Kuvareportaasi kalastaja Jouko Saaren arjesta Muoniossa - Pohjoisessa sään ja kelien vaikutusta ei voi saaressa asuva aliarvioida
Muonion Martinniemessä asuva Jouko Saari koki erikoisen vuoden erikoiset säät. Kuvakertomus kalastajan arjesta näyttää, millaista elämä pohjoisessa on.
Muonion mantere on vain kilometrin vesimatkan päässä. Silti vesi on luonut saaressa asuvien omavaraisten ja -ehtoisten eläjien maailman.
Historiallisen helteinen kesä muutti tämän maailman pelisääntöjä hetkeksi. Kaikki on ollut etuajassa tänä vuonna. Jäät lähtivät jo toukokuun puolivälin jälkeen. Silloin siika liikkui muutamia päiviä kylmässä vedessä, muttei enää sen jälkeen, kun vesi oli lämmennyt.
Etukenoisen vuoden on huomannut saaren länsipuolella Martinniemessä koko elämänsä asunut Jouko Saari, kalamies ja yksi neljästä saaren vakituisesta asukkaasta.
Ensimmäisen kerran hän oli kalareissulla pienessä kopassa isänsä veneen pohjalla. Sieltä hän katseli taivasta ja tähtiä. Hän kasvoi järveen kiinni.
Helle pelotti: kuolevatko arvokalat?
Pohjoisessa saaressa sääpuheella ei täytetä kiusallista hiljaisuutta. Säät ja kelit vaikuttavat kaikkeen.
Helteet lämmittivät Lapin vesiä niin, että kalakuolemia pelättiin Torniojoella ja Inarijärvellä. Hilloja kerättiin viikkoja etuajassa. Männyntaimet pudottivat neulasiansa.
Sää on vaihdellut aina. Saaren lapsuus 1950-luvulla oli kolea ja sateinen. Jos makoili maassa, vaatteet kastuivat. Keskemmältä saarta löytyy vanhojen metsäpalojen jälkiä. Tulistelun kanssa on saanut aina olla tarkkana.
Kun on kylmää, kaikki täällä jäätyy
Viime vuonna Muoniossa satoi lunta vuoden jokaisena kuukautena. Saari ajeli Jerisjärven jäällä moottorikelkalla vielä kesäkuussa.
Kylmää Muoniossa on talvisin yhä. Saari jakoi postia saareen vuosikymmenet. Hurjana vuoden 1999 talvena moottorikelkka ei meinannut lähteä -50 asteen pakkasella käyntiin. Silloin piti lämmittää kulkupeliä lisälämmittimellä.
Saari mittailee veden lämpötiloja pintalämpömittarilla. Se kertoo, milloin on sopivan lämpöistä kalastukseen.
Talvella Saari mittasi myös öisen tähtitaivaan lämpötilan: -60 astetta celsiusta.
Muutos näkyy sitten kun meitä ei enää ole
Martinniemen pihalla on laakeita monttuja. Ne jäivät synkän kuusikon juurista. Kun Jouko Saaren isovanhemmat rakensivat talon 1907, kuusikkoa jätettiin tilan pohjoisreunalle tuulensuojaksi.
Sieltä ei saanut taittaa oksaakaan. Kovalla tuulella vanhan ladon eteen kinostaa yhdessä yössä niin, että räystäs juuri näkyy.
Toissatalvena tuuli käväisi Pallastuntureilla hirmumyrskylukemissa. Loppiaismyrsky kaatoi kuusen, ja latva hipaisi kattoa.
Ilmastonmuutoksen Saari uskoo näkyvän Muonion leveysasteilla kunnolla vasta oman aikansa jälkeen. Miesmuisti on lyhyt, eikä Saari kehtaa aikaisista keväistä tai myöhäisistä talvista lausua ilman sääpäiväkirjaa.
Kiitos tekniikan, päivän sään tietää äkkiä
Kalastajaa sää enää harvoin yllättää. Satelliittiennusteet ovat tarkkoja ja päivittyvät usein. Enimmäkseen Saari seuraa säätä suomalaisista palveluista, mutta norjalaiset ennustavat pohjoisen säätä hyvin.
Ennen satelliitteja luoteistuuli pääsi yllättämään. Luoteen suunnassa maa-asemia oli harvassa. Yllättävä luoteistuuli sotki verkot ja teetti turhaa työtä.
Keli kyllä teettää pikkuharmia. Kerran Saari heitti illalla verkot, mutta aamulla järvi oli jäässä. Verkkoja nostaessa tuuli nousi ja painoi jäät liikkeelle. Jään reuna leikkasi verkoista kohot.
Kallisarvoisia verkkoja naarattiin järven pohjasta koko päivä.
Toimistotyöpäivän tunnit eivät riitä, jos elää Jouko Saaren tavoin.
Luonto ja vuodenajat saavat riittää viihteeksi ja huvitukseksi.