Sinikka Sokka, 72, ei pelkää elää: ”Milloinkaan ei ole liian myöhäistä tehdä asioita, joista on unelmoinut”
”Vanhuuteen liittyy viisaus: opettelen luopumaan asioista, jotka eivät enää merkitse minulle mitään. Yritän pysähtyä, ottaa iisisti ja tehdä itselleni hyviä tekoja. Koko ajan ei tarvitse suorittaa.”
"Tässä iässä pitää elää niin rennosti kuin voi", Sinikka Sokka muistuttaa itseään.
Sinikka Sokka kertoo ottaneensa koko potin lainaa ja ostaneensa viime keväänä hirsisen kesämökin.
”Siellä on kaikki, mitä olen mökiltä halunnut: kaunis luonto ja pieni lampi. Se on ihana, ei liian pieni, ei liian suuri, vaan sopivan kokoinen”, Sinikka Sokka kertoo.
Isosta remontista huolimatta tekemistä mökillä on vielä paljon. Sen Sinikka kokee palkitsevana – ja välillä tietysti ihan hirveän rasittavana.
”Suurin osa ystävistäni suhtautui kannustavasti, mutta muutamissa katseissa näin kummastusta, koska olen 72-vuotias. Olihan se aikamoinen veto, mutta olen todella tyytyväinen. Olen noudattanut elämässäni periaatetta, että milloinkaan ei ole liian myöhäistä tehdä asioita, joista on unelmoinut”, Sinikka Sokka sanoo.
Elämännälkä
”Tunnistan itsessäni sen, että tarvitsen erilaisia projekteja voidakseni hyvin. Olen kuitenkin jalat maassa, enkä toivottavasti rupea tekemään mitään ihan pähkähullua.
Töitä haluan tehdä ehdottomasti niin kauan kuin oma instrumenttini, keho ja aivot, on kunnossa. Työ on suuri osa minua. Tulossa onkin inspiroivia tehtäviä. Teatteri Kapsäkissä on Veera Railion ja Maija Ruuskasen kanssa lauluilta helmikuussa. Kevään kuluessa alkavat tv-sarjan kuvaukset ja tulossa on syksyllä teatterin ensi-ilta.
Odotan myös, että pääsen taas matkustamaan. Lähtemisessä ja tulemisessa on minulle jotain tärkeää ja taianomaista. Se on varmasti yksi syy myös siihen, että halusin mökin.”
Pirkko Mannola, Sinikka Sokka ja Arja Saijonmaa jatkavat tänä vuonna töitä, kun koronaepidemia hellittää. ”Tekisin työtäni vaikka ilmaiseksi”, sanoo Arja. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Energianlähteet
”Korona-aikana olen järjestänyt itselleni monenlaista virkistystä. Syksyllä näin 14 teatteriesitystä, koska omia esityksiä ei ollut. Käyn taidenäyttelyissä ja elokuvissa. Kun se ei ole mahdollista, luen, ulkoilen ja tapaan ystäviä. Otan myös itse aktiivisesti yhteyttä enkä odota, että joku aina soittaa minulle.
Vaalin unta ja siksi en voi esimerkiksi juoda kahvia kello 14:n jälkeen.”
Hehkun salaisuus
”En tavoittele ikuista nuoruutta, mutta voin omilla ratkaisuillani tehdä valtavan paljon hyvinvointini eteen. Ei haittaa, jos näytän hyvältä, mutta tärkeintä minulle on kokonaisvaltainen terveys.
Kun en pääse vesijuoksemaan tai kuntosalille, on keksittävä muuta. Käyn vähintään tunnin kävelylenkillä päivittäin ja jumppaan eri tavoin kotona.
Syön maistuvaa perusruokaa: paljon kalaa, vihanneksia, salaatteja ja tummaa leipää. En noudata mitään ruokavaliota, mutta katson, että saan kaikkea sopivasti. Rakastan voita, mutta tiedostan, kuinka paljon saan sitä rakastaa.
Välillä retkahdan, kun innostun seurasta, mausta ja syömisestä. Sitten pyrin jälleen takaisin terveellisyyteen.
Pandemian aikana olen ehtinyt katsoa televisiota, yllättäen terveyspainotteisia ohjelmia Olet mitä syöt, Kaappaus keittiössä ja Suurin pudottaja, joita en muuten ikinä katsoisi. Oivalsin välipalojen merkityksen, sillä ruokavälini ovat olleet ihan liian pitkät.
Keittiöstäni löytyi vesivahinko ja jouduin asumaan evakossa viisi viikkoa ennen joulua. Kun olin poissa kotoa ja olo oli autio, tartuin helposti suklaapaketteihin. Tunnesyömistähän se oli.
Olen käynyt ainakin 20 vuotta samalla julkisen puolen lääkärillä terveystarkastuksessa joka kevät. Minulta mitataan kolesteroli-, sokeri-, rauta- ja kilpirauhasarvot sekä verenpaine. Käyn säännöllisesti myös hammaslääkärissä, mammografiassa, jalkahoidossa ja gynekologilla. Leikillisesti olen sanonut, että gynekologini on pitkäaikaisin miessuhteeni, sillä olen käynyt hänen vastaanotollaan yli 30 vuotta.
Olen allerginen aika monelle ainesosalle, joita käytetään kosmetiikassa. Syynään tarkasti tuoteselosteet ja käytän enimmäkseen apteekista saatavia perusvoiteita.”
Nauru kantaa
”Iästä saa revittyä tilannekomiikkaa. Nauran kavereiden kanssa vaikka sitä, että vanhetessa hampaat irtoavat ja lasiaiset lentävät. Nuorena en edes tiennyt, että silmässä on lasiainen.”
Kuvausvaatteet: Sinikan paitapusero ja kengät Dots, farkut Showroom Wegge.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 1/21.