Eikö ilves olekaan erämaiden arka peto? – Tupsukorva lönkytti Juha Hölsää vastaan peltoaukealla: ”Kädet tärisivät, kun jännitin, onnistuuko kuva”
Ilvestä on pidetty arkana erämaiden asukkina, mutta eläimen levittäytyessä kaikkialle Suomeen, käsitys on murtunut. Siksi yhä useampi pääsee näkemään metsiemme ainoan luonnonvaraisen kissapedon omin silmin.
Ilveksen tassut ovat suuret ja raajat pitkät suhteessa ruumiin kokoon.
Juha Hölsä oli juuri palaamassa kuvausreissulta avovaimonsa kanssa Etelä-Karjalassa Lemillä. Hän huomasi, että läheisen maatilan pellolla liikkuu jokin isompi eläin. Heti hän ei tajunnut, että kyseessä oli ilves.
”Luulin ensin sitä peuraksi, koska niitä liikkuu täällä paljon. Sitten tajusin, että liikkeet eivät käy yksiin. Mietin jo suttakin, mutta se tuntui epätodennäköiseltä.”
Hölsä pitää kameraa autossakin polvillaan. Siten hän on aina valmiina nappaamaan valokuvan, jos jotain kiinnostavaa ilmestyy näköpiiriin. Hän kohdisti kameran eläimeen, ja tunnisti heti, että kyseessä on ilves.
Juha Hölsä nousi rauhallisesti autosta ja tuki kameran autonsa katolle. Ilves pysähtyi ja katseli miestä, mutta se ei ollut kohtaamisesta moksiskaan. Pian se jatkoi lönkyttelyään peltoa pitkin.
”Kädet tärisivät, kun jännitin, onnistuuko kuva. Ensimmäisen kuvan jälkeen rentouduin ja pystyin vähän mallaamaankin seuraavaa.”
Elämäni eka kohtaaminen tämän komistuksen kanssa.
Posted by Juha Hölsä on Friday, March 27, 2020
Ilves on levittäytynyt jo ympäri Suomea
Juha Hölsän kohtaama ilves löntysteli parin sadan metrin päässä maatilasta, eikä lähimmälle isolle tielle ollut matkaa kuin kilometri. Mikä ilveksen on tuonut näin lähelle ihmisasutusta?
Luonnonvarakeskuksen tutkija Katja Holmala sanoo, että lajia on turhaankin pidetty vain erämaiden asukkina. Ilves on todellisuudessa hyvin joustava elinympäristönsä suhteen.
”Ilveskanta on runsastunut ja eläin on levittäytynyt ympäri Suomea, joten ei ole mitenkään poikkeuksellista, että ihmiset havaitsevat niitä enemmän. Kuva arasta erämaiden suurpedosta on murtunut”, Katja Holmala sanoo.
Osaksi käsitys ilveksen arkuudesta johtuu siitä, että se liikkuu yleensä eri aikaan kuin ihminen. Ilves on hämärä- ja yöaktiivinen eläin, ihminen taas liikkuu enemmän valoisan aikaan. Suomen ainoan luonnonvaraisen kissan kanssa ei vain osuta yksiin kovin usein.
Yöaikaan ilves voi liikkua jopa talojen pihalla.
Ilves ei varsinaisesti ole kiinnostunut ihmisasutuksesta tai ihmisistä, mutta on alueita, joissa riistaeläimet vetävät sitä pihapiiriin.
Ilvekselle tärkeitä riistaeläimiä ovat muun muassa rusakko ja metsäjänis.
Ilves saalistaa monenlaista ravintoa pikkujyrsijöistä pieniin hirvieläimiin. © iStock
Rusakko on kulttuurimaiseman asukki. Jos sitä on alueella paljon, ilves voi tulla perässä pihapiiriin.
”Myös pienet hirvieläimet tulevat maaseudun asutuksen lähelle ruokintapaikoille. Se voi ohjata myös ilveksen kulkua lähemmäs asutusta.”
Ilveksestä ei ole ihmiselle vaaraa, mutta sitä ei kannata seurata
Ilveksen kohtaamiseen Holmala antaa neuvon, että eläintä kannattaa tyytyä tarkkailemaan etäältä. Vaikka ihmiset näkevät ilvestä luonnossa nyt aiempaa enemmän, se on silti villieläin ja luonnostaan arka.
”Ilves saattaa jäädä katselemaan ihmistä, kun se yrittää arvioida, miten tilanteeseen pitäisi suhtautua. Perään ei kannata lähteä, koska kaikki villieläimet kokevat hyvin stressaavaksi, jos ihminen lähestyy niitä.”
Jos ilveksen antaa olla rauhassa, sitä voi saada katsella jonkun aikaa. Se saattaa alkaa esimerkiksi venyttelemään tai haukottelemaan.
Haukottelussa on Katja Holmalan mukaan kyse sijaistoiminnosta, joilla eläin täyttää hetkeä, kun se yrittää ratkaista tilannetta.
”Sama pätee muihinkin villieläimiin. Esimerkiksi karhu saattaa nousta takajaloilleen, koska sillä on melko huono näkö. Kyse ei ole uhkaavasta toiminnasta, vaan se vasta pohtii, pitääkö tilanteeseen reagoida ja miten.”
Ilveksen tassut ovat suuret ja raajat pitkät suhteessa ruumiin kokoon. © iStock
Jos ilveksen tai muun villieläimen läsnäolo tuntuu epämiellyttävältä, kannattaa Holmalan mukaan poistua tilanteesta samaa reittiä takaisin päin. Silloin reitti ei kohtaa ainakaan saman yksilön kanssa uudelleen.
Nämä on kuvattava: karhu, susi ja ilves
Aiemmin myös Juha Hölsä haaveili metsästyskortista, mutta ikä on muuttanut häntä sen verran, että enää hän ei raaskisi ampua ilvestä.
”Kameralla eläimen voi ampua aina uudestaan”, Hölsä vitsailee.
Hölsän kolmen kovaan kuuluu karhu, susi ja ilves. Ainoastaan ilveksen hän on nähnyt luonnossa elävänä. Karhun ulosteita ja tassunjälkiä Hölsä on kyllä nähnyt ihan lähellä kotiaan, mutta itse eläintä ei koskaan.
”Jos karhun ja suden vielä pääsisi valokuvaamaan ilman mitään kuvauskojua, niin se olisi hienoa.”
Suomessa elää neljä suurpetoa: karhu, susi, ahma ja ilves. © iStock