Valon mestari Mikki Kunttu ammentaa työhönsä lapsuudenkokemuksistaan: ”Valo ja pimeys kulkevat aina käsi kädessä – ilman toista ei ole toista”
Kaamosajan pimeydessäkään Mikki Kunttu ei joudu luopumaan valosta. Maailmankuulun visualisoijan töitä on voinut ihailla niin Euroviisuissa kuin oopperassakin.
Valotaiteilija Mikki Kuntulle valo on valtavan ilmaisuvoiman omaavaa energiaa.
Valotaiteilija Mikki Kuntun, 52, työn alla on Jumalten tuho. Se on saksalaissäveltäjä Richard Wagnerin neliosaisen Der Ring des Nibelungen -oopperan viimeinen osa, joka saa ensi-iltansa Kansallisoopperassa keväällä 2024.
Kaikkiaan noin 17 tuntia kestävä Ring-sarja on ollut valo- ja screensuunnittelija ja visualisti Mikki Kuntulle seitsemän vuoden projekti.
Työn alla on myös suomalaisen metallimusiikkiyhtye Apocalyptican kiertueen visuaalisen ilmeen suunnittelu.
”Visualisointi on luovaa intuitiivista työtä, jossa valolla, lavasteilla ja videoilla luodaan oma kielensä”, Kunttu kertoo.
Hänen mukaansa visualisointi vaatii jatkuvasti uuden tekniikan omaksumista. Sen lisäksi, että Kunttu suunnittelee, hän myös ohjelmoi isojen oopperatuotantojen visualisoinnit itse.
Kunttu luonnehtii työtään käsityöläisammatiksi.
”Visualisointi on omaperäistä ilmaisua. Se, mikä siinä kiehtoo tekijää ja katsojaa, ei ole aina välttämättä edes selitettävissä. Se on taidetta eikä insinööritaitoa.”
Ilmaisuvoimaista energiaa
Mikki Kuntun Porvoon Pensselitehtaan työhuoneella on enemmän pimeää kuin valoa. Nurkassa palaa lamppu, mustalle nahkasohvalle on nostettu kitara. Valopöydän pienet valot loistavat, pidikkeessään savuava tuohus tuoksuu.
Kuntun studiolla tuntuu vallitsevan kiireen sijasta rauha siitä huolimatta, että hänen työlistalleen ei näytä tulevan loppua. Tekeillä on edellämainittujen lisäksi Seela Sellan ja Timo Torikan Eichman – Mistä yö alkaa -näytelmän lavastus ja valosuunnittelu Suomen Kansallisteatteriin sekä helsinkiläisen musiikkiklubin visuaalinen uudistus.
Valopöydän vieressä on läppäri ja seinälle on ripustettu 65 tuuman näyttötaulu.
3D-tekniikan ansiosta Kunttu pystyy suunnittelemaan visualisointeja arkkitehtitoimistoilta saamiinsa tilakuviin. Varsinainen näyttämötyö kestää paikan päällä projektin laajuudesta riippuen kolmesta neljään viikkoon.
”Ihmiset saattavat kokea, että valolla ei ole fyysistä olemusta. Minulle valo on fyysinen muuttuja visuaalisuuden rakentamisessa. Valolla luodaan tilaa, muotoja ja luonnetta ja muotoillaan esitysten tunnelma. Valo on valtavan ilmaisuvoiman omaavaa energiaa”, Kunttu kertoo.
Kun Suomen kansallisbaletin ohjelmistoon oli vuonna 2015 tulossa Jean Sibeliuksen säveltämä Kullervo-sinfonia, Kunttu joutui pohtimaan sitä, miten valon voimalla vastataan Sibeliuksen musiikkiin. Esitykseen tehtiin niin kirkkaita valoja kuin senhetkisen tekniikan puitteissa oli mahdollista vahingoittamatta esiintyjiä ja sulattamatta lattiaa heidän altaan.
”Siitä tuli voimakas tunne. Riittävällä visuaalisella ja dynaamisella voimalla päästiin Sibeliuksen kyytiin kaikkein dramaattisimmissakin käänteissä.”
Maanista perehtymistä
Kun Mikki Kunttu hakeutui 17-vuotiaana punkkarina iltatöihin silloisen kotikaupunkinsa Kotkan kaupunginteatteriin, hän ei ollut millään muotoa kiinnostunut teatterista. Hän halusi tienata rahaa.
