Kekseliäs tapa opettaa suomea ulkomaalaisille lasten tapaan – Nyt menetelmällä autetaan ukrainalaisia
Lapsi oppii puhumaan kuuntelemalla ja toistamalla. Samaan pyritään Toisto-menetelmällä, jonka käyttöön Hanna-Leena Saavalainen opastaa vapaaehtoisia suomenopettajia.
Hanna-Leena Saavalainen iloitsee siitä, miten paljon uusia Toisto-ryhmiä kuluneen vuoden aikana on perustettu. Toisto-ohjaajat tekevät työtä sydämellään. Se innostaa Saavalaistakin työssään. © Tommi Tuomi
Suomeen tuli valtavasti turvapaikan hakijoita vuonna 2015 ja virallisille kielikursseille ei mahtunut kuin murto-osa tulijoista. Tuolloin Helsingin yliopistossa kehitettiin Toisto-menetelmä, jolla kuka tahansa suomea osaava voi opettaa suomea ulkomaalaisille. Yhteistä kieltä ei tarvita.
”Toistamalla opitaan kieltä lasten tapaan: kuunnellaan puheen rytmiä ja matkitaan sanoja pelkäämättä virheiden tekemistä”, kertoo Toistetaan yhdessä -hankkeen koordinaattori Hanna-Leena Saavalainen.
Hänen mukaansa perässä toistamalla oikeasti opitaan. Sen avulla vähitellen löydetään kaoottisesta puhemassasta yksittäisiä kielen sanoja.
”Kuunteleminen ja kuullun toistaminen on Toisto-metodin A ja O.”
Toisto-tuokioita voi vetää kuka tahansa suomea osaava, sillä Helsingin yliopiston kehittämä opetusmateriaali on vapaasti käytössä netissä suomenkielisanootervetuloa.fi-sivuilla.
”Siellä on jokaisen opetustuokion käsikirjoitus ja tuokioon liittyvät opetuskuvat, jotka voi tulostaa sieltä. Toisto-ohjaaja voi myös katsoa sivuilta näytevideoita kielenoppimistuokioista.”
Poissaolo ei sekoita oppimista
Toisto-ryhmissä edetään rauhallisesti. Jokainen opetustuokio on aiheiltaan oma kokonaisuutensa. Ensin käydään läpi nollatuokiot. Ne ovat opetusta, jossa nimen mukaisesti aloitetaan nollasta eli oppijalta ei vaadita aikaisempaan suomen kielen osaamista.
Nämä opetustuokiot voi käydä läpi missä tahansa järjestyksessä, eikä poissaolo haittaa seuraavalle kerralle tulemista. Ensimmäisessä vaiheessa opitaan fraaseja ja sanastoa: kuka sinä olet, minä olen ja niin edespäin. Kolmannella kerralla puhutaan väreistä ja vaatteista.
”Kun 17 nollatuokiota on käyty läpi, alkavat ykköstuokiot, jotka vaativat hieman pohjaosaamista. Mutta kieliopin sijaan opetus perustuu puhuttujen sanojen ja fraasien toistamiseen. Jokaisella tunnilla opitaan yksi vuorovaikutustilanne, vaikkapa kuulumisten kyseleminen tai kaupassa käyminen.”
Parina puhuva sanakirja
Ryhmässä pitää olla vähintään kaksi ohjaajaa, joista toinen vetää tuokiota ja toinen on ”puhuva sanakirja”. Kielen oppija saa koko ajan halutessaan tukea puhuvalta sanakirjalta, joka siirtyy aina puheenvuoron saavan oppijan taakse. Jos ei muista sanaa, voi koskettaa sanakirjan kättä, ja saa pian avukseen oikean sanan.
”Puhuva sanakirja tuo rentoutta, inhimillisyyttä ja hauskuutta kielen oppimiseen. Ihmisillä on erilaisia oppimistyylejä, ja kouluja käyneet ovat tottuneet tekemään muistiinpanoja. Ei se kiellettyä ole, mutta Toisto-tuokioissa on tarkoitus oppia niin vähän sanoja kerrallaan, että ne voisi muistaa kirjoittamatta.”
