Presidentti Tarja Halonen, 80, ei lepää laakereillaan – Lapsenlapset pitävät ajassa kiinni: ”Olen räiskäleiltä tuoksuva isoäiti”
Jouluaattona 80 vuotta täyttävän presidentti Tarja Halosen vapaa-aika on jäänyt vähiin. Arjessa parasta on räiskäleiden paistaminen lastenlapsille.
Presidentti Tarja Halonen viettää syntymäpäiväänsä joulun pyhinä kutsumalla lapset ja lapsenlapset luokseen kylään. ”Jouluaterioita en enää valmistele, vaan olen delegoinut kaiken tekemällä tilauksia.”
Pitäisiköhän kohta jo jäädä eläkkeelle? Presidentti Tarja Halonen viljelee työhuoneellaan Helsingin Hakaniemessä kiireisinä päivinä tätä vitsiä, mikä saa paikallaolijat purskahtamaan nauruun.
On itsenäisyyspäivän aatto ja Halosen kalenteri on täysi: haastatteluja, Sitran kokous etäyhteydellä, Osloon suuntautuvan seminaarimatkan valmisteluja. Silti hoppu verhoutuu huumoriin. Täällä tunnelma on usein suunsoittoa ja hekotusta, kuten presidentti itse luonnehtii.
Tiiviin tahdin vuoksi Halonen on ohjeistanut puolisonsa, valiokuntaneuvos Pentti Arajärven käymään kaupassa, mikäli tämä mielii syödäkseen ennen Linnan juhlia. Yhteistuumin on päädytty tuttuun ja helppoon savukalaan ja kananmuniin.
Presidentti Halonen täyttää jouluaattona 80 vuotta. Toistaiseksi tasaluku ei vaikuta hidastavan tahtia.
”Se on numerona julkinen tunnustus siitä, että ikää tulee. Mutta minulla on ollut tapana onnitella läheisiäni sanomalla: onnellista syntymäpäivää, itse asiassa olet vain päivän vanhempi kuin eilen.’”
Ei marinaa turhasta
Turhasta ei saa marista. Tämän opin Halosen Lyyli-äiti opetti tyttärelleen jo varhain. Äiti itse oli varttunut lastenkodissa.
Halosen lapsuudessa vaikenemisen traditio oli vahva.
”Valitettavasti kasvoin itsekin siihen, että ongelmista ei saanut puhua. Onneksi niistä keskustellaan tänä päivänä avoimemmin. Tosin välillä tuntuu, että oman ikäpolveni edustajilla on jotain sanottavaa vähän kaikesta”, hän sanoo ja naurahtaa.
Halonen syntyi jatkosodan aikana jouluaattona 1943, ja hänen isänsä oli silloin rintamalla.
Vanhemmat erosivat hänen ollessaan parivuotias. Muutamaa vuotta myöhemmin äiti avioitui uudelleen aktiivisen työväenliikkeen edustajan Thure Forssin kanssa.
Halonen kasvoi köyhässä sodanjälkeisessä Kalliossa. Ikäluokat olivat suuria, joten lapsia ja leikkikavereita oli paljon.
Halonen oli sukunsa ensimmäinen, joka päätettiin rahoittaa oppikouluun. Hän oli tunnollinen oppilas mutta ei pinko. Opintoja helpotti loistava kuulomuisti, josta oli hyötyä myös myöhemmin uralla.
”Politiikassa on hyvä, että muistaa, mitä ihmiset ovat sanoneet. Avioliitossa sitä ei ehkä voi pitää samalla tavalla etuna.”
Kiinnostava ”tyttötuomari”
Mistä lähtien naiset ovat työskennelleet tuomareina? Hämmästynyt soittaja oli ottanut yhteyttä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:hon. Halonen työskenteli ensimmäistä päivää uudessa työpaikassaan SAK:ssa sen historian ensimmäisenä naisjuristina vuonna 1970.
