Ministeri Aino-Kaisa Pekonen tunnustaa: ”Ikäihmisten eristäminen on tuntunut tosi vaikealta”
Koronakevät vei sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen työvuoroon, jossa ei laskettu tunteja. Nyt kun tilanne on valoisampi, hän odottaa jo lomaa ja sitä, että pääsee viettämään aikaa myös läheistensä kanssa.
Aino-Kaisa Pekonen valitsi Vasemmistoliiton, kuten vanhempansakin. Eriarvoisuuden vähentäminen tuntuu tärkeältä tavoitteelta. Kuva: Pekka Nieminen/Otavamedia
Aino-Kaisa Pekonen (vas.) nousi sosiaali- ja terveysministeriksi noin vuosi sitten, jolloin pandemiasta ei ollut aavistustakaan.
”En osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea tämä tehtävä tuo tullessaan. Päivät ovat olleet todella pitkiä etenkin koronakriisin myötä. Kriisin alkuvaiheessa ei ollut minkäänlaisia työaikoja, ei arjen eikä pyhän osalta, eikä myöskään kellon osalta. Jälkikäteen olen ihmetellyt, miten jaksoin. Kriisitilanteessa kuitenkin jostain saa voimia”, ministeri Aino-Kaisa Pekonen kertoo.
Tällä hetkellä koronatilanne näyttää Suomessa varsin valoisalta, sillä poikkeustoimien vuoksi tauti ei ole päässyt leviämään laajasti.
”Olen tosi iloinen siitä, että suomalaiset on ottaneet tilanteen vakavasti ja toimineet suositusten mukaan. Sen ansiosta voimme nyt elää vähän vapaammin. Toki hyvällä selviämisellä on hintansakin, kun olemme tehneet rajuja rajoittamistoimia. Jälkihoidosta pitää huolehtia sosiaalisesti kestävällä tavalla”, Pekonen miettii.
Ministeri pitää nyt olennaisimpina asioina työssään varautumista taudin toiseen aaltoon sekä ihmisten toimeentulon turvaamista, joka kuuluu hänen vastuulleen kriisitilanteissa.
Ei enää hallittavissa
Kuluneen kevään vaikein hetki Aino-Kaisa Pekoselle oli se, kun nähtiin, ettei tauti ollut enää kansainvälisesti eikä Suomen sisällä hallittavissa. Hallitus piti kiinteästi yhteyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen, joka teki jatkuvasti tilannearvioita.
”Kun tartuntaketjut levisivät jo niin, ettei niitä kaikkia pystytty enää tunnistamaan, oltiin epidemiatilanteessa ja jouduttiin poikkeustoimiin. Jälkikäteenkin ajatellen poikkeusolojen julistaminen, perusoikeuksien rajoittaminen ja Uudenmaan eristäminen tapahtuivat oikeaan aikaan”, hän miettii.
Pekosen omassa arjessakin Uudenmaan eristäminen näyttäytyi heti, sillä hän asuu perheineen Kanta-Hämeessä, Riihimäellä.
”Kun lähdin sinä päivänä töistä kotimatkalle, niin sulku oli jo pystytetty Uudenmaan rajalle.”
”Tsemppiä päivään”
Epidemian alkuvaiheessa Aino-Kaisa Pekosen työpäivät saattoivat venyä iltaan. Vaikka hän lähti kotiin nukkumaan, niin puhelinneuvotteluja saatettiin käydä yötä myöten.
Perheen kanssa tuskin ehti vaihtaa kuulumisia, sillä ministeri saattoi tulla kotiin vasta miehensä Henri Pekosen ja poikiensa Väinön ja Unton jo nukkuessa, ja lähteä töihin niin aikaisin, ettei kukaan ollut vielä herännyt.
Perheen esikoinen, Toivo, on jo aikuistunut ja muuttanut pois kotoa.
Eräänä myöhäisenä iltana pojista keskimmäinen, tänä keväänä valkolakin saanut Väinö, muisti äitiään ruutupaperille kirjoitetulla lapulla: ”Tsemppiä päivään, hyvin pärjäät tänäänkin”.
