Näyttelijä Tatu Sinisalo lähti Amerikkaan rakkaansa rohkaisemana
Syvissä vesissä uinut näyttelijä Tatu Sinisalo heittäytyi rohkeasti suhteeseen, joka vei pian Los Angelesiin. Siellä hän juhlisti rakkautta ja kosi puolisoaan.
© Jonne Räsänen
Näyttelijä Tatu Sinisalo tapasi kihlattunsa Suvin kesällä 2021. Kesän mittaan hän tajusi, että tässä on superhieno tyyppi. Ensikohtaaminen parin välillä oli itse asiassa tapahtunut jo neljä vuotta aiemmin Oopperatalolla, mutta molemmat olivat unohtaneet sen.
”Minulla oli vaikea parisuhde takana, ja otimme aluksi suhteessa aika hitaasti. Yhteys ja tunne välillämme oli kuitenkin heti vahva, joten uskalsin heittäytyä suhteeseen”, Tatu Sinisalo kertoo.
Villi länsi now or never
”Suvi on toiminut kymmenen vuotta balettitanssijana Oopperalla ja opiskellut journalismia Yhdysvalloissa. Se antoi vähän vauhtia omille urasuunnitelmilleni, ja lopulta lähdimme yhdessä Los Angelesiin helmikuussa 2022.
Tuntui, että siitä alkoi ihan uusi sivu elämässä. Koronarajoitteita ei ollut siellä enää juuri nimeksikään, ja sain yhtäkkiä elämäni takaisin.
Pian alkoi tapahtua. Kolmessa kuukaudessa sain oman agentin, stipendin näyttelijäntyön kouluun ja ensimmäiset työtarjoukset. Suvi sanoi silloin, että tuollaista ei tapahdu noin lyhyessä ajassa koskaan. Olin pitkään hakenut stipendejä, mutta ne eivät olleet syystä tai toisesta osuneet kohdalle.
Hullulta tuntunut päätös lähteä Jenkkeihin tuntui yhtäkkiä mitä luontevimmalta Suvin kanssa, ja olihan hän jo asunut siellä osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
Olin täyttämässä 30 vuotta ja ajattelin, että kun ei vielä ole lapsia tai asuntolainaa, villi länsi on now or never. Nyt odotan työviisumia kolmeksi vuodeksi.
Minulla on myös Euroopassa agentti, Diamanda Management, josta on tullut castingeja elokuva ja tv-tuotantoihin Briteissä, Saksassa ja Pohjoismaissa.”
Sormus rikkaiden pensaista
”Menimme kihloihin Losissa ollessamme. Ukrainan sota oli juuri syttynyt, ja tuntui ensin oudolta juhlistaa sellaisena aikana. Mietin, että vihan lietsonta ei ole koskaan selättänyt vihaa, vain rakkaus voi tehdä niin. Siksi mikä tahansa hetki juhlistaa rakkautta on oikea. Ehkä siksi tuntui lopulta niin oikealta mennä tunne edellä.
Kosin Suvia Laurel Canoynin Hillseillä. Suvin veli oli myös siellä viettämässä kolmikymppisiään, ja olimme upeassa kartanossa, jossa oli uima-altaat ja kaikki.
Fiilis nousi ja lähdimme käymään kävelyllä Suvin kanssa. Solmin kävelyllä Suvilta salaa rikkaiden ihmisten pensaista ja villikukkasista sormuksen, joka on nyt kuivattuna ja säilöttynä tallessa.”
Amerikan aksenttia etsimässä
”Olen käynyt aksenttivalmentajalla, ja amerikanenglannin aksentti alkaa nyt löytyä, mutta se pitää hioa vielä timanttiinsa. Olin jo kärkikahinoissa yhdessä Netflix-tuotannossa. En halua, että työt jäävät aksentista kiinni.
Losissa olin American Arts Film & Television Academy -koulussa, jonne sain puolen vuoden stipendin. Vuoden koulu Jenkeissä maksaa yli kymppitonnin tai moninkertaisesti enemmänkin.
Hinta ei kuitenkaan korreloi tason kanssa. Jotkut koulut ovat vain rahantekokoneita. Losissa samoilla tunneilla voi opiskella Netflix-tähtiä. Yhdellä kurssilla oli Stranger Things -sarjasta tuttu David Harbour.
Asenne työhön on hyvin nöyrä ja ihmisten halu kehittää itseään todella ihailtavaa. Koulupaperit tai tähteys eivät tee taiteilijaa. Uteliaisuus, uuden oppiminen ja teot tekevät.
Olen pitänyt Suomessa yksityistunteja siitä, mitä olen oppinut Losissa. Kameranäyttelemistä ei oikein opeteta Suomessa, vaikka se on niin eri juttu kuin näytteleminen teatterissa. Tunneilleni voi tulla kuka vain tasoon ja kokemukseen katsomatta, mutta mukana on ollut myös pitkän linjan ammattilaisia.”
”En halua pienentää itseäni uuden edessä”
”Lähdemme takaisin Jenkkeihin toukokuussa, jos saamme viisumit ajoissa. Suomessa teen tässä välissä Priscilla-musikaalia, johon hyppäsin mukaan lyhyellä varoitusajalla. Se sopii minulle. Menen juttuihin pää edellä ja tahdonvoimalla. En halua pienentää itseäni uuden edessä.
Tulevaisuuden suunnitelmat tuntuvat nyt todella valoisilta, mutta olin aika syvissä vesissä korona-aikana. Minulla diagnosoitiin silloin vakava masennus ja kävin vuoden verran terapiassa.
Vaikka valmiita ihmisiä meistä tulee tuskin koskaan, terapia auttoi ja koin jo silloin vahvasti, että näistäkin jutuista kannattaisi kaikkien puhua ääneen.
Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa elämästä kiinni ja muuttaa kurssia.”