”Tästä päivästä lähtien”, puhelimeen vastannut Halonen vastasi takaisin. Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen soittaja rykäisi, hyväksyi vastauksen ja ryhtyi selventämään asiaansa.
Halonen oli opiskellut Helsingin yliopistossa vuoden verran taidehistoriaa, kunnes vanhemmat patistivat häntä lukemaan itselleen ammatin, jolla saisi varman leivän. Hän haki ja pääsi oikeustieteelliseen.
Opiskeluaikoinaan hän työskenteli Luotonvalvonta Oy:ssä ja sen jälkeen Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaali- ja järjestösihteerinä. Politiikka alkoi innostaa nuorta Halosta, joka kiinnostui erityisesti ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksistä. Hän oli perustamassa Seksuaalipoliittista yhdistystä Sexpoa vuonna 1969 ja oli myöhemmin myös Setan toiminnassa.
SAK:n juristina ollessaan Halosta alettiin kutsua luennoimaan ja puhujaksi.
”Minuun suhtauduttiin uteliaisuudella, ja jotkut tahot ilmaisivat olevansa kiinnostuneita uudesta tyttötuomarista.”
Koliikkivauva Anna eduskunnassa
Menee hyvä juristi pilalle. Niin Halonen kuuli puhuttavan, kun neljän SAK:ssa vietetyn vuoden jälkeen pääministeri Kalevi Sorsa pyysi ja nimitti hänet vuonna 1974 eduskuntasihteerikseen.
Halonen oli ollut SDP:n jäsen jo vuodesta 1971 ja asettui ehdolle eduskuntavaaleissa 1975, mutta ei tullut valituksi.
”Sitten otin ja rakastuin ja aloin odottaa vauvaa. Marraskuussa 1978 syntyi Anna”.
Halosen ja SDP:n silloisen eduskuntaryhmän sihteerin Kari Pekkosen vauva kärsi koliikista. Kun tuore äiti valittiin eduskuntaan keväällä 1979, Anna kulki mukana ja nukkui päiväunia lastenvaunuissa milloin eduskunnan kuppilassa, milloin äitinsä työhuoneessa. Halosen ja Pekkosen avoliitto päättyi Annan ollessa pieni.
”Onneksi meidän Nökö oli koliikkia lukuun ottamatta vaivaton ja mukava lapsi.”
Kun Anna aloitti perhepäivähoidossa, lastenhoitoon ei vaadittu koulutusta. Hoitajien taso vaihteli. Omat kokemukset vaikuttivat vahvasti siihen, että Tarja Halonen ajoi subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta ja julkisen päivähoidon saamista alle 3-vuotiaille toimiessaan sosiaali- ja terveysministerinä 80-luvulla.
”Saimme pois pienet lapset maitokaupan ilmoitustauluilta. Niiden kautta vanhemmat etsivät lapsilleen hoitajia, joilla ei ollut minkäänlaista viranomaisvalvontaa.”
Merkittävin meriitti on Halosen mielestä silti Suomen ajaminen Euroopan unioniin Paavo Lipposen hallituksissa.
Vanha feministi
Mielenkiintoista, vastuunalaista ja opettavaista. Sellaisiksi Halonen kuvailee kahta kauttaan presidenttinä. Vielä ensimmäisten vaalien aikaan hän ei ymmärtänyt, miten tärkeää tasa-arvon kannalta oli saada Suomelle ensimmäinen naispresidentti.
”Olen ollut koko ajan vanha feministi. Aiemmin suurlähettiläät olivat valtaosin miehiä, mutta minä otin tavakseni nimittää puolet naisia.”
Tärkeimmäksi saavutukseksi presidenttinä Halonen nimeää Suomen kansainvälistymisen, jonka olivat aloittaneet jo Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari.
Halonen oli myös tärkeässä roolissa liittämässä uudelleen itsenäistyneet maat kuten Viron, Latvian ja Liettuan Euroopan unioniin.
