Muusikko Timo Tyrväinen ja laulajatytär Nia Chailin uskovat Jane Fondan mottoon: ”Good enough is good enough”

Taljanka-yhtyeen perustajajäsen Timo Tyrväinen, 68, ja muusikkotytär Nia Chailin, 35, kertovat musiikin tärkeydestä Seuran Meidän kesken -haastattelussa.

Muusikko Timo Tyrväinen:

”Nian musikaalinen herkkyys näkyi jo pienenä. Muistan kun harjoittelimme aika dramaattista Imarme-kappaletta, hän suorastaan syöksyi pitämään kiinni vaimoni Anjan jalasta. Jokin siinä biisissä kosketti pientä lasta.

Oopperalaulaja-isäni Veikko Tyrväinen oli eräänlainen oopperamaailman Tauno Palo. Ihan niin kuin Nian lapsuudessa, minunkin lapsuudenkodissani oli aina musiikkia. Ensin pakollisia pianotunteja, sitten sain Beatles-huumassa kitaran. Musiikki ja esiintyminen ovat aina olleet elämässäni luontevasti läsnä.

Isän vuoksi on mieleeni syöpynyt ajatus, että hyviä laulajia on paljon, mutta niitä, jotka oikeasti koskettavat, on harvassa. Isän mielestä olisin äänellisesti saattanut olla jopa lahjakkaampi kuin hän.

Temperamenttinsa takia hän oli vaikea isä, mutta siitä samasta syystä oopperalavan räjähtävä valtias. Minun oli pakko hioa itsestäni särmiä, jotta voin asua isäni kanssa saman katon alla. Se oli selviytymisstrategiani.

Kai minä jo teini-ikäisenä tajusin, että tasaisella luonteella ei oopperalavoja valloiteta. Oli siis ihan selvää, että minulta puuttui jotain olennaista siitä, mikä teki isästäni ainutlaatuisen. Näin myös sen hirvittävän paineen mikä hänellä oli.

Muistan kun kerran heräsin yöllä kolinaan ja löysin isäni keittiöstä ryystämässä piimää, johon hän oli sekoittanut puolukoita. Isä ei saanut nukuttua. Vastuu tulevasta ensi-illasta painoi. Isä sanoi tuskaisena, että hänen oli pakko onnistua. Jos hän epäonnistuisi pääroolissaan, siitä kärsisi koko oopperatalo. Ei minulla ollut mitään hinkua sellaiseen mankeliin.

Laulajat ja muusikot pyrkivät usein täydellisyyteen ja ovat itselleen armottomia.

Laulajat ja muusikot pyrkivät usein täydellisyyteen ja ovat itselleen armottomia. Perheeni naisille olenkin aina hokenut Jane Fondan mottoa: good enough is good enough.

Minulla on kaksi minää: ekonomisti-minä ja muusikko-minä. En ole koskaan joutunut valitsemaan identiteettieni välillä. Perustimme Anjan kanssa Taljankan keväällä 1975, juuri kun olin päässyt töihin Suomen Pankkiin.

Työurallani olen saanut nähdä valtavasti maailmaa ja mahdollisuuden vaikuttua maailman musiikista. Olen ollut muun muassa kahteen kertaan töissä OECD:ssä eli Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä Pariisissa.

Pariisista onkin tullut vuosien saatossa toinen kotikaupunkimme. Lapsuuden perheeni reissasi maailmalla isän esiintymisten mukana ja sama perintöä olen jatkanut oman perheeni kanssa. Suuri iloni on, että Taljanka on älyttömän hyvässä iskussa tänä päivänä. Olemme tekemässä uutta musiikkia ja pidämme 45-vuotisjuhlakonsertin helmikuussa Savoyssa.

Olen ylpeänä seurannut myös Nian ja hänen miehensä tekemisiä maailmalla. Isham usein sanoo minulle, että Nia is the boss. Se täytyy kyllä myöntää, että itsepäinen Nia on – se on ihan selvästi äidin perintöä.

