Uutisankkuri Aino Huilaja vaihtoi vakityön elämään erämaakämpässä: ”Aika vähällä voi elää hyvää elämää”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ainon ja Jerryn irlanninterrieri Arska totutteli ensimmäiset yöt eräkämpässä uusiin ääniin ja heräsi, kun lunta putosi puista. Lääniä on enemmän kuin entisessä elämässä.
Ainon ja Jerryn irlanninterrieri Arska totutteli ensimmäiset yöt eräkämpässä uusiin ääniin ja heräsi, kun lunta putosi puista. Lääniä on enemmän kuin entisessä elämässä. © Jerry Ylkänen
Uutisankkuri Aino Huilaja irtisanoutui ja lähti kiertämään pakettiautolla Eurooppaa 1,5 vuotta sitten. Nyt hän elää aviomiehensä Jerryn kanssa eräkämpässä Kittilässä ilman sellaisia mukavuuksia kuin sähkö tai juokseva vesi.

Kun viimeinenkin jänkä on ylitetty, Aino Huilaja, 38, ja aviomies Jerry Ylkänen, 40, tietävät, että koti on lähellä. Ennen sitä heidän on täytynyt ajaa kilometrikaupalla metsätietä ja hiihtää vielä pari kilometriä päästäkseen perille.

Jättäessään auton parkkiin Jerry tarkistaa vielä kerran Ladasta, että kaikki on mukana, ennen kuin hän heittää repun ahkion kyytiin ja lähtee hiihtämään.

Syksyllä oli niin kovat tulvat, että soiden läpi vievä reitti oli veden peitossa. Nyt maa on luminen ja moottorikelkan jälkiä pitkin pääsisi kävellenkin.

Lumi rapisee tunturisuksien alla, mutta muuten 20 asteen pakkasella ei kuulu edes lintujen ääntä. Lännessä kitukasvuisten mäntyjen takana häämöttää tuntureita, vasemmalla Ylläs ja pohjoisempana Aakenus.

Kun jänkä vaihtuu metsäksi, tumma hahmo lähestyy. Se on Aino luimisteleva irlanninterrieri Arska perässään. Arska pelkää sauvoja eikä ensin uskalla lähestyä. Rohkeutta kerättyään se säntää vauhdikkaaseen juoksuun ja tulee nuuskimaan.

”Tervetuloa!” Aino Huilaja huudahtaa.

Aino Huilaja muutti Lapista pois 19-vuotiaana. Nyt hän näkee tykkylumipuutkin uusin silmin. “En ole koskaan ollut kesämökki-ihminen, tämä talvikämppäily sopii minulle paremmin, vaikka 33 asteen pakkasessa ei ole aina niin helppoa.”

Aino Huilaja muutti Lapista pois 19-vuotiaana. Nyt hän näkee tykkylumipuutkin uusin silmin. “En ole koskaan ollut kesämökki-ihminen, tämä talvikämppäily sopii minulle paremmin, vaikka 33 asteen pakkasessa ei ole aina niin helppoa.” © Jerry Ylkänen

Kun Eurooppa meni kiinni

Hirsisen eräkämpän savupiipusta tupruttaa savua. Pihapiirissä joenrannassa on myös punainen varastorakennus ja tumma puuliiteri, jonka edessä on kasa polttopuita. Portaat vievät alas jäälle. Avanto on jo jäätynyt umpeen, vaikka Aino moukaroi sitä kirveellä edellisenä iltana.

Ainon isän Reinon 30 vuoden unelma toteutui, kun hän rakensi hirsimökin tänne soiden keskelle Kittilän erämaahan vuonna 1991. Eräkämppä on Ainolle tuttu jo lapsuudesta, sillä perhe kävi täällä retkillä ja pilkkimässä talvisin.

Nyt, 30 vuotta myöhemmin, Aino ja Jerry elävät siellä omaa unelmaansa.

Ajatus talven viettämisestä sähköttömässä eräkämpässä syntyi Norjassa Jäämeren rannalla viime kesänä. Sitä ennen Aino irtisanoutui vakituisesta työstään MTV3:n uutisankkurina, ja pari lähti kiertämään ympäri Eurooppaa pakettiautollaan. He ajoivat Baltian ja Normandian kautta Espanjaan, josta matka jatkui laivalla Kanariansaarille.

Syksyllä 2019 alkanut aikatauluton elämä ei ehtinyt kestää kuin vajaa puoli vuotta. Sitten iski korona ja pakotti parin muuttamaan suunnitelmiaan.