”Kun heräsin seuraavana päivänä, katsoin, mikä lappu tuolla pöydällä on, ja viesti liikutti minua. Tämä tapahtui koronakiireiden ollessa kovimmillaan, perjantaina 13. maaliskuuta”, Aino-Kaisa Pekonen muistaa.
Nuorin perheen pojista, Unto, on päättänyt juuri peruskoulun, ja hän on jo kysellyt äidiltään, milloin pääsee taas futista pelaamaan.
Kotijoukkoihin kuuluu myös kolme espanjanvesikoiraa ja kaksi kiinanharjakoiraa; kaiken kiireen keskellä niistä on ollut iloa.
”Tykkään lenkkeillä koirien kanssa, silloin saan aivot narikkaan. Pahimman koronakriisin aikaan oli kyllä usein siellä koiralenkilläkin handsfree korvalla, ja juttelin samalla työasioita.”
Toinen keino rentoutumiseen on lukeminen, esimerkiksi Camilla Läckbergin dekkarit kuuluvat ministerin lempikirjoihin. Ministeri on onnekseen hyvä nukkumaan.
Samaa mieltä suunnasta
Aino-Kaisa Pekosen mieleen on kuluneesta keväästä jäänyt mukavana asiana se, että hallitus oli yhtenäinen tiukoissa paikoissa, kuten silloin, kun piti ottaa valmiuslaki käyttöön.
”Oppositiokin yhtyi hallituksen linjaan. Oli selvä yksimielisyys siitä, että halutaan suojella elämää ja riskiryhmiä, ja että tarvitaan poikkeuksellisia rajoittamistoimia. Kaikki tapahtui uskomattomassa yhteishengessä, ja se yllätti, kuinka nopeasti Suomi saatiin kiinni.”
Poikkeustilan ja Uudenmaan eristämisen avulla saatiin koronavirustaudin leviämistä hidastettua ja terveydenhuollon toiminta turvattua.
”Etulinjasta hoitajilta on tullut koko ajan viestiä, että teho-osastoilla tautitilanne on pystytty hallitsemaan. Kapasiteetti on riittänyt ja suojavarusteet–joista on kevään aikana kovasti puhuttu–eivät loppuneet sairaaloista”, Aino-Kaisa Pekonen muistuttaa.
Suojavarusteista oli kuitenkin ainakin kotihoidossa paikka paikoin pulaa.
Suuri suojaintarve yllätti
Toinen kova paikka kevään aikana oli se, että Huoltovarmuuskeskuksen suojainhankinnat eivät onnistuneet odotetusti, eikä suojavarusteiden varastoja saatu täydennettyä. Tätä ratkottiin ja puitiin koko kevään ajan.
Pekosen mukaan suojainhankintojen osalta tilannetta oli alkukeväästä todella hankala ennustaa.
”Suojavarusteiden kulutus oli paljon suurempaa kuin se oli ollut missään muussa epidemiassa”, Aino-Kaisa Pakonen sanoo.
Nyt suojainvarustetilanne on hyvä suurten tilausten ja kotimaisen tuotannon alkamisen myötä. On perustettu myös maan sisäinen uusi Log5-ryhmä, joka koordinoi keskenään varusteita.
”Jos esimerkiksi HUSin alueella on pulaa, niin rauhallisemman tautitilanteen alueelta, esimerkiksi Pirkanmaalta, voidaan antaa suojaimia. Tämä on todettu toimivaksi.”
”Meillä on paljon osaamista, ja jos kotimaassa haluttaisiin aloittaa rokotetuotanto, sekin on periaatteessa mahdollista.”
Huoltovarmuuskeskus sai toukokuussa myös hankintaesityksen runsaista, 100 miljoonan euron suojavarustehankinnoista, joilla varaudutaan taudin toiseen aaltoon.
Rokotetta koronavirustautia vastaan odotetaan kuumeisesti. Suomi tukee Pekosen mukaan kansainvälistä ja kansallista rokotetutkimusta.
”Suomi on aktiivinen koronavirusrokotteeseen liittyvän tutkimuksen seurannassa. Meillä on paljon osaamista, ja jos kotimaassa olisi mahdollisuus ja haluttaisiin aloittaa rokotetuotanto, sekin on periaatteessa mahdollista”, Pekonen arvioi.