”Perheeni naisille olenkin aina hokenut Jane Fondan mottoa: good enough is good enough”, Timo Tyrväinen sanoo. Tytär Nia Chailin on omaksanut isänsä neuvon. Pekka Nieminen / Otavamedia

Muusikko Nia Chailin:

”Muistan tosi hyvin, kun pikkutyttönä kuulin vanhempieni esittävän Imarme-kappaleen ensimmäisen kerran. Olin hyvin vaikuttunut, kappale oli minusta tosi dramaattinen. Juoksin äidin jalkoihin kesken biisin tarkoituksenani varmaan pelastaa hänet.

Lauloin jo pienenä paljon. Kahdeksanvuotiaana tein laulamisen lisäksi dubbauksia Ylen piirrettyihin. Koulussa musiikkinumeroni oli aina kymppi. Kävin Suomessa ranskalaisen koulun ja yläasteen olin Kruununhaan yläasteen musiikkiluokilla.

Isällä ja Taljankan musiikilla on aina ollut suuri vaikutus minuun. Muistan, kun olin 10-vuotias ja harjoittelin Aladdinin Se on kuin yö -kappaletta ranskaksi. Harjoittelin sitä tosi paljon, ja jossain vaiheessa isä tuli sanomaan, että lauluni kuulosti kauniilta. Isän kommentti merkitsi minulle valtavasti, olinhan harjoitellut laulua sydänverellä.

Olen aina tykännyt laulaa kaikenlaista musiikkia, myös suomenkielistä. Olen ollut muun muassa Pikku G:n taustalaulajana ja 15-vuotiaana olin Tapani Kansan kiertueella vierailevana solistina.

Aloitin Pariisissa musiikin opiskelun vuonna 2009. Pääsin opiskelemaan American School of Modern Musiciin ja olin siinä vaiheessa erikoistunut aika paljon jazz-laulamiseen. Soolourani alkoi sinä vuonna – julkaisin silloin esikoissingleni. New York Film Academy järjesti Pariisissa pääsykokeet. Pyrin ja pääsin, ja muutin sen myötä New Yorkiin. Se koulu oli huippupaikka. Koulutustaso oli jotain ihan käsittämätöntä!

Olen kasvanut maailmalla. Rakastan Ranskaa ja yli kaiken Pariisia, ihan niin kuin isänikin. Pariisi on toinen kotikaupunkini, mutta aviomieheni myötä myös Marokosta on tullut toinen kotimaani. Mieheni Isham Jons on marokkolais-suomalainen musiikintuottaja, jonka kanssa teen lähestulkoon kaiken.

Rakastan Marokon eksoottisuutta, Saharan hiekkaa ja niitä uskomattomia maisemia! Musiikki on ehdottomasti universaali kieli. Esimerkiksi arabiankieliset pop-kappaleeni ovat herättäneet huomiota Marokon lisäksi esimerkiksi Saudi-Arabiassa ja Egyptissä.

Isä on aina ollut innoissaan kaikesta mitä teen. Yhteydenpito ympäri maailman on nykyään helppoa, eikä meidän tarvitse olla sen vuoksi hirveän huolissamme toisistamme.

Olen itseäni kohtaan joskus tosi armoton. Olen lähiaikoina tekemässä uutta musiikkivideota ja tiedän olevani kuvausten suhteen joskus aika perfektionisti. Ensi vuoden puolella toivon myös, että saan julkaistua esikoislevyni, jonka haluan tietysti olevan mahdollisimman hyvä.

Yritän pitää mielessäni myös isäni neuvot. Hän on aina kannustanut meitä lapsia olemaan avoimia ja suhtautumaan tilanteisiin positiivisesti.

Hymy auttaa maailmalla. Uskon isän sanaan, ja Jane Fondan mottoon, että omana itsenäni olen tarpeeksi riittävä.”