Keväällä 2020 Euroopan valtioiden rajat alkoivat mennä kiinni. Aino ja Jerry jäivät viikkokausiksi Ranskan Pyreneille, kun maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Leirintäalueelta ei päässyt kuin ruokakauppaan, ja he päättivät, että oli aika palata Suomeen.

Aluksi suunnitelmana oli palata takaisin Eurooppaan syksyllä 2020, mutta koronatilanne ei näyttänyt hellittävän. Jerrystä alkoi tuntua, että pakettiautoiluelämän kaltainen vapaus voisi löytyä myös Ainon isän eräkämpältä. Ei olisi Alepaa, sähkövaloja ja urbaanin kaupungin hektistä sykettä vaan kilometrikaupalla villiä luontoa.

Marraskuussa pakettiauto eli Ranssi jätettiin viltin alle Ainon vanhempien pihaan Kittilään odottamaan lämpimämpiä kelejä ja Aino ja Jerry kuljettivat eräkämppään vain kaikkein tarpeellisimman ahkiolla ja potkurilla.

Aino Huilaja putsaa talviautoksi hankittua Lada Nivaa. Metsätieltä on noin parin kilometrin matka soita pitkin eräkämpälle.

Aino putsaa talviautoksi hankittua Lada Nivaa. Metsätieltä on noin parin kilometrin matka soita pitkin eräkämpälle. © Jerry Ylkänen

Heti aamulla ulos luontoon

Sisällä mökissä on lämmintä ja kotoisaa. Huonekalut ovat joko itse nikkaroituja tai käytettyjä, ikkunatkin sadan vuoden takaa. Vain kamiina ja saunan kiuas on hankittu aikoinaan uusina.

Aino riisuu Arskan tassuja lämmittäneet töppöset ja ripustaa ne kuivumaan katossa roikkuviin nauloihin. Sitten hän istahtaa Arskan viereen kamiinan eteen. Arska katselee omalta paikaltaan penkin päältä ikkunasta metsään.

Pakettiautoelämää viettäessään Aino ja Jerry avasivat heti aamusta oven ja aamukahvitkin keitettiin ulkona. Lapin pakkasissa sama ei vielä onnistu, mutta hyvin pian aamiaisen jälkeen he lähtevät ulos joko hakemaan lisää vettä, polttopuita tai käymään huussissa.

Jerrystä eräkämpässä elämisessä onkin paljon samaa kuin pakettiautoilussa. Nyt asunto on vain tehty hirsistä eikä se liiku.

”Tässäkin voi mennä minne haluaa, nähdä paikkoja ja olla pois ihmisten läheltä. Kun astuu pakun ovesta ulos, luonto ja metsä odottavat ja herätessä voi elää ympäröivän luonnon rytmissä”, Aino Huilaja kertoo.

Ainoa ei pelota nukkua erämaan keskellä. “Opin jo lapsena, että pimeä metsä on maailman turvallisin paikka.”

Ainoa ei pelota nukkua erämaan keskellä. “Opin jo lapsena, että pimeä metsä on maailman turvallisin paikka.” © Jerry Ylkänen

Aamu alkaa kiireettömästi

Tyypillisenä päivänä Aino ja Jerry viettävät kiireettömän aamukahvihetken ja lähtevät sitten ehkä hiihtämään tuntureille, hakkaamaan halkoja tai tekemään lumitöitä. Myös ruoanlaitolle on enemmän aikaa kuin ennen, ja ateriat valmistuvat usein joko ulkona nuotiolla tai sisällä takassa.

Aino on katsonut vain kerran talven aikana tv-ohjelmia, kännykän kautta. Päivät kuluvat suurimmaksi osaksi ulkona, varsinkin nyt, kun kaamos on päättynyt. Kun aurinko nousi ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen, Aino ja Jerry kiirehtivät Aakenustunturin laelle hetkeä varten. Kumpikaan ei ole koskaan nähnyt niin vaikuttavaa auringonnousua ja -laskua.

”Paras hetki on, kun tulee saunasta pihalle vilvoittelemaan ja taivaalla on revontulia tai kirkas tähtitaivas. Sellaista en ole kokenut ennen. Siinä on jotain tuttuutta ja uutuudenviehätystä.”

Ensin oli sininen hetki, sitten lumi heijasti kylmää purppuraa ja lopulta taivas värjäytyi yhtä aikaa lämpimänpunaiseksi ja pastelliksi. Auringon laskettua sankka sumu levisi tunturiin.

