hengessä, vähän samantyyppinen animaatio. Se tulee nyt jouluna.

Toisesta hankkeesta en voi puhua.”

Mauri Kunnas -näyttelyssä on useaan kirjaan perustuvia maailmoja. © Tommi Tuomi

Onko sinulla esikuvia?

”Kun piirsin enemmän, seurasin pilapiirtäjiä. Amerikkalaisia ja joitain brittiläisiä pilapiirtäjiä. Matkin heidän tyyliään, mutta lastenkirjoissa esikuvia ei ole.

Oma tyylini on ilmeisesti aika erikoinen, eikä verrokkia ole. Ehkä Richard Scarry on lähinnä, mutta hän oli paljon parempi. Scarry oli pirun hyvä, ihmiset eivät tajua kuinka hyvä hän yksinkertaisuudessaan oli.

Hyvien ystäviemme Sami Toivosen ja Aino Havukaisen Tatu ja Patu on samantyyppinen. Katselen joskus Samin piirtämistä. Puhumme usein viivoista, minkälaista viivaa tulee. Muita en juuri katsele.

Toisenlaisia juttuja, kuten Hesarin sarjakuvia seuraan koko ajan. Tykkään Jarlasta ja Jubasta. Tanskalainen Wulffmorgenthaler on pirun hyvä.

Eivät ne esikuvia ole. Olen aika itseriittoinen, katson joskus omia kuviani ja kuinka jotkut kirjat, kuten Kesä Koiramäessä tai Koiramäen lapset ja Näkki, ovat onnistuneet paremmin. Aarresaaressa on muutamia pirun hyviä kuvia.”

Mikä inspiroi sinua työssäsi?

”Ei enää oikeastaan mikään. Se on jopa ongelma, saatan innostua jostakin ja kolmen päivän jälkeen ajatella, ettei tuollaista viitsi tehdä.

Omat vanhat jutut, kuten Hui Kauhistus! inspiroi nykyään kovastikin. Rakastan kummitusmaailman mystiikkaa.

Tunnen luissani, että en ehkä pysty tekemään tuollaista isompaa hommaa enää. Tosin tuon historiakirjan jälkeen ajattelin, että teen vielä 1800-luvun historian, tuon Venäjä-ajan niin, ettei Venäjää niin paljon mainita siinä, mutta Putinin takia en viitsi tehdä sitä enää ollenkaan.

Olen käsitellyt 1800-lukua aika paljon, koska Koiramäki ja vaikka Ruuneperi on juuri sitä aikaa. Sekin on muuten aika hauska kirja, Koiramäen Martta ja Ruuneperi.

Olen tehnyt hirveästi kirjoja, eikä ne kaikki niin huonojakaan ole. On sellaisiakin mistä en välitä yhtään, mutta en viitsi muistella niitä.”

Aiotko jäädä eläkkeelle?

”En mielelläni lopeta kirjojen tekemistä kokonaan, mutta en yritä tehdä enää niin isoja kirjoja.

Tällä hetkellä ajattelen, että viimeisin kirjani Pippendorfin kirjavat kummitukset on juuri sopivan kokoinen. Kun vaimo on nykyään eläkkeellä, väritellään näitä yhdessä ja tulosta tulee nopeasti, kun lähdetään liikkeelle.

Ikuisuushaaveeni on tehdä Piitlesille jatkoa, joka jatkaisi siitä mihin edellinen jäi. Viime kesänä luin jälleen kerran Beatlesin vuotta 1963. Se sarjakuva on helvetin iso työ.”

Mauri Kunnas ja tytär Noora Koiramäki-muraalin edessä.  © Tommi Tuomi

Lue myös: Mauri Kunnas ei lukenut tyttärilleen kirjojaan, silti he seurasivat isänsä jalanjälkiä – Noora Kunnas omasta kirjailijan urastaan: ”Ihmiset vertaavat – mietin, kirjoittaisinko salanimellä”

Oletko katsonut Peter Jacksonin tuoreen Beatles-dokumentin, kahdeksan tuntia kestävän Get Backin Disney Plussalta?

”Kyllä, se oli todella upea. En ole kahteen kertaan katsonut, mutta saatan katsoa joku päivä. Se antoi toisenlaisen kuvan ja näytti millaisia tyyppejä he ovat, koska siinä oli niin paljon ihan vain olemista.

Näki, miten he juttelevat ja millaista se touhu on. McCartney soitti koko ajan, aina rämpytteli uutta. Lennon oli vähän laiskempi ja Harrison jurputti, mutta soitti kuten kunnon työläinen.”

