Palautetaanko Britannian kruununjalokivet? Erityisesti tämä yksi hovin arvokkaimmista jalokivistä herättää kaunaa entisissä siirtomaissa
Britannian kruununjalokiviä vaaditaan palautettavaksi, mutta kuninkaallisilla on vähän liikkumavaraa entisten siirtomaiden suhteen.
Charles ja Camilla kruunataan 6. toukokuuta 2023.
Iso-Britannian kuningatarpuoliso Camilla päästi kuninkaallisharrastajat piinasta, kun hovi kertoi kuukausien spekulaatioiden jälkeen 14. helmikuuta, mitä kruunua kuningatarpuoliso käyttää kuningas Charlesin tulevissa kruunajaisissa.
Ennakkoarvaukset osuivat oikeaan: Camillan päähän nostetaan kuningataräidin kruunu. Yllätys sen sijaan oli, että kruunusta poistetaan kiistanalainen koh-i-noor-timantti.
105 karaatin komistuksen paikalle vaihdetaan kolme Cullinan-timanttia, joiden sisartimantit koristavat hallitsijan Imperial State Crown -kruunua ja valtikkaa. Siksi onkin epäselvää, onko Camillan päätöksessä kyse symbolisesta kädenojennuksesta entisten siirtomaiden suuntaan.
Cullinnan-timanttien alkuperä on Etelä-Afrikassa, ja ne kantavat siirtomaahistoriaa aivan kuten koh-i-noorkin. Aktivistit ja useat poliitikot Intiassa ja Etelä-Afrikassa ovat vaatineet, että Britannian arvokkaimmat kruununjalokivet, koh-i-noor ja Cullinan-timantit, palautetaan kotiin.
Kuningatar Elisabet käytti Cullinnan III ja VI -timantteja rintakoruna. © Ben Stansall / AFP / Lehtikuva
Kuningataräidin kruunun keskustimanttina oli ennen muutosta Intiasta peräisin oleva koh-i-noor. © Royal Collection Trust / His Majesty King Charles III 2023
Kysyimme kahdelta tutkijalta, Helsingin yliopiston yleisen historian dosentilta, Janne Lahdelta, ja Yorkin yliopiston väitöskirjatutkija Leena Lindelliltä, miksi timanteista kohistaan niin paljon ja mikä merkitys palautusvaatimuksilla on Britannialle.
”Koh-i-nooria ei nimellisesti ryövätty, vaan se annettiin kuningatar Victorialle, mutta se on silti voimakas symboli kolonialismille”, sanoo Janne Lahti Helsingin yliopistosta. Alkuperäisen Cullinan-timantin, josta nykyiset on lohkottu, taas lahjoitti kuningas Edward VII:lle Britannian hallitsema Transvaalin siirtomaa.
Kruununjalokivet päänvaivana
Camillan päätös pantiin merkille lehdistössä paitsi Euroopassa myös entisissä siirtomaissa. Kiinnostus Britannian kruunujalokiviä kohtaan heijastelee osin maan kuningashuoneen suurta huomioarvoa.
”Brittimonarkia on yksi eniten näkyvistä kuningashuoneista. Kun heihin kohdistuu palautusvaatimuksia, se on otsikoissa paljon herkemmin kuin muiden kuningashuoneiden”, sanoo väitöskirjatutkija Leena Lindell.
Ihan yksinkertaista ei ole sekään, mihin koh-i-noor pitäisi palauttaa, jos hovi niin tekisi. Timanttiin ovat esittäneet palautusvaateita ainakin Intia, Pakistan ja Afganistan. Jopa Taleban on vaatinut sitä itselleen.
Ennen päätymistä Iso-Britanniaan kivi ehti kiertää Etelä-Aasiassa valloittajalta toiselle, eikä sen alkuperää tiedetä varmasti. Ja vaikka tiedettäisiin ja halua palautukseen olisi, kruunulla on vähäisesti liikkumavaraa. Kuningashuoneen rooli, elämä ja ulostulot on Britanniassa hyvin tarkasti koreografioitu.
”Kiistanalaisen timantin käyttäminen on voimakas kannanotto brittikruunun vallan puolesta, mutta samalla se on hyvin riskialtista, koska keskusteluja maan kolonialistisesta historiasta on viime vuosina käyty niin paljon”, Leena Lindell arvioi.
Timantit ovat nimellisesti kuningashuoneen omaisuutta, mutta monarkki edustaa aina valtiota ja kansaa. Todellinen valta on parlamentilla, eikä hovi voi toimia omin päin kansakunnan puolesta.
”Kuninkaallisten valta on pehmeää vaikutusvaltaa. Heiltä ei voi odottaa kannanottoja, mutta he voivat vaikuttaa teoillaan”, Lindell sanoo.