Teatterin ääni- ja valomaailma ja vahva yhteisöllisyys alkoivat kuitenkin viehättää. Muusikonurasta haaveillut Kunttu hakeutui opiskelemaan äänitekniikkaa silloiseen Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitokseen.
”Radio- ja tv-ääni vaikuttivat tekniseltä ilmaisultaan minusta tavattoman tylsiltä, joten vaihdoin aika nopeasti opintolinjan valotekniikkaan”, Kunttu kertoo.
”Sitä paitsi valopuolella opettajat ja opiskelutoverit olivat enemmän rock’n’ roll-henkisiä kuin äänipuolella. He olivat enemmän omaa jengiäni.”
Kunttu omistautui opiskelulle täysin ja keräsi maanisesti tietoa kaikesta alaan liittyvästä. Hän ei myöskään kursaillut ottaa yhteyttä alalla jo tunnustettuihin tekijöihin ammentaakseen valotekniikasta ja lavastuksesta yhä enemmän osaamista ja käytännön oppia.
Tampereella käynnistyi 1990-luvun alussa myös Kuntun ja tanssitaiteilija ja koreografi Tero Saarisen yhteistyö, mikä vei ennen pitkää kaksikon pitkille kiertueille ympäri maailmaa.
”Kiertueiden myötä alkoi tulla tunnustusta ja uusia toimeksiantoja”, Kunttu toteaa.
”Ilman Teroa urani olisi varmasti edennyt aivan toisella tavalla. Meillä on taas suunnitteilla uusia yhteisprojekteja.”
Aina melkein valmista
Tähän mennessä Mikki Kunttu on toiminut suunnittelijana yli sadassa nykytanssiteoksessa kautta maailman. Suomen kansallisoopperan ja -baletin lisäksi Kunttu on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Norjan kansallisbaletin, Tanskan kuninkaallisen baletin sekä Bostonin baletin kanssa.
Hän on vastannut myös kolmien Eurovision-laulukilpailujen visualisoinnista. Helsingin vuoden 2007 Euroviisujen jälkeen Kunttu haluttiin Ruotsiin visualisoimaan myös Malmön vuoden 2013 ja Tukholman vuoden 2016 Euroviisut.
Kunttu on hiljattain perustanut kollegoidensa Ari Levelän ja Jussi Sibeliuksen kanssa myös esittävän taiteen suunnittelutoimiston.
”Vaikka tekniikka kehittyy jatkuvasti, työn lainalaisuudet ovat pysyneet samoina. Odotan innolla niitä seikkailuja, joihin NEW-toimistomme meidät vielä johtaa.”, Kunttu sanoo.
”Näyttämön tai vielä paremmin kolmiulotteisen pimeyden potentiaali on aivan mieletön.”
Kunttu sanoo, ettei lavastus, valot ja visualisointi tule koskaan aivan valmiiksi, mutta ennen pitkää projektin yksityiskohtien hiominen on lopetettava.
”Jos nyt alkaisin tehdä samoja projekteja kuin kaksi vuosikymmentä sitten, tekisin ne varmasti eri tavalla.”
Kunttu myöntää, että mittavien ja kalliiden projektien myötä hänen omanarvontuntonsa on oletettu olevan pilvissä. Häntä harmittaa se, miten paljon raha vaikuttaa hänen työhönsä.
”Kaupallisuuden sanelema polku ei ole minua varten, enkä halua käyttää elämääni tyhjänpäiväisyyksiin.”
Mutka Kanadaan
Mikki Kuntulla oli jo 18-vuotiaana etiäinen siitä, että hän haluaisi asua Kanadassa. Vuonna 2018 etiäinen tuli sitten todeksi, kun Kunttu muutti avioeron jälkeen kahden poikansa kanssa Montrealiin. Siellä hän työskenteli spektaakkeleja ympäri maailmaa esittävän Cirque de Soleil’n luovassa tiimissä.
Kunttu myöntää, että maailmanlaajuisen brändin alaisuudessa työskenteleminen vaati häneltä taas oppimista.
”Cirque du Soleil’ssa painottuu bisnes, kun taas Suomen kansallisoopperassa ja -baletissa keskiössä on taide. Molemmille toimintamalleille on paikkansa, kunhan pelisäännöt ovat selvät.”