”En valinnut puoluetta vanhempieni takia, mutta on helpottanut perhesopua, kun olemme kaikki samassa puolueessa”, Aino-Kaisa Pekonen lohkaisee. Kuva: Pekka Nieminen/Otavamedia
Ulkonakin voi tavata
Aino-Kaisa Pekonen on itse taustaltaan lähihoitaja, ja hän on hoitanut vanhuksia terveyskeskuksen vuodeosastolla. Ikäihmisten eristäminen muista oli hänelle erityisen raskas päätös.
”Ikäihmisten eristäminen on tuntunut tosi vaikealta, vaikka se on ollut äärimmäisen tarpeellista ja välttämätöntä, koska he kuuluvat riskiryhmään”, Pekonen kuvaa.
Omia isovanhempiaan, 89-vuotiaita mammaa ja pappaa Pekonen on käynyt tapaamassa ulkosalla.
”He asuvat Riihimäellä kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, ja olen käynyt välillä koirien kanssa iltalenkillä vaihtamassa kuulumisia heidän parvekkeensa alla. Se on ollut tärkeää puolin ja toisin.”
Kun Väinö pääsi ylioppilaaksi, koko suku uskaltautui vihdoin pihakahveille Pekosille.
”Oli tärkeää kaikille, että isovanhemmatkin uskalsivat tulla, ja pääsimme viettämään yhteisen juhlahetken aurinkoisella pihalla turvavälit säilyttäen.”
Huolta hoitajien arjessa
Koronaviruspandemian aikana Aino-Kaisa Pekonen on kokenut hoitajataustansa vuoksi empatiaa terveydenhuollon henkilöstöä kohtaan.
”Se on muutenkin raskasta ja vaativaa työtä, jossa kannetaan vastuuta ihmisten terveydestä ja elämästä. Korona-aikana myös ihmisten huoli terveydestään on näyttäytynyt uudella tavalla hoitajien arjessa.”
Pekosella on paljon tuttuja ja ystäviä hoitoalalla eri yksiköissä, myös koronapotilaita hoitamassa.
”Kyllä sieltä on tullut paljon tsemppaavaa viestiä, on oltu tyytyväisiä siihen, että olemme pystyneet turvaamaan terveydenhuollon kantokyvyn. Sairaaloissa oli varauduttu suurempiin potilasmääriin kuin mihin päädyttiin.”
Pekosen äiti on sairaanhoitaja, joten sitäkin kautta on tullut tietoa kentältä. Tällä hetkellä huolta herättää se, että esimerkiksi diabetes- ja reumapotilaat peruvat ei-kiireellisiä terveydenhuollon aikoja pelätessään koronavirustartuntaa, ja tästä seuraa kasvavaa hoitovelkaa.
Kesäloma haaveissa
Työlään poikkeuskevään päätteeksi Aino-Kaisa Pekonenkin odottaa nyt kesälomaa ja yhdessäoloa läheistensä kanssa. Läheisiin lukeutuvat miehen ja lasten lisäksi myös omat vanhemmat ja kaksi veljeä –toisen heistä moni suomalainen tietää, hän on näyttelijä Aku Hirviniemi.
Näkyikö jo lapsina, että Akusta tulisi näyttelijä?
”Kyllä hän on aina ollut vähän erikoinen, kaikella rakkaudella”, Pekonen nauraa ja kertoo myös saaneensa veljeltään tukea ministerin pestin tuomaan julkisuuteen.
”Ja Akun tekemille koronavideoille on tullut naurettua”, hän lisää.Kesällä Pekosen perhe ehtinee myös mökilleen Puumalaan, Saimaan saareen. Mökillä olo on ministerille ihanaa rentoutumista. Toistaiseksi se on ollut harvinaista herkkua.
Muihin suunnitelmiin kuuluu se, että Pekonen aikoo rakennuttaa pihalleen pienen kasvihuoneen.
”Se on vielä suunnitteluvaiheessa, sen avulla saan myös ajatuksiani vähän muualle.”