”Uskallan sanoa, että aikanani Suomi vahvisti suhteita Venäjään, ja mielestäni käytimme silloisen suojasään erittäin hyvin. Kanssakäyminen ja talouspolitiikka Venäjän kanssa vahvistuivat, ja turistien määrä lisääntyi. Se avarsi kuvaamme Venäjästä ja heidän kuvaansa lännestä. Nyt se kaikki on valitettavasti mennyttä”, Halonen sanoo.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, Tarja Halosen kritisoitiin olleen liian sinisilmäinen Vladimir Putinin suhteen.
”No, se on sitä samaa kritiikkiä, jota on tullut koko läntiselle Euroopalle ja Yhdysvalloille. Jonkun mielestä minun olisi pitänyt soittaa suoraan Venäjälle ja kehottaa lopettamaan Ukrainan sota. Vielä pahempaakin tuli: luin kirjoituksen, että oli minun vikani, että Venäjä hyökkäsi.”
Miltä tällainen kommentointi tuntuu?
”Pahalta. Mutta sehän on sen tarkoituskin.”
Viime aikoina hän on joutunut kovan kritiikin kohteeksi muutenkin. Kun Halonen julkaisi presidentti Martti Ahtisaaren hautajaisten aikaan viestipalvelu X:ssä (entinen Twitter) tekstin rauhan ja kehityksen kunniaksi vietetystä Maailman tiedepäivästä, hänen kommenttiaan paheksuttiin ja vihjailtiin katkeruudesta Ahtisaarta kohtaan. Se tuntui kauhealta.
”Onneksi minulla on hyvät suhteet sekä Eevaan että Markoon ja he tiesivät hyvin, että se ei ollut totta”, Halonen sanoo viitaten Martti Ahtisaaren puolisoon ja poikaan.
Vain päivän vanhempi
Paras aika on koittanut vasta jälkeenpäin. Niin Halonen ajattelee presidenttiydestään. 12 eläkevuoden aikana hänellä on ollut vapaus valita, mihin ryhtyy. Lähinnä sydäntä ovat nyt kestävää kehitystä ja naisten maanomistusoikeutta ajavat hankkeet sekä jäsenyys YK:n pääsihteeri Antonio Guterresin neuvonantajaryhmässä.
Viime aikoina Halosen kuntoa on verottanut syksyllä 2022 tehty molemminpuolinen lonkkaleikkaus sekä keväällä leikattu selkärangan nikaman ahtauma. Halonen pyysi lääkäriltään matkustusluvan lentokoneeseen jo pari kuukautta suuren lonkkaleikkauksen jälkeen ja matkasi Intiaan, Kreikkaan, Sveitsiin ja Irlantiin.
”Silloin tuntui, että nyt meni vähän överiksi. Olen aina ollut paljon tekevä, joten on ollut vähän vaikeaa osata jättää aikaa kuntoutumiselle ja levolle.”
Kun vapaa-aikaa on, Halonen ja Arajärvi viettävät sitä mieluusti lastenlastensa tekemisiä seuraillen. Heillä on ”yhdistelmäperhe”, johon kuulu neljä lasta ja viisi lastenlasta. Heistä nuorin, Annan lapsi, on 9-vuotias, vanhimmat parikymppisiä.
”Räiskäleiden paistaminen viikonvaihteessa on mukavaa. En ole pullantuoksuinen isoäiti, mutta sen sijaan räiskäleiden tuoksuinen. Ne kelpaavat ihan yhtä hyvin.”
Halonen arvelee, että nuorten on helpompi tulla isovanhempien kanssa toimeen, koska he kuuntelevat ja kyselevät ennemmin kuin määräävät ja komentavat. Lapsenlapset pitävät ajassa kiinni.
Mutta entäs se ihan oikea eläkeläisen elämä – millaisia vuosia presidentti toivoo itselleen jatkossa?
”Hieman rauhallisempia. Mutta niiden kiusaksi, jotka toivovat minun jäävän kokonaan pois, sanon: vaikka jättäisin viralliset tehtäväni, olen aktivisti koko ikäni.”