Kuka on lempibeatlesi?

”Lennon/McCartney. En osaa sanoa. Lennon on rehellinen, varmaan joillekin aika ikävä, toisille erittäin mukava tyyppi. Varmaan vähän liiankin rehellinen. McCartney on showmies ja empaattinen tyyppi. Lennon ei ole.”

Mikä on suosikkilevysi The Beatlesilta?

”En osaa sanoa. Olen kuunnellut niitä ihan loppuun, enkä enää välitä monistakaan. Jos koko levy täytyy kuunnella, niin valitsin Rubber Soulin. Sgt. Pepper Loney Hearts Club Band ja Beatles for Sale ovat hyviä. Helpistäkin tykkäsin.”

Entä Revolver?

”Se ei auennut minulle täysin, vaikka monet valitsevat Revolverin. Se ei ole minun juttuni. Se voi johtua henkilökohtaisista asioista, mitä niihin aikoihin liittyy. Siinä on niin ankeita biisejä, kuten Eleanor Rigby ja For No One, jotka ovat pirun hienoja, mutta niin murheellisia.”

Mauri Kunnaksen tuotantoon perustuva näyttely on Näyttelykeskus WeeGeessä pysyvästi. Näyttelyyn on suunnitteilla pieniä muutoksia aina aika-ajoin. © Tommi Tuomi

Urasi on monipuolinen, mutta moni tuntee pääasiassa vain lastenkirjoista. Harmittaako se koskaan?

”Ei oikeastaan. Toivon, että olisin tehnyt enemmän sarjakuvia. Toisaalta olen aina ollut aika kaupallinen.

Olen tehnyt mitä olen halunnut, mutta miettinyt kannattaako. Kannattaako tuhlata aikaa tähän, jos kukaan muu ei tätä halua? En silti voi tehdä mitään vain menestyksen vuoksi, minun pitää välittää siitä mitä teen.

Oma laiskuuteni harmittaa. Olisin pystynyt tekemään vielä enemmän, mutta olen niin mukavuudenhaluinen! Joku sanoo, että olethan tehnyt hirveästi, mutta aikaa on ollut 40 vuotta.”

Mistä omasta teoksesta olet ylpein?

”Olen ylpeä ehkä kaikista. Koiramäki-sarja on hyvä. Koiramäen Suomen historia oli aika onnistunut juttu. Piitles-sarjakuvasta tykkään myös. Joulupukista.

Pari vuotta sitten oli korkeat odotukset, kun tein Joulupukin joululoman. Ajattelin, että siitä tulisi hieno kirja. Paino ja prosessi pilasi sen jotenkin, värit eivät tulleet sellaisiksi kuin olisin halunnut. Niin käy kyllä aika usein, sitä saa mitä tulee.

Seitsemän koiraveljestä on maalauksellisin. Varsinkin suomalaista taidetta kopioin paljon ja katson mitä muut ovat tehneet. Eivät ne ole suoria kopioita, mutta elementit ovat samat. Olen katsonut esimerkiksi, kuinka sumuinen metsä tehdään.

Vesivärit ovat vähän hankalia, kun en ole mikään taiteilija. Poimin usein varsinkin Koiramäkeen vanhoista suomalaista kultakauden maalauksista kohtia ja katson, miten vaikka ruohikon reuna on tehty tai miten kiven aluskasvillisuus kasvaa. Tätä teen häpeilemättä.”

Etkö koe olevasi taiteilija?

”En oikeastaan. Olen piirtäjä. Kyllä joskus mietin, varsinkin kun katson Seitsemän koiraveljeksen kuvia, että tämä on oikeastaan aika hieno. Varsinkin, kun niistä tehdään esimerkiksi kalentereita ja kuva irrotetaan johonkin eri paikkaan. Onhan niissä hienoja kuvia, mutta niin kuin aina sanon, niin määrä korvaa laadun. Hah. Toisen luokan kuvaa tulee paljon, mutta joskus tulee jotain hyvääkin.”

Mauri Kunnas ja Noora Kunnas

Mauri Kunnas löysi hiljattain kotoaan vanhan VHS-nauhan, joka oli nauhoitettu täyteen mainoksia. Hän oli joskus sanonut pitävänsä mainoksista, ja tarkkakorvainen tytär Noora oli tallentanut niitä joululahjaksi. © Tommi Tuomi/Otavamedia

X