Anteeksipyynnöt ovat harvassa
Prinssi William ja herttuatar Catherine vierailivat maalikuussa 2022 Karibialla. Kiertuetta kuvattiin katastrofiksi niin brittiläisissä kuin yhdysvaltalaismedioissakin.
Belizessä paikalliset asukkaat kielsivät parin helikopteria laskeutumasta mailleen, ja Jamaikalla vaadittiin anteeksipyyntöä siirtomaavallan aikaisista vallan väärinkäytöksistä.
Anteeksipyyntöä ei kuitenkaan kuulunut. Eikä brittimonarkia ole juuri anteeksipyyntöjä esittänyt muissakaan yhteyksissä. Harvoihin poikkeuksiin lukeutuu Charlesin vierailu Ghanassa vuonna 2018. Silloin hän pahoitteli Britannia roolia orjakaupassa ja piti sitä häpeällisenä.
”Orjakauppa on Britannialle tavallaan helppo aihe, koska maa kielsi orjuuden ensimmäisenä muiden imperiumien ollessa vielä tukevasti mukana orjakaupassa. Se oli heille ikään kuin moraalinen voitto”, Leena Lindell kertoo.
Prinssi Williamin esiintymistä sotilasuniformussa Jamaikalla kritisoitiin toisinnoksi kolonialismin ajasta. © I-Images / Zuma Press / MVPhotos
William ja Kate vierailivat Belizessä Garifuna-kulttuurin festivaaleilla. © I-Images / Zuma Press / MVPhotos
Kuninkaalliset voitaisiin kyllä valjastaa anteeksipyynnön välineiksi, jos parlamentti tai hallitus niin päättäisi. Britanniassa on hallitus, jonka kokoonpano on etnisesti historiallisen monimuotoinen. Pääministerinä istuu intialaistaustainen Rishi Sunak. Siitä huolimatta näyttää epätodennäköiseltä, että parlamentti lähtisi juuri nyt anteeksipyyntöjen tielle.
”Nykyinen konservatiivihallitus tekee ihan samaa hyvin oikeistolaista politiikkaa kuin aiemminkin. Kriittinen suhtautuminen kolonialismiin ei sovi heidän äänestäjäkunnalleen”, Leena Lindell kertoo.
Miksi anteeksipyyntöjen kanssa ollaan niin kitsaita?
Belgia. Hollanti. Saksa. Useat entiset siirtomaaimperiumit ovat esittäneet virallisia anteeksipyyntöjä niiden kolonialismin aiheuttamasta tuhosta. Britanniakin on taipunut anteeksipyyntöön kerran.
Vuonna 2013 Britannia suostui oikeustaistelun jälkeen tunnustamaan Kenian Mau Mau -liikkeen kohtaamat vääryydet ja maksamaan korvauksia sen veteraaneille. Mau Mau -liike vastusti Britannian hallintoa ja maapolitiikkaa juuri ennen Kenian itsenäistymistä. Tuhansia ihmisiä suljettiin keskitysleirille ja kidutettiin.
”Mau mausta alkoi tulla 1990-luvulla enemmän ja enemmän akateemisia tutkimuksia, jotka osoittivat brittien nujertaneen liikkeen väkivaltaisesti. Tieto siirtyi akateemisesta tutkimuksesta laajempaan tietoisuuteen. Mau Mau -liikkeen vaatimukset olivat hyvin sitkeitä”, Janne Lahti kertoo.
Kuitenkin vasta Mau Mau -liikkeen oikeustaistelu Iso-Britannian valtiota vastaan sai aikaan tulosta. Britit maksoivat korvauksia 5 000 liikkeen veteraanille. Vaikka korvaussumma oli vain joitakin tuhansia henkeä kohden, lasku Britannialle nousi kokonaisuudessaan liki 20 miljoonaan puntaan.
”Anteeksipyyntöjen kanssa ollaan entisissä imperiumeissa varovaisia, koska ne johtavat helposti loputtomiin korvausvaateisiin. Kolonialismin nimissä tehtyjä väärinkäytöksiä puidaan todella monissa paikoissa entisissä siirtomaissa”, Janne Lahti arvioi.
Eikä keskustelu pääty Britannian osalta kaukaisiin siirtomaihin. Yhä enemmän huomion kohteena on maan omalla kotiovellaan – Walesissa, Irlannissa ja Skotlannissa – harjoittama imperialismi. Se keskustelu on vasta alkamassa.
”Brittein saarilla tapahtuneita väärinkäytöksiä ei oteta samalla tavalla vielä tosissaan. Ehkä on kyse siitä, että sitä mikä tapahtuu omalla kynnyksellä ja suhteessa valkoisiin ihmisiin, ei käsitetä kolonialismina. Mutta kyllä Britannian toimet tunnistetaan esimerkiksi Irlannissa kolonialistiseksi väkivallaksi”, Leena Lindell kertoo.