Toisto-menetelmä on kehitetty eräänlaiseksi kielelliseksi ensiavuksi. Jos on juuri tullut Suomeen eikä pääse vielä ammattiopettajien vetämään viralliseen kielikoulutukseen, vapaaehtoisten vetämien Toisto-ryhmien kautta on mahdollista saada alkuinnostus kieleen hyödynnettyä.
Arkiset fraasit peliin
Toisto toimii parhaiten, kun maltetaan käydä tarpeeksi vähän asioita kerrallaan. Puhuminen on tärkeintä, ja sanojen taivutuksiin ei kiinnitetä huomiota. Näin säilyy onnistumisen fiilis, ja muutamilla arkisilla fraaseilla oppija pääsee eteenpäin ja saattaa jopa tunnistaa lauseet vaikka kaupassa.
”Vähäisestäkin kielitaidosta on iloa. Eräs vapaaehtoinen kertoi, että Toisto-tuokiossa oli opeteltu kirjastoasiointia. Sen jälkeen opiskelija oli osannut mennä kirjastoon hankkimaan itselleen kirjastokortin. Hän oli todella iloinen ja ylpeä kertoessaan tästä seuraavalla tapaamiskerralla!” Saavalainen huomauttaa.
Hänen mukaansa juuri tätä tavoitellaan toistossa. Vähäiselläkin kielitaidolla pääsisi kiinni yhteiskuntaan.
”Onnistuminen kannustaa myös opiskelemaan lisää.”
Omakohtainen kokemus Ruotsista
Saavalainen opiskeli suomea Vaasan yliopistossa ja veti Toisto-tuokiota turvapaikanhakijoille vuonna 2016.
”Se oli tärkeä kokemus minulle ja vaikutti paljon myös tulevaisuuteeni. Opiskelin vielä sosionomiksi, ja työelämässä hakeuduin Suomeen muuttaneiden pariin.”
Hänellä on myös omakohtaista kokemusta ”työelämän Toisto-metodista” kesätöissä Ruotsissa. Vaikka yliopiston ruotsin suullisen kielen kurssi oli käyty, siitä ei seurannut valtavia puhehaluja.
”Oikeasti opin puhumaan ruotsia vasta kesätöissä Tukholman lähellä vanhustenhoidossa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhua vanhusten kanssa ruotsia. Tuli tosi voittajafiilis, kun selvisin asiointitilanteista ruotsiksi ja opin sanomaan asioita paikallisten tapaan. Haluaisin oppia myös espanjaa Toisto-henkisellä menetelmällä.”
Nainen opettaa naista
Ennen Toisto-menetelmää suomea opetettiin vapaaehtoisvoimin esimerkiksi Vantaalla. Siellä alkoi vuonna 2004 pienimuotoinen kansalaistoiminta, kun kolme naista alkoi opettaa suomea maahanmuuttajanaisille. Opetus laajeni valtakunnalliseksi Luetaan yhdessä -verkostoksi.
Nykyään vapaaehtoisverkosto tarjoaa lukutaidon ja kielen opetusta maahanmuuttajille eri puolilla Suomea noin 70 ryhmässä ja on Suomen akateemisten naisten liiton alaista toimintaa.
”Luetaan yhdessä ja Toistetaan yhdessä -hankkeet ovat olleet omilla tahoillaan vapaaehtoisten vetämää suomen opetusta, mutta tästä vuodesta alkaen ne ovat yhdistäneet voimansa”, Saavalainen kertoo.
Hän ei itse opeta Toisto-ryhmissä, vaan huolehtii tiedotuksesta ja kouluttaa vapaaehtoisia Toisto-ohjaajia. Toki hän käy välillä seuraamassa Toisto-ryhmien toimintaa käytännössä.
”Toisto-ryhmät lähtevät usein spontaanisti yhden ihmisen, järjestön tai yhdistyksen ideasta. Viime vuonna perustettiin paljon ryhmiä ukrainalaisten tueksi. Niissä on enimmäkseen naisia ja lapsia ja aina positiivisen iloinen meininki.”