Myös eräkämpän pihassa on ollut tarjolla unohtumattomia luontoelämyksiä, jopa Lapissa kasvaneelle Ainolle.

”Paras hetki on, kun tulee saunasta pihalle vilvoittelemaan ja taivaalla on revontulia tai kirkas tähtitaivas. Sellaista en ole kokenut ennen. Siinä on jotain tuttuutta ja uutuudenviehätystä. On aivan hiljaista, vain pakkanen paukkuu puissa. Ne hetket saavat tuntemaan, että olen hyvin etuoikeutettu”, Aino Huilaja kuvailee.

Aino Huilaja on naimisissa Jerry Ylkäsen kanssa, jonka mukaan tunturi­sukset ja ahkio ovat erämaassa eläjille tärkeimmät esineet. ”Tunturi­suksilla pääsee minne vain.”

Jerry Ylkäsen mukaan tunturi­sukset ja ahkio ovat erämaassa eläjille tärkeimmät esineet. ”Tunturi­suksilla pääsee minne vain.” © Jerry Ylkänen

Pakko päästä pois oravanpyörästä

Aino ja Jerry ehtivät asua 13 vuotta Helsingissä ennen kuin alkoivat kaivata muutosta. Kumpikin teki paljon töitä. Jerry pyöritti omaa firmaa ja Aino teki uutisankkurina 12-tuntisia päiviä, ja sen lisäksi molemmat tekivät Say What -sarjaa.

Päivät alkoivat toistaa toisiaan ja Aino kyllästyi kiertämään Helsingin Mustikkamaata jonossa ihmisten ja koirien kanssa. Työkin tuntui muuttuneen kaavamaiseksi.

”En kokenut olevani ihminen, joka haluaisi toistaa samaa kaavaa. Varsinkaan loppuajasta en nähnyt siinä oravanpyörässä kovin paljon vaihtoehtoja. Ajattelin, että tätä minun kuuluu tehdä, tässä olen hyvä. Työ ei enää antanut samaa mitä ennen ja olin muuttunut ihmisenä aika kyyniseksi. Suhtauduin hienoihinkin uudistuksiin innottomasti.”

Kun pinna oli koko ajan kireällä ja pienetkin vastoinkäymiset saivat raivostumaan, Aino tajusi, että asioiden oli pakko muuttua, ja haki keskusteluapua terapiasta. Terapiassa hän sai puettua haaveensa sanoiksi: hän halusi tulla ja mennä, minne tahtoo.

Aino Huilaja kävi ennen jumpissa koko ajan. Nyt hän on kuitenkin entistä paremmassa kunnossa, koska hakkaa halkoja ja on koko ajan ulkona.

Aino kävi ennen jumpissa koko ajan. Nyt hän on kuitenkin entistä paremmassa kunnossa, koska hakkaa halkoja ja on koko ajan ulkona. © Jerry Ylkänen

Pihistelemällä parempaa elämää

Jerry lisää puita takkaan ja laittaa hetken päästä loimulohen tulille. Arska on nukahtanut.

Irtisanouduttuaan vakituisesta työpaikasta Aino on kirjoittanut tuoretta kirjaansa Pakumatkalla, tehnyt Jerryn kanssa Van elämää -podcastia ja kirjoittanut kolumneja. Toistaiseksi yrittäjyys ei ole vaatinut seisahtumista yhteen paikkaan, ja kirjoittaminen on sujunut myös eräkämpässä kynttilöiden valossa.

Jerry puolestaan on pystynyt tekemään valokuvaajan töitä koko ajan ja pakuelämää varten perustettu säästökassa on kasvanut, ei kutistunut.

Kumpikin toivoo, että vapaa elämäntapa jäisi pysyväksi, mutta toimettomiksi he eivät ole jäämässä. Elantoa täytyy hankkia jatkossakin ainakin sen verran, että pystyy huolehtimaan asumis- ja ruokakustannuksista.

”Sen on oppinut, aika vähällä voi tehdä pesän itselleen ja elää hyvää elämää, oikeastaan parempaa elämää. Ennen saattoi yhdessä illassa mennä saman verran rahaa kuin nyt kuukaudessa”, Jerry pohtii.

Eivät he nytkään pihistele esimerkiksi ruokahankinnoissa, mutta turhanpäiväinen kuluttaminen on vähentynyt, kun on aikaa harkita kulutustottumuksia.

Aino ja Jerry viettävät suurimman osan päivästä ulkona. Hirven­käristyksenkin he vuolevat pihalla.