Koronapandemian alkaessa ja Kuntun lasten tullessa teini-ikään he palasivat Suomeen vuonna 2020. Vaikka Kuntulla oli hyvä työ, hän ei saanut Kanadasta pysyvää maassaololupaa.
”Maahanmuuttajana koko elämisen ja olemisen perspektiivi muuttui. Mikään ei ollut itsestäänselvää. Se oli hyvin opettavainen kokemus.”
Kunttua kiehtoo ajatella, että eri elämänkohdat kiertävät enemmin tai myöhemmin yhteen. Esimerkkinä hän mainitsee Hanoi Rocks -yhtyeen esiintymisen Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1985, mikä oli hänen elämänsä ensimmäinen matka Kotkasta Helsinkiin katsomaan bändiä.
”Kun Hanoi Rocksin solisti Michael Monroe oli 50-vuotiskeikallaan samassa paikassa vuonna 2012, suunnittelin esiintymisen valot, Kunttu kertoo.
”Näytin Michaelille tarkalleen sen paikan, missä olin seissyt yleisön joukossa 17 vuotta aikaisemmin, ja sillä hetkellä se kehä sulkeutui.
Riittämättömyyden tunne
Mikki Kunttu on jo useamman vuoden harrastanut ultrajuoksua. Hän on juossut lukuisten maratonien lisäksi useita yli sadan mailin eli noin 170 kilometrin kilpailuja. Enimmillään harjoituskilometrejä on kertynyt yli 200 viikossa.
”Juoksen ympäri vuoden, mutta mieluiten lumessa.”
Ultrajuoksijana hän on omaksunut vähitellen kyvyn tarkastella itseään huippu-urheilijan tavalla. Kunttu myös vertaa ultrajuoksua taiteensa tekemiseen.
”On motivoivaa tehdä jotain sellaista, mitä ei olisi koskaan uskonut tekevänsä, ja tarkastella tekemisensä kaarta ulkopuolisen silmin. Yllättävätkin asiat liittyvät lopulta toisiinsa ihmisen kokoisessa kokonaisuudessa.” Kunttu toteaa, että viimeiset viisi vuotta ovat olleet hyvää aikaa.
”Työ on mielenkiintoista, ja lapsilla on kaikki hyvin. En tarvitse mitään elämää suurempaa.”
Alkoholistiperheen lapsena hän tosin sanoo, että lapsuudessa koettu riittämättömyys pyrkii kietoutumaan kaikkeen.
”Alkoholistiperheen lapsi ei tule nähdyksi, visualisoija ei saa koskaan työtään valmiiksi ja ultrajuoksija kamppailee oman riittämättömyytensä kanssa.”
Kertomuksia ihmisestä
Kun Mikki Kunttu täytti pari vuotta sitten 50 vuotta, Tampere-talossa järjestettiin kansainvälinen festivaali nimeltä Valossa – Mikki Kunttu.
Sen esiintyjinä oli sekä kotimaista että muista maista Kuntulle vuosien myötä tutuiksi tulleita tähtiä.
Tampere Filharmonian kanssa esitetyssä Gustav Holstin Planeetat -konsertissa Kuntun visualisointi oli nostettu solistiseen asemaan.
”Valoilla, videoilla ja lavasteilla on mahdollista esittää myös jotain sellaista, minne musiikki tai muu esittäminen eivät ulotu”, hän sanoo.
Festivaaleilla oli ensimmäistä kertaa esillä Mikki Kuntun Lucid Dreams -valokuvanäyttely. Kunttu on valokuvannut teoksiaan koko uransa ajan.
”Aion tutkia ja kehittää näyttelykokonaisuutta, joten saa vielä nähdä, millaisessa muodossa se on esillä ensi keväänä Helsingissä osana uraani esittelevää kokonaisuutta.”
Valoa Kunttu luonnehtii inspiroivaksi, kontrastiseksi ja kaikkein vahvimmaksi ilmaisun muodoksi.
”Valo ja sen sisar pimeys kulkevat aina käsi kädessä kuin identtiset kaksoset. Ilman toista ei ole toista.” n
Valotaiteilija Mikki Kuntulle valo on valtavan ilmaisuvoiman omaavaa energiaa.
Suomen Kansallisbaletin Kullervo-produktiossa Jean Sibeliuksen musiikkiin vastattiin kirkkailla ja voimakkailla valoilla.