Tapa auttaa Ukrainaa
Yksi näistä ryhmistä toimii Helsingissä Tapanilan kylätilassa. Ryhmän perusti vapaaehtoista kielenopetusta paljon tehnyt Irmeli Rantaniska, joka alkoi rakentaa ohjaajarinkiä ukrainalaisten avuksi. Opetusmenetelmäksi valittiin Toisto, koska se toimii, vaikka ohjaajat ja ohjattavat vaihtuvat. Opetusmateriaalit ovat myös kaikkien käytettävissä.
”Vapaaehtoisia Toisto-ohjaajia löytyy helposti, sillä monilla on voimakas auttamisen halu, ja tuntuu hyvältä tukea ukrainalaisten elämää tärkeällä kielen oppimisella”, Saavalainen kertoo.
Kielen oppiminen on tärkeä taito, jolla voi auttaa sotaa paenneita selviämään helpommin suomalaisessa arkielämässä. Moni vapaaehtoisista on tuntenut myös sanatonta yhteyttä itsensä ja ukrainalaisten välillä.
Yksi Tapanilan ohjaajista kertoi, että hänen isovanhempansa tulivat sodan jaloista Karjalasta, ja ”joku” auttoi heitä. Nyt hän haluaa olla tuo ”joku” ukrainalaisille.
Kielen opettaminen on Saavalaisen mukaan yksi tapa, jonka pieni ihminen voi arjessaan tehdä toisen ihmisen auttamiseksi. Yksi opetustunti viikossa ei vaadi liikoja.
Eräs Toisto-ohjaaja käveli ensimmäisen tuokion jälkeen vähän kyynelehtien kotiin, koska sota tuli niin konkreettiseksi: maassamme on todellakin sotapakolaisia niinkin läheltä. Mutta toisella kertaa hän liikuttui eri syystä, kun huomasi kylätilalta palatessa äidit ja lapset käymässä lumisotaa nauraen. Ainakin he ovat turvassa Suomessa.
Kerran opetus Tapanilassa meni nauruksi kielierojen takia. Vaatteiden nimet suomeksi kuulostavat vallan joltain muulta ukrainaksi. Kun kyseltiin, kenellä on mustat sukat ja kenellä punainen huivi, oppijat alkoivat tirskua. Suka kun on ukrainaksi maksullinen nainen ja hui löytyy miehen jalkojen välistä.
”Nämä esimerkit todistavat, että Toisto-opetus on hyvin yhteisöllistä ja se korostaa toisilleen vieraiden inhimillistä kohtaamista ja tutuksi tulemista. Koska Toistossa opetellaan perusasioita puhuen ilman kieliopin sääntöjä, jää jokaisella kerralla sanoja hyötykäyttöön”, Saavalainen sanoo.
Haluatko mukaan?
Mutta miten voisi hakeutua Toisto-ohjaajaksi tai eläväksi sanakirjaksi? Helpointa on ottaa yhteyttä Toistetaan yhdessä -hankkeen työntekijöihin, vaikka sivuston luetaanyhdessa.fi kautta.
”Me emme ylläpidä tilastoja ryhmistä, mutta ukrainalaisten saapumisen myötä Toisto-ryhmiä on tietojemme mukaan perustettu ainakin 12”, Saavalainen kiittelee.
Kielen oppimisen kynnys halutaan pitää Toisto-ryhmissä matalana myös kustannusten suhteen. Siksi ei käytetä myöskään oppikirjoja. Jokaiseen Toisto-tuokioon pitäisi kuitenkin tulostaa kuvapaperi oppijoille. Siksi ryhmät toimivat usein jonkin yhdistyksen tai kirjaston tiloissa, jotka voivat antaa vapaaehtoistoimintaan tulostustukea.
”Vapaaehtoisille ohjaajille ei tietenkään pitäisi tulla kustannuksia tulostamisesta. Me voimme Toistetaan yhdessä -hankkeesta auttaa. Meillä on laminoituja opetuskuvia, joita on annettu Toisto-ryhmiin pitkäaikaiskäyttöön.”
Jutun otsikkoa päivitetty 27.2.2023 kello 8.15: Alkuperäinen otsikko sanoi, että Hanna-Leena Saavalainen olisi menetelmän keksijä, vaikka hän on hankkeen koordinaattori.