Aino ja Jerry viettävät suurimman osan päivästä ulkona. Hirven­käristyksenkin he vuolevat pihalla. © Jerry Ylkänen

Keväällä takaisin pakun kyytiin

Tällä hetkellä kumpikaan ei osaa sanoa, kuinka pitkään he aikovat jatkaa pakettiautoelämäänsä. Se on kuitenkin päätetty, että keväällä he muuttavat jälleen pakettiautoonsa ja vaeltelevat Lapin tuntureilla, ehkä Norjassakin, jos koronatilanne sallii.

Aino toivoo, että pandemian jälkeen Ranssi voisi taas palata tien päälle pidemmiksi ajoiksi. Eurooppa kiehtoo edelleen, etenkin itäpuoli.

”Tässä elämäntavassa niin kuin pakuilussa pidän ehkä eniten siitä, että voin testata, missä pärjään ja mihin pystyn”, Aino Huilaja pohtii.

”Tässä elämän­tavassa niin kuin pakuilussa pidän ehkä eniten siitä, että voin testata, missä pärjään ja mihin pystyn.”

Aino ei oikeastaan haluaisi puhua irtiotosta vaan elämänmuutoksesta. Jerry muistuttaa, että kaikki on väliaikaista. Jos kaipuu kaupunkielämään iskee, aina voi palata takaisin Helsinkiin. Toistaiseksi kumpikin on tyytyväinen näin.

”Jos jossain vaiheessa palailen edellisen kaltaiseen elämään, toivon, että pystyn viettämään näin paljon aikaa ulkoilmassa. Sitä en mielelläni vaihtaisi pois”, Aino sanoo.

Parisuhde ei ole joutunut koetukselle pienessä mökissä. Elämä on leppoisampaa kuin Helsingin viimeisinä vuosina. Jerry nukkuu nykyään paljon paremmin, kun oman yrityksen pyörittämiseen liittyvät murheet eivät paina. Myös Aino nauttii siitä, että jokainen päivä ei ole ahdettu täyteen ohjelmaa.

Erämökissä ei ole juoksevaa vettä, vaan vesi haetaan joesta.

Erämökissä ei ole juoksevaa vettä, vaan vesi haetaan joesta. © Jerry Ylkänen

”Vietämme täällä paljon enemmän aikaa yhdessä kuin ennen pakettiautoon muuttoa. Silloin kummankin omat työmenot veivät ison osan elämästä”, Jerry sanoo.

”Kun kaksi täysin omalle työuralle omistautunutta ihmistä laitettiin pakettiautoon, se vaati ehkä enemmän totuttelua. Nyt olemme jo tottuneet jatkuvaan yhdessäoloon”, Aino jatkaa.

Merkitystä muustakin kuin työstä

Eräkämpässä alkaa olla kuuma. Jerry kurkistaa ulkona olevaan lämpömittariin: pakkasta on enää 15 astetta.

”Tuntuu ihan helteeltä”, hän sanoo.

Nyt Arskakin tarkenee ulkona ilman töppösiä. Se lähtee juoksentelemaan ympäri metsää. Kun Aino huutaa Arskaa pilkkipaikalle, koira kirmaa perässä polkua pitkin jäälle. Joessa on lähteitä ja rannan tuntumassa näkyy kovasta pakkasesta huolimatta sulia paikkoja.

”Arska älä mene kovin kauas!” Aino huudahtaa koiralle.

Täällä Aino ja Jerry käyvät pilkillä. Toistaiseksi saalista ei ole juuri tullut.

Pakettiautossa ja erämökissä asuminen ovat opettaneet Ainon arvottamaan elämässä muutakin kuin työtä.

”Ennen hain merkityksellisyyttä työstä, mutta elämään voi löytää merkitystä muustakin eikä tarvitse piirtää itseään ammatin mukaan. Saan edelleen merkitystä siitä, mitä teen, mutta elän nyt paljon rauhallisempaa elämää.”

Intohimo työtä kohtaan ei ole kadonnut mihinkään, vaikka hän jätti päivätyönsä.

”Elämänmuutoksen ajatuksena on ollut pysähtyä kuuntelemaan itseään enemmän eikä vain juosta koko ajan eteenpäin. Olen myös oppinut, että henkinen hyvinvointini vaatii mielekästä tekemistä. Ei tarvitse pakottaa itseään makailemaan sohvalla, jos ei vain ole sellainen ihminen.”

Lue myös: Meteorologi Seija Paasonen sopeutuu joka säähän: ”Miksi tuskailisin asiaa, jolle en